Kertoisitko tuttavalle tämän lapsesta..?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Voijutas
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieraana";29416249]Pitääkö kahdeksanvuotiaalla olla erityisiä kykyjä jalkapallon harrastamiseen vai riittääkö se että hän on kiinnostunut asiasta?

Minusta tää on kummallinen maailma kun edes pienet lapset eivät saa harrastaa sitä mistä tykkäävät vaan pitäisi olla jotenkin erityislahjakas. Jalkapalloseuroilla olisi hyvä olla sellaiset höntsyjoukkueet niille harrastajapelaajille jotka eivät ole kiinnostuneita kilpailemisesta.

En tiedä missä joukkueessa tuo poika pelaa mutta missä pelaavat ne lapset jotka eivät ole motorisesti hyviä? Missä porukassa silloin voi pelata jääkiekkoa ja jalkapalloa jos kuitenkin haluaisi pelata?[/QUOTE]

kiinnostuksen pitäisi riittää joo mut niin ei ole :( todella suuri osa lasten harrastuksista on nykyään sellasia että pelkkä kiinnostus ei näytä riittävän. Moniin on jopa pääsykokeet tai taitotestit ennenko ees pääsee mukaan. Se on väärin.

Mutta ap:n kuvauksen perusteella poika ei ole kiinnostunut pelaamisesta.mä uskon että silloin se poika tekis muutakin kuin seisois keskellä kenttää. Itselle tulee kuva tilanteesta jossa lapsi käy harrastuksessa vain vanhempien mieliksi.
 
[QUOTE="vieraana";29416267]O

Musta törkeää mennä toiselle sanomaan että sun poikasi ei pelaa tarpeeksi hyvin että voisi kuulua kahdeksanvuotiaiden jalkapalloporukkaan.[/QUOTE]

Olenko kirjoittanut jossain noin? Olen lähinnä huolissani tuttavan lapsesta, koska näyttää ettei hän tykkää harrastaa tai että hänellä ei ole siellä hyvä olla.
 
Tuntuuhan se vähän oudolta, että 8 -vuotiaanakaan ei voi höntsäillä jalkapallopelissä miten sattuu. Mutta sellaista tuo urheilun maailma on seurojen järjestämänä. Joukkuepelit erityisesti vaativat tiettyä luonnetta ja vahvuuksia lapselta. Eihän minäminä -lapsi suostu edes syöttelemään palloa, jos sen joskus saa.
 
Oletko ap kirjottanut tän saman jutun palstalle jo kertaalleen? silloin epäilit tätä poikaa kehitysvammaiseksi ja halusit puhua siitä kaverillesi.

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2317813-puhuisinko-kaverilleni-hanen-lapsestaan-onko-esim-kehitysvammainen/
 
En puhuisi asiasta pojan vanhemmille. Nolostuisivat "huonosta" pojasta tai muutenkin minusta tuonikäisten futisjoukkueissa on tosi monia poikia mukana, jotka on ihan pihalla pelistä. Anna pojan olla mukana vaan. Jos hänestä ei ole muille haittaa ja poikakin viihtyy, niin eihän siinä sitten mitään. Ohjaajat ovat kyllä vanhempiin yhteydessä, jos jotain erityisempää tuossa on. Mutta kuten sanottu, niin 8-vuotiaita on niin eritasoisia ja kaikki saavat nykyään olla mukana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kännykkäkameralla;29416176:
kuvaat videon ja kysyt onko tullut valittua nyt ihan väärä laji, ja onko ytäväsi tietoinen poikansa käytöksestä, mulle tuli muuten mieleen heti asperger lapsi ne on just tommosia hitaita käy ns.hitaalla koko ajan, ja liikunta ei kiinnosta tai huvita missään muodossa.

Ei nyt ehkä taas kannattaisi yleistää tätä aspergeriutta täällä....esikoiseni oli asperger-henkilö mutta ei käynyt mitenkään "hitaalla" eikä ollut liikunnallisesti reppana.

Mutta: ehkä olisi videointia parempi pyytää lapsen äiti tai isä tai molemmat katsomaan ja sanoa vaikka että "minusta ihan näytti siltä ettei se teidän poika nyt oikein tykkää harrastuksestaan".
 
Kyllähän ap sinulla on velvollisuus kertoa lapsen äidille, että lasta kiusataan trreeneissä! Tai ainakin voisi sanoa että äiti jäisi katsomaan harkkoja koska näyttää siltä että lapsi ei nauti harrastuksesta. Mitä järkeä on harrastuksesta joka vaan vie lapsen itsetuntoa ja kaiken lisäksi lasta kiusataan? ?? En ymmärrä, kuka vanhempi on niin välinpitämätön ettei ole kertaakaan jäänyt katsomaan miten lapsi pärjää siellä, varsinkin jos on kyse hiukan ujommasta lapsesta. Ota ap asia puheeksi!!!
 
Mieheni valmentaa jalkapalloa junnuille ihan ammatikseen ja puuhaa urheilun parissa. Jos joukkue ei ole ns. tasojoukkue, niin silloin jokaisella on oikeus olla mukana. Mutta mielestäni kukaan ei ollut tässä mukanaolemista kieltämässäkään, vaan pohdinta oli siinä, että haluaako lapsi olla harrastuksessa mukana.

Kokemuksesta tiedän, että monella vanhemmalla ei ole hajuakaan lapsensa tahdosta, eikä realistista käsitystä taidoistakaan sen puoleen. Vaikka kentän laidalla oltaisiinkin harkkoja seuraamassa nähdään lapsen kyvyt kuitenkin erilaisena. Olin eilen esim. seuraamassa alle kouluikäisen lapseni peliä (jalkapallo) ja pelin jälkeen osa vanhemmista mutisi sitä, kun pojat niin hävisivät, mutta olisivat kyllä voittaneet, jos joku olisi syöttänyt heidän kullannupulleen. Eivät huomanneet, että se oma kullannuppu oli ihan väärässä paikassa maalinteon suhteen ja muutenkin tilanne oli mahdoton, nähdään vaan se oma lapsi ruusunpunaisten lasien läpi. Kyllä meidän jokaisen kodissa kasvaa tulevia Messejä, ainakin 90% vanhempien mielestä.

Aloittajalle suosittelen ystävän ottamista jollain keinolla mukaan harkkoihin. Sinuna en puhuisi omasta huolestasi, koska luultavasti vain suututtaisit ystäväsi. Kaikille äideille ja isille, myös "Teemun" äidille suosittelen käyntiä lapsen harkoissa ainakin kerran kahdessa viikossa. Ei siinä aika mene hukkaan, kun kentän laidalla istuu, yleensä lapsi pitää siitä, että vanhemmat osallistuvat ja osoittavat kiinnostusta heidän juttuihinsa. Ja siellä kentänlaidalla voi vaikka oppia jotain omasta lapsesta. Moni lapsi harrastaa ihan väärää lajia, johon ei sovi, eikä lajista välitä ihan vain siksi, että ei asiaa saa keskusteltua vanhempien kanssa. Jos ei ole mielenkiintoa, niin ei niillä lahjoillakaan tee mitään, niin se vain on. Toki jalkapallossa saa käydä vaikkei ole hyvä, mutten ymmärrä miksi sitä pitäisi harrastaa, jos ei pidä lajista, eikä harjoittelu kiinnosta. Varmasti jokaiselle löytyisi sopivampi ja miellyttävämpi laji, vaikka se ehkä vaatii vähän etsimistä ja vaivannäköä ja kokeilemista.
 
En kyllä sanoisi tuollaisesta mitään, ei mielestäni olisi minun asiani kommentoida. Todennäköisesti toisen äidin sekaantuminen vaan loukkaisi äitiä ja lastakin, jos tämän korviin kantautuisi. Minä sitä paitsi ainakin lähtökohtaisesti oletan, että lapsi uskaltaa vanhemmilleen puhua ja kertoa, jos ei harrastuksesta tykkää.

Onneksi meidän lähellä alkoi futiseskari 3-4-vuotiaille ja lapseni pääsi aloittamaan näin varhain, kun vielä lapsenomaisuus sallitaan. Ohjaajakin on ihan loistava pikkulasten kanssa. Lapseni on aika herkkä ja ensimmäiset kerrat olikin aika itkuisia, kun lasta jännitti, ei hän aina uskaltanut edes tehdä mitä pyydettiin. Mutta kun alkukankeus meni ohi, lapsi nauttii harrastuksesta tosi paljon.
 

Yhteistyössä