Toggle sidebar

Kertokaa hiukan 11-12 vuotiaista POJISTANNE! Kiinnostus kouluun, uhmaaminen: Tuntuu että meillä asuu murrosikäinen!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
Olisi kiva "vertailla".

Onko teillä pojilla miten kovaa uhmaamista vanhempia vastaan?

Meillä on kauhea vääntö k18 peleistä, kaikki muut saavat pelata...Juu, en usko, että ihan kaikki muut, mutta suurin osa pojan luokkalaisista kyllä, joten suoraan sanottuna vituttaa olla jatkuvasti kieltämässä ja kuuntelemassa miten tiukkapipo äiti olen...ARGH!

Energiajuomat ovat pojalle jumala. En anna niitä ostaa tai juoda, olen edelleen äärettömän tiukkapipoinen ja ärsyttävä äiti.

Tuntuu että ylipäänsä olen huono ja epäonnistunut kaikessa :(.

Mihin aikaan teillä mennään nukkumaan kouluviikolla? Koska on kotiintuloaika viikolla? Entäs viikonloppuna?

Meillä on viikolla oltava kotona viimeistään klo 20.30, viikonloppuisin 21.30.

Nukkumaanmenot on AINA yhtä taistelua...oota vähän, ihan kohta, joojoo pian...Lopputulos on se, että poika on petissä klo 23 ja sielläkin vielä pyöritään ja touhotetaan kaikkea muuat kun pitäis nukkua :headwall:
 
No meillä 10 v. on pelannut k18-peliä naapurissa ja siitä suutuimme hirveästi. Peli, jota oli kaverinsa kanssa (vanhemmat kuulemma pojalleen 9 v. ovat ostaneet pelejä!!) pelanneet, on joku semmoinen, josta mieheni sanoi, että se on markkinoiden sairain - ammuntaa, raiskaamista ym.

Energiajuomia myös poikamme kinusi jo pari vuotta sitten jatkuvasti, mutta teimme asialle stopin. Energiajuomavillitys on lasten korvike alkoholille - leikitään puolikielletyn juoman nauttimisen kautta aikuisten elämää.

Poika on usein aika kiukkuinen ja uhmaa ja nukkumaanmenokin on sitä jahkaamista, kohta kohta...
 
Meillä on siis lapset 19, 17, 15, 4 ja melkein 2. Kaikilla kolmella isolla pojalle 5-kouluvuosi on ollut vaikea, ehkä vaikein vaihe.

Siihen lienee monta syytä. Koulussa oppiaineissa mennään monessa aineessa syväoppimisen puolelle ja pitää opetella uusi tapa käsitellä luettua tekstiä.

Hormonitoiminta käynnistyy. Se lisää lapsen, erityisesti pojan, unen tarvetta aivan valtavasti. Samalla unentarpeen äkillisen lisääntymisen kanssa pitäisi saada viettää aikaa kavereiden kanssa kasvavassa määrin. Se on vaikea yhtälö, jossa pitää miettiä tarkkaan miten kotona toimitaan.

Myös ruokahalu muuttuu. Niillä on yhtäkkiä kamala nälkä ja ne syövät k-o-k-o a-j-a-n. Ravintoon pitää kiinnittää uudella tavalla huomiota, joku voi tarvita jopa rasvalisänkin.

Tuossa vaiheessa minä olen ollut julma ja natsi.
Tietokone on yhteisissä tiloissa, ei omassa huoneessa, omasta televisiosta puhumattakaan. Ruutuaika on ollut säännösteltyä ja kotitöitä on ollut aika paljon.
Meillä pelien ja leffojen ikärajoja on kunnioitettu, ymmärrän ikärajojen tarpeellisuuden ja sen, että 11-12-vuotias on lapsi.
Poikien kavereita meillä on aina pyörinyt paljon, osittain siksi, että olen mieluummin kannustanut poikia pyytämään kavereitaan meille kun päästänyt pojat kylille. Tuntui jossain vaiheessa, että teinitrio onnistui alta aikayksikön triplaamaan määränsä...
 
Onhan sanottu murrosikäisen sisäisen kellon olevan erilainen ja hänen on valvottava myöhempään, ei vain osaa käydä nukkumaan edes aamun vaikeuden vuoksi. Meillä oli onneksi kuopuksella vasta 10-11 kouluunmeno. Pääsivät pois normiaikaan, kun tunnit olivat 75min. Hyvin ovat jaksaneet herätä, vaikka myöhempään valvoneet, viikonlopulla sit aamulla pidempään.
Kukaan ei ole ollut juuri 'yöjuoksija', tulleet ihmisajoissa omatoimisesti, vapailla viim.23 ja viikolla aiemmin. Monasti ei mihinkään, vaan kavereita illan meillä.
Olen tosi onneksa, ettei murkkujeni kanssa ole tarvinnut taistella. Toki noin yhdessä sopien jotenkin 'sääntämme' kehittyneet, ehkä aikoinaan jo isompien mallista.
 
Ap:n kirjoitus oli ihan kuin meidän perheestä, jossa 11v kanssa väännetään ihan samoista asioista!

K-pelit ja elokuvat; joka ikinen viikko sama periaatekeskustelu, vaikka hyvin tietää ettei asia miksikään muutu. Kuulemma "kaikki muutkin saavat". Ja energiajuomia pyytää kerta toisensa jälkeen, vaikka aina sama tulos.

Ärsyttää se vonkuna, mutta periksi en anna, älkää antako muutkaan äidit!
 
Elän toivossa, että 11-vuotiaani on murrosiässä myöhäisherännäinen. Toivon sitä siksi, että poika aloitti vapaaehtoisen A2-ranskan ja lisäksi on aloittanut soittotunnit tänä syksynä. Olisi vielä vähän aikaa harjoitella näitä juttuja lapsuuden ilolla.

Mutta mitään ap:n kuvaamaa meillä ei käydä läpi. Energiajuomia ei sallita meillä lapsille. Enkä suostuisi ymmärtämään, miksi tuon ikäisen tarvitsisi olla ulkona klo 21.30 asti? Milloin on kotona perheen kanssa?

Eipä ole kyllä käyty 9.-luokkalaisenkaan kanssa koskaan noita vääntöjä; voi olla että pelaa K18 pelejä kavereiden luona, mutta ei sentään vänkää niistä kotona.
 
  • Tykkää
Reactions: Jätkä
Minulla on 11-vuotias, ja 8-vuotias. Vanhemmalla on vielä tuo paljon parjattu ADHD ja Aspergerkin vielä, nuorempi on neurologisesti terve.

Ihmettelen noita teidän vääntöjä. Meillä mennään kasilta suihkuun, yhdestä komennosta, ja sitten syödään iltapala, sitten 20.50 hammaspesulle ja nukkumaan, valot pois. Eikä näistä väännetä, ikinä. Kun vanhemmat on päättäneet säännöt, niitä noudatetaan.

Saunajuomaksi saavt kerran viikossa limsa/fruitytölkin, ei muulloin (poislukien synttärit). Molemmat tietävät, että energiajuomat ovat hirveää scheissea, eli epäterveellistä, eivätkä niitä ole koskaan maistaneet eivätkä kysele.

Läksyt tehdään heti koulun jälkeen, kun välipala on syöty. POIKKEUKSETTA. Eikä koskaan niistä tule naputusta.

Naputtavat toki muista asioista. Vääntävät onko pakko viedä roskat tai tyhjentää tiskikone just nyt. Saatan joustaa, että ei just nyt mutta tehtävä on.

Vähän liian myöhään on taidettu aloittaa sääntöjen ja elämän tosiasioiden (töitä on tehtävä ja raameissa pysyttävä) opettelu jos nyt tarvii päivitellä.
 
Mitn tähän on tultu...Tjaah...Monen asian summa otaksun.
Poika ei juuri viihdy kotona. Sen ajan kun on kotona, on koneellas useimmiten.
En vaan ole mikään lautapelien pelaaja. Ampukaa minut. En ole koskaan leikkinyt lasteni kanssa, minusta ei vaan ole pärisyttelemään rekkaa automatolla tai sanailemaan jotain Aliasta.
Ei vain ole.

Pojalla on kyllä säännöt, mutta uhmaa ja koittelee niitä joka jumalan päivä. Jatkuvasti saa muistuttaa, kysyä onko läksyt tehty. Uhamaa, uhmaa, uhmaa ja vie3lä kerran uhmaa. Nakkelee niskojaan, tuhahtelee, nimittelee.
 
Siis onkos oikeasti joku 11-12-vuotias mielestänne jo murkku?
Meillä kanssa ehkä 'myöhäisheränneitä' ja säästyneet uhmilta. Mielestäni poikani eivät kyllä mitään murkkuja tuolloin vielä olleet, eikä tytärkää vaikka hällä jo kuukautiset alkoivat.
Eikös tuommoinen teini ole murkku? Näin olen käsittänyt ja hehän ovat jo ihan fiksuja, pienemmät ovat lapsia, joilla ajoissa opitut rajat, joista ei tartte enää vääntää. Murkuthan on jo kasvatettu hui hai ja niitetään heidän kanssa satoa, keskustellaan asioista, jos joustoa joskus johonkin tarvitsee.
Taidan olla ihan ulalla nykylapsista, onneksi jo viimeinen murkku menossa, niin ei kait tässä enää hätää.
 
Vanhin poika on 11v, täyttää helmikuussa 12.
Hän on meidän pesueen "helpoin" lapsi, uskoo mitä sanotaan ja noudattaa sääntöjä, opettajan suosikki. Halaa ja pussaa, vaikka kavereiden nähden.

Mutta ei meillä muidenkaan lasten kanssa ole oikeaa ongelmaa noiden edellämainittujen juttujen kanssa.

Kun kerran sanotaan että meille ei joitain pelejä hankita, niin niitä ei sitten myöskään hankita ja muksut kyllä tietää että turha on aikaansa haaskata minun kanssani :D
Tosin, meillä ei automaattisesti kielletä ikärajoitusten mukaan vaan sen mukaan millainen peli todellisuudessa on kyseessä. Toiveita kuunnellaan ja katsellaan sitten mikä on lopputulos. Se on mielestäni ihan reilua ja kyllä muksutkin on tajunneet sen, että kaikkea ei vaan voi (eikä pidä) saada.
Pisin vääntö on ollut Facebookista, mutta sinne todellakin saavat profiilit vasta kun se 13 ikä on täysi.

Sopimus on myös se, että minä tiedän lasten netissä käyttämät tunnukset.
En niitä käytä, siihen voivat lapset luottaa, mutta jos joskus tulee jokin hätä (siis oikea hätä kuten katoaminen tms) niin tunnusten tietäminen voi helpottaa/nopeuttaa lapsen löytämistä.

Tietokone on yhteisissä tiloissa, kuten myös pleikkari.
13v saa istua koneella tunnin-pari illassa, 8v ja 11v pojat saavat pelata pleikkarilla saman verran vuoropäivinä. Tietokoneen ja pleikan käyttö edellyttää sitä, että läksyt on tehty.

Energiajuomia kaksi vanhinta lasta (tuo 11v poika ja 13v tyttö) saavat ostaa pullolliset diskoon tai johonkin vastaavaan, jos haluavat mutta muuten pysytään erossa.
13v saa juoda kahvia satunnaisesti, energiajuomaa ei edes tykkää juoda koska se laukaisee migreenikohtauksen.

Kaikilla 8-13v lapsilla on sama sääntö kotiintulojen ja nukkumaanmenojen kanssa, kouluiltoina tullaan kotiin klo 20 jos ollaan lähistöllä, taikka klo 18 linkissä jos ovat kauempana. On toki poikkeuksia, silloin haetaan kotiin sovitun kellonajan mukaan.

Nukkumaanmeno arkisin on klo 21, viikonloppuisin saisivat valvoa klo 23, mutta useimmiten menevät itse nukkumaan arkisin jo ennen yhdeksää ja viikonloppuisin viimeistään klo 22.
 
Hassultahan se tuntuu, mutta kun ajattelen jälkeen päin, niin kaikille kolmella isolla pojallamme juuri se vuosi kun kävivät viidettä luokkaa, olivat siis esiteinejä, on ollut vaikein, vaikeampi kuin sen jälkeen tulleet teinivuodet. Heitä väsytti koko ajan, ärsytti koko ajan ja koko ajan tuntui olevan nälkä.

Mutta kun silloin pidimme mieheni kanssa aika tiukan kurin ja rajat, niin niistäkin vuosista mentiin yli, ja nyt ovat siis 15-, 17- ja 19-vuotiaita.

Silloin kukaan muu kuin urheilijat eivät kai vielä tienneet energiajuomista ja kun asuimme maalla, niin kotiintuloajat olivat sen mukaan kun äiti ja isä sitä 10 kilsan väliä viitsi kulkea. Mutta kaikkea muuta jänkäämistä riitti päivästä toiseen. Ja vain kotona ja vain minulle ja isälleen. Koulussa olivat niin herttaista että.
 
En mä ketään ammu :)
tuon ikäiseen tehoaa hyvin se, että joutuu luopumaan tärkeistä asioistaan. Esim. viikkorahastaan. Jos uhmaa, uhmaa, uhmaa, niin jokaisesta uhmasta tietty summa pois. Loppuu uhmaaminen.

11- vuotias on lapsi. Lapsi ei päätä, mitä hän pelaa, eikä sitä, kuinka kauan. Ota kone pois seinästä. Ota pelit pois ja kaappiin. Mitä se voi tehdä sulle? Ei mitään. Lapsen tehtävä on totella, kun käsketään, kun säännöt on asianmukaisia ja luotu lapsen turvaksi. Jos se huutaa, laita pihalle tai parvekkeelle huutamaan. Jos ei tule syömään ajallaan, jää ilman ruokaa.

Ei näitä kauan tarvi vääntää, fiksu lapsi oppii pian, että elämä muuttuu tosi tosi kurjaksi, jos vaan uhmaa ja uhmaa.

Sitten kun toimii niinkuin IHMISEN kuuluu toisten kanssa toimia, niin voidaan tehdä kivoja juttuja. Lettuja, käydä leffassa, käudä kylpylässä, sählymatsissa, autoa korjaamassa isin kanssa. Mutta ei typerehtiviä lapsia/ihmisiä kukaan halua mihinkään kivaan. Simple. Eihän töissäkään saa höperehtiä miten vaan, siitä saa varoituksen ja potkut, miks kotona sais?
 
Ja vielä ketjun aloittajalle: minäkin oon tyhmä äiti, ja ihan tosi kiree, ja kaikki muut saa tehdä, ja meillä aina vaan komennetaan eikä oo koskaan kivaa. Ja epistä on myös.

Enkä millään jaksaisi aina komentaa, aina huolehtia, aina pitää säännöistä kiinni, aina olla se ikävä äiti joka ei oo yhtään kiva ja reilu. Se on tosi työlästä ja kurjaa ja tulee ITSELLEKIN paha mieli, ja näkee että lapsia harmittaa.

Äitiys on. Välillä ihan kivaakin onneksi.
 
[QUOTE="vieras ap";24804717]Mitn tähän on tultu...Tjaah...Monen asian summa otaksun.
Poika ei juuri viihdy kotona. Sen ajan kun on kotona, on koneellas useimmiten.
En vaan ole mikään lautapelien pelaaja. Ampukaa minut. En ole koskaan leikkinyt lasteni kanssa, minusta ei vaan ole pärisyttelemään rekkaa automatolla tai sanailemaan jotain Aliasta.
Ei vain ole.

Pojalla on kyllä säännöt, mutta uhmaa ja koittelee niitä joka jumalan päivä. Jatkuvasti saa muistuttaa, kysyä onko läksyt tehty. Uhamaa, uhmaa, uhmaa ja vie3lä kerran uhmaa. Nakkelee niskojaan, tuhahtelee, nimittelee.[/QUOTE]
No en minäkään ole aseita sinua kohtaan nostamassa.

Mutta kai nyt tuon ikäisen kanssa voi kotona yhdessä jotakin tehdä? Leipokaa? Katsokaa yhdessä sopivaa leffaa? Menkää metsään? Kentälle pelaamaan? Lätkämatsiin? Saunaan? Matkalle? Shoppailemaan? Uimaan?

Onko sinulla puoliso ja jos on, mitä teet yhdessä hänen kanssaan? Ihmettelen niitä perheitä, joilla ei ole yhteistä aikaa. Jos parisuhteessa olevilla ei ole yhteistä tekemistä, mikä on ajanut yhteen? Jos vanhemmilla ei ole mitään yhteistä tekemistä lasten kanssa, onko lapsi vain taakka?

Enkä kuuntelisi lapselta nimittelyä.
 
[QUOTE="vieras ap";24804717]Mitn tähän on tultu...Tjaah...Monen asian summa otaksun.
Poika ei juuri viihdy kotona. Sen ajan kun on kotona, on koneellas useimmiten.
En vaan ole mikään lautapelien pelaaja. Ampukaa minut. En ole koskaan leikkinyt lasteni kanssa, minusta ei vaan ole pärisyttelemään rekkaa automatolla tai sanailemaan jotain Aliasta.
Ei vain ole.

Pojalla on kyllä säännöt, mutta uhmaa ja koittelee niitä joka jumalan päivä. Jatkuvasti saa muistuttaa, kysyä onko läksyt tehty. Uhamaa, uhmaa, uhmaa ja vie3lä kerran uhmaa. Nakkelee niskojaan, tuhahtelee, nimittelee.[/QUOTE]

Jutteletko sä sen kanssa? Nauratteko te yhdessä? Sanotko sille, että se on rakas? Teettekö yhdessä mitään?

Ainakin teidän kotiintuloajat on tosi myöhäiset. Meillä samanikäisen on oltava petissä viimeistään yhdeksältä.
 
Esimerkiksi elokuvia voi tuon ikäinen jo katsella sellaisiakin, että aikuinenkin jaksaa katsoa. Vaikka sanotaan, ettei aikuisen kuulu olla lapsen kaveri, niin olen toista mieltä. Kyllä kuuluu olla lapsen kaveri, sen lisäksi, että on rajaoista kiinni pitävä vanhempi.
 
Meillä ei ole peleistä tapelty, kun poika tietää, että kaikenlainen pelaaminen loppuu samantien, kun valitus valikoimista alkaa. Hän ei mene myöskään kavereille, jos en anna lupaa. Ja joskus en anna, vain, jotta voisin itse olla hänen kanssaan. Kohta hän ei enää mahdu syliin tai kävele minun kanssani käsi kädessä. Mutta vielä toistaiseksi näin. Olen mielestäni tehnyt monia asioita hänen kanssaan oikein.
 
Meilläkin oli pojalla 5.luokka vaikein. Oli kotiintuloajoista lipsumista, koulu meni huonosti, kaikenlaista vääntöä. Mutta siitä selvittiin ja kovin petrasi poika yläkoulussa. Nyt on helppo 16-vuotias.

Itse en kyllä ole kovinkaan "natsi". Rajoja toki oli ja on. Esim. juuri ne kotiintuloajat, K18 pelit ja energiajuomat, mutta muuten saavat lapset meillä kyllä kotona aika paljon uhmata. Mielestäni se on kuitenkin parempi niin, kun että tekisivät sen jossain muualla. Meillä on kaikki perineet minun vaikean tempperamenttini ja siksi tiedän, että se liiallinen tiukkapipoisuus vaan vaikeuttaa asioita. Silloin kun silmissä mustenee, sille ei vaan mitään voi! Sitä toki ei ihminen, joka itse ei ole samanlainen, mitenkään ymmärtää. Meillä huudetaan, raivotaan niin että koko kylä kuulee, mutta myös halaillaan (se 16-vuotiaskin) ja vietetään paljon perheenä aikaa yhdessä.

Ja kyllä minäkin olen työelämässä hyvin pärjännyt tämän tempperamenttini kanssa. Aika hioo särmät ja ikä tekee tehtävänsä. Lapsetkin saavat koulusta positiivista palautetta käytöksestä, vaikka täällä kotona sitä ei kyllä aina uskoisi..
 
[QUOTE="Tintti";24805622]Meilläkin oli pojalla 5.luokka vaikein. Oli kotiintuloajoista lipsumista, koulu meni huonosti, kaikenlaista vääntöä. Mutta siitä selvittiin ja kovin petrasi poika yläkoulussa. Nyt on helppo 16-vuotias.

Itse en kyllä ole kovinkaan "natsi". Rajoja toki oli ja on. Esim. juuri ne kotiintuloajat, K18 pelit ja energiajuomat, mutta muuten saavat lapset meillä kyllä kotona aika paljon uhmata. Mielestäni se on kuitenkin parempi niin, kun että tekisivät sen jossain muualla. Meillä on kaikki perineet minun vaikean tempperamenttini ja siksi tiedän, että se liiallinen tiukkapipoisuus vaan vaikeuttaa asioita. Silloin kun silmissä mustenee, sille ei vaan mitään voi! Sitä toki ei ihminen, joka itse ei ole samanlainen, mitenkään ymmärtää. Meillä huudetaan, raivotaan niin että koko kylä kuulee, mutta myös halaillaan (se 16-vuotiaskin) ja vietetään paljon perheenä aikaa yhdessä.

Ja kyllä minäkin olen työelämässä hyvin pärjännyt tämän tempperamenttini kanssa. Aika hioo särmät ja ikä tekee tehtävänsä. Lapsetkin saavat koulusta positiivista palautetta käytöksestä, vaikka täällä kotona sitä ei kyllä aina uskoisi..[/QUOTE]

Jos lapsi ei saa kotona näyttää pahaa tuultaan, hän ei opi sitä hallitsemaan. lapsi tarvitsee aikuisen, joka pystyy otamaan vastaan sen raivon, mutta ohjaamaan oman esimerkin kautta, kuinka asiassa päästään eteenpäin. Silloin välitkin pysyvät hyvinä ja välillä halaillaankin sitten. :)
 
Missä se lapsi uhmaa? NO KOTONA. Totta kai! Se on normaalia, kamalan rasittavaa, mutta sinun vaan ikävä kyllä vanhempana on se jaksettava ottaa vastaan. Alkaa murrosikä, kaikki ottaa päähän, halutaa olla isompia, hormooni myrrellys...yms. Mielestäni on hyvä, että lapsi pystyy näyttämään tunteensa ja olemaan suoraan sanottuna v*ttuuntunut jos siltä tuntuu! Sairaampaa on nämä jossa laset on aina mukisematta hyväksyneet joka ainoan säännön ja määräyksen. Lapset jotka uhmaavat, osaavat pistää kampoihin ja haastavat, kasvavat määrätietoisiksi ihmisiksi, jotka osaavat myös pitää puolensa!

"Emme me kasvata lapsia siksi, että he olisivat mahdollisimman helppoja ja mukavia meille vaan siksi, että voisivat väkevinä ja vahvoin täyttää paikkansa maailmassa". Jotain tuohon tyyliin on joku viisas joskus sanonut.
 
kiitos vastanneille.
meillä ei juuri halailla. lähtee ihan lapsuudenkodistani tämä.
halaus ei tule luonnollisesti.
siis toki jos on synttärit, halataan, mutta jokapäiväsitä halaamista ei ole, se ei koskaan ole kuulunut tapoihimme.
juu, olisi ihanaa, mutta kun sitä ei ole koskaan omaksunut, ei sitä tee "luonnostaan".
völitetään jarakastetaan kyllä.
esikkoa on vain nyt niin kamalan vaikea rakastaa sen uhman takia, sen takia kun äiti on typerä 50 kertaa päivässä, kun äiti ei ymmärrä mitään, kun äitiä voisi huitaista, kun se on n iiiiiin ärsyttävä. ei poika ole väkivaltainen, mutta uhkaa sillä usein, on nämä oppinut noista kavereiden luona pelatuista peleistä.

sain lapsen itsekin lapsena, en varmaan osaa olla sille kunnon auktoriteetti, sellainen kun olen muille lapsille...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rigel:
Elän toivossa, että 11-vuotiaani on murrosiässä myöhäisherännäinen. Toivon sitä siksi, että poika aloitti vapaaehtoisen A2-ranskan ja lisäksi on aloittanut soittotunnit tänä syksynä. Olisi vielä vähän aikaa harjoitella näitä juttuja lapsuuden ilolla.

Mutta mitään ap:n kuvaamaa meillä ei käydä läpi. Energiajuomia ei sallita meillä lapsille. Enkä suostuisi ymmärtämään, miksi tuon ikäisen tarvitsisi olla ulkona klo 21.30 asti? Milloin on kotona perheen kanssa?

Eipä ole kyllä käyty 9.-luokkalaisenkaan kanssa koskaan noita vääntöjä; voi olla että pelaa K18 pelejä kavereiden luona, mutta ei sentään vänkää niistä kotona.
Click to expand...

Meillä samoin, 10v poika aloitti ranskan kielen ja koulu sujuu muutenkin erinomaisesti. Kenenkään poikiemme kanssa emme ole kotiintuloista vängänneet, niitä aikoja ei meillä itseasiassa edes olla koskaan määrätty. Pojat ilmoittavat tunnollisesti missä ja kenen kanssa liikkuvat ja aina ovat sanansa pitäneet kun ovat jollain kaverilla olleet myöhempään.
Minusta energiajuomat eivät sovellu edes aikuiselle :D (mies tosin niitä joskus juo) ollaan puhuttu poikien kanssa paljon oikeanlaisesta ravinnosta ja mitä kaikkea nuo ihmeelliset lisä-aineet ja energiajuomat saattavat tehdä nuorelle elimistölle, kukaan pojista ei niitä juomia oikeastaan edes ole koskaan pyytänytkään.
 
Kun kerran itsekin tiedostat, että kasvattaminen on vähän hankalaa, etkä osaa oikein olla auktoriteetti, niin mitäpä jos ottaisit yhteyttä kasvatus- ja perheneuvolaan. Se on nimenomaan tällaisia tapauksia varten! Se ei ole mitään kyyläystä ja arvostelua, vaan ihan paikka josta voit hakea vinkkejä omaan äitiyteesi, keskustella koulutetun aikuisen kanssa, ja saada puhevälit poikaasikin aukaistuksi. Suosittelen lämpimästi, esim. pojan koulun kautta saat takuulla yhteystiedot ja vaikka apua ajan varaamiseenkin, tai sitten ihan itse etsit netin kautta!
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa