Kertokaa hiukan 11-12 vuotiaista POJISTANNE! Kiinnostus kouluun, uhmaaminen: Tuntuu että meillä asuu murrosikäinen!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="Äiti";24804685]Minulla on 11-vuotias, ja 8-vuotias. Vanhemmalla on vielä tuo paljon parjattu ADHD ja Aspergerkin vielä, nuorempi on neurologisesti terve.

Ihmettelen noita teidän vääntöjä. Meillä mennään kasilta suihkuun, yhdestä komennosta, ja sitten syödään iltapala, sitten 20.50 hammaspesulle ja nukkumaan, valot pois. Eikä näistä väännetä, ikinä. Kun vanhemmat on päättäneet säännöt, niitä noudatetaan.

Saunajuomaksi saavt kerran viikossa limsa/fruitytölkin, ei muulloin (poislukien synttärit). Molemmat tietävät, että energiajuomat ovat hirveää scheissea, eli epäterveellistä, eivätkä niitä ole koskaan maistaneet eivätkä kysele.

Läksyt tehdään heti koulun jälkeen, kun välipala on syöty. POIKKEUKSETTA. Eikä koskaan niistä tule naputusta.

Naputtavat toki muista asioista. Vääntävät onko pakko viedä roskat tai tyhjentää tiskikone just nyt. Saatan joustaa, että ei just nyt mutta tehtävä on.

Vähän liian myöhään on taidettu aloittaa sääntöjen ja elämän tosiasioiden (töitä on tehtävä ja raameissa pysyttävä) opettelu jos nyt tarvii päivitellä.[/QUOTE]

Kuulepa kun myös lapset niinkuin vanhempansakin ovat erilaisia, toiset ovat jääräpäisempiä jo taaperoiässä. Etkö muka ole huomannut? Ole kiitollinen että omasi ovat helppoja äläkä syyllistä toisia parhaansa yrittäviä vanhempia tuntematta tapauksia sen syvällisemmin. Ap:n tarinasta huomaa että hän on parhaansa mukaan rajoja laittanut pojalleen.
 
Meillä on 11-v poika. Uhmailee välillä ja testaa, mutta on ns. ruodussa. En salli energiajuomia, enkä K-18 pelejä. Olen tarkka ikärajoista.

Kotiin tullaan seitsemältä arkisin. Kotipihalla voi olla kahdeksaan, mutta muualla ei. Nukkumaan ysiltä. Välillä on kotipäiviä, ei aina voi luuhata kavereiden kanssa. Meille saa tulla kavereita kylään ja tykätään kestitä heitä.

Koulusta tullaan suoraan kotiin ja läksyt tehdään heti. Sitten vasta suunnitellaan muuta. Aikuinen asettaa rajat ja pitää ne. Ne on lasta varten asetettu. "Kaikki muutkin saa" -jutut jätän omaan arvoonsa. Juttelin kerran perusteellisesti tästä pojan kanssa ja poika huomasi itsekin, millaisia k-päitä nämä lapset on, jotka saa itse päättää tekemisistään. Kerroin, että ois helpompi antaa periksi, mutta sinun onneksi en tee niin.
 
Hohhoijakkaa,

kyllä mä tiedän että lapset on erilaisia. Omani ei todellakaan ole ollut helppo, ikinä. Jotta päästiin tähän, tarvittiin paaaljon apua. En osannut yksin kasvattaa, tarvitsin siihen apua runsain mitoin!
Yritin itsekseni vaativan esikoisen kanssa tokaluokkaan asti, sitten tuli tiltti, kun mikään ei auttanut ja kotielämä oli vaan huutoa ja uhmaa säännöistä ja rajoista riippumatta.

Soitin itse perheneuvolaan ja lastensuojeluun ja pyysin apua. Pääsimme tutkimuksiin ja siellä löydettiin nuo neurologiset ongelmat. Pitkä jakso psykologin kanssa, lääkitys aloitettiin ja päästiin alkuun. Lapsi meni perhekotiin pariksi viikoksi ja jatkoi siellä kuukausittain yhden viikonlopun. Mä sain rauhassa levätä ja itkeä ja käydä omaa vanhemmuuttani ja sen virheitä läpi.

Nyt, kun tuosta kaikesta alkaa olla pari vuotta aikaa, niin voin kirkkain silmin kirjoittaa mitä kirjoitin aiemmin. Mutta ihan itse se työ piti tehdä ja apua hakea. Meillä mentiin siihen pisteeseen, että mietin jätänkö pojan kokonaan perhekotiin kun ekaa kertaa vein. Onneksi ei tarvinnut, kun asiat korjaantuivat.

Joku tuolla aiemminkin neuvoi, että apua vois hakea perheneuvolasta. Hyvä idea, kyllä sitä sieltä saa!

Ja joskus vanhempi on ihan hyvä syyllistääkin, että sit menee itteensä ja korjaa asian. Harvemmin se siinä lapsessa kyky on korjata tilanne... mun ainakin piti käväistä tosi syvällä, ennenkuin huomasin, mitä voin omassa vanhemmuudessani muuttaa.
 
Että muka lapset olisivat noin kilttejä. Meidän luokallamme kaikki ovat kotona hyvin/suht. hyvinkäyttäytyviä, mutta annas olla kun pääsee energiajuomahyllylle niin kummeleita lainatakseni "kyä lähtee". Itse en energiajuomia juurikaan juo.
 
Että muka lapset olisivat noin kilttejä. Meidän luokallamme kaikki ovat kotona hyvin/suht. hyvinkäyttäytyviä, mutta annas olla kun pääsee energiajuomahyllylle niin kummeleita lainatakseni "kyä lähtee". Itse en energiajuomia juurikaan juo.

Kukas ne energiajuomat kustantaa?Meillä ainakin sovitaan etukäteen mitä sieltä kaupasta viikkorahoilla ostetaan ja pidän myös huolen,ettei sieltä mitään energiajuominkeja ostella.Lähikauppaan kun pojan lähetän niin tiedän,ettei sieltä myydä energiajuomia lapsille :) Siinä olisikin hyvä uusi lakialoite.
 

Yhteistyössä