Kertokaa kokemuksianne!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mimde
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Mimde

Uusi jäsen
04.10.2009
14
0
1
Onko kukaan tullut heti km:n jälkeen uudestaan raskaaksiennen seuraavia kuukautisia ja onko raskaus edennyt loppuun saakka? Minä sain juuri km:n ja mietin että uskallanko alkaa yrittää heti kunhan tämä vuoto lakkaa vai odotanko yhdet menkat? Lääkäri kyllä sanoi, että voisin heti yrittää, mutta tuntuu että jokapaikassa toitotetaan että yhdet menkat pitäis odottaa, ennen kuin kroppa on valmis uuteen koitokseen. Minulle ei tarvinnut tehdä kaavintaa eikä muutakaan tyhjennystä vaan kaikki tavara vuosi itsestään pois.
 
mä mietin kans samaa, että voisiko yrittää heti, kun tää vuoto on loppunut? Mulle sanottiin, että pitäs odottaa ne yhdet menkat jotta kroppa palautuisi normaalitilaan, mutta en yhtään malttais, tahtoo raskaaksi heti!! Mulla on ens ke tarkistus, ja luulen et siihen mennes kaikki tavara on tullu ulos itekseen, nyt on 3 pvää vuotanu ja tänään valahtanu sellasta tavaraa pönttöön että eiköhän rupee oleen kohtu tyhjä...
 
Ihanaa onko täällä joku sielunveli! Prikuulleen samassa tilanteessa oleva :) Minulla lopputarkastus kahden viikon päästä. Minun tarinani on tälläinen. Olin tiistaina ultrassa, koska vuosin kuin seula. Ja km tuomiohan sieltä odotetusti tuli. Tänään torstaina olin verikokeissa ja kahden viikon päästä menen uudestaan. Lääkäri soitti minulle ja kysyin samalla voiko alkaa heti yrittämään toista. Sanoi, että kannattaa odottaa yhdet menkat. Kysyin, että jos maddollisesti raskautuis samantien onko keskenmenon riski suurempi jos ei ole odottanut niitä yksiä menkkoja. Sanoi, että tästä ei ole mitään todisteita, mutta raskauden alun määrittäminen on kuulema hankalaa tällööin. Kävi vaan mielesssä, että se olisi ehkä se pienin murhe. Kunhan vaan tulisi nopsaa raskaaksi.
 
Minulla alkoi keskenmenovuoto viime viikon maanantaina. Tällä viikolla keskiviikkona kävin lääkärissä, jossa katsottiin, että kaikki on tullut pois.

Lääkäri sanoi, että mitään estettä uudelle yritykselle ei ole. Lähinnä tuon lasketunajan määrittämiseksi olisi hyvä odottaa yhdet kuukautiset. Ja kun keskenmeno on tapahtunut itsekseen, ilman lääkkeitä ja kaavintaa, on se hellempi kohdulle.

Edellisen keskenmenon jälkeen mulla ei kyllä tullut ovistakaan, että ei ollut mahdollista edes raskautua. Kuukautiset alkoivat 5 viikkoa tyhjennyksestä.
 
Hei Scala ja Mimde!
Sut, Scala, tunnistinkin heti, kun oltiin samassa helmikuisten odottajien ketjussa, voi meittiä...
Mimde, ihanaa, että on joku aivan tismalleen samaan aikaan käymässä läpi samaa tilannetta. Tosin mun puolesta olisi voinut jäädä kokematta, mutta kun tälle ei mitään voinut, niin helpotta kovasti, että joku painii saman tuskan kanssa... Mullakin alkoi vuoto tiistaina. Mulla oli alunperin varhaisultra 14.6, kuvittelin olevani rv 7-8. Silloin ei löytynyt sykettä tms. Viikko siiä ja uusi ultra, ei sykettä. Lähete naistentautien polille seuraavaksi päiväksi (2,5 vkoa sitten) ja löytyi syke! Olin ihan onnessani. Ainut oli, että alkio vastas silloin rv 6+2, mikä oli liian pieni kun ois pitäny olla 8 +jotain. Se nyt oli kuitenkin mielestäni pieni murhe, kun sikiö oli kuitnekin elävä! Samassa ultrassa istukan alta löyty veriyytymä ja sain sen kontrolloimiseksi uuden ajan tän vkon tiistailla. Saattaisi kuulemma ruveta vuotamaan. tiistaina sit alko lievä vuoto ja menin kontrolliin. Shokki iskikin sitten päälle, kun 2 lääkäriä joutu ultraamaan ja lopulta toteisivat, että verihyytymä on puhkeamaton, sikiöllä vaan ei oo sykettä ja keskenmeno on alkanut. Järkyttävää!! En muista yhtään, mitä mulle sen jälkeen sanottiin, menin ihan shokkiin, hyvä kun pääsin sieltä sairaalasta autolla ajaen pois (lienen ollut riski liikenteessä, mua ei olis pitäny päästä ajamaan...) Ti ja ke meni sitten itkun merkeissä, eilen rupesi helpottamaan ja samalla kohtu tyhjentyyn :( Nyt on ollu enää maltillista vuotoa. Peruin kaikki viikon menoni ja möllötän nyt kotona, kaupassa oli pakko käydä että sain siteitä ja eikös silläkin reissulla yksi tuttu nähny mut ja tuli juttelemaan "mitäs teille kuuluu" tyyliin... Täytyy selittää joskus sille miksi olin ehkä vähän outo...

Enivei, mä kyllä taidan ruveta uuteen yritykseen km jälkeen heti, jos kerta varaa uudesta km:stä ei pitäs olla. Mulle on se ja sama jos nyt raskauden keston määritys siitä kärsii, eiköhän se synny haluamanaan päivänä oli rv:t mitä tahansa... :)

Hei Mimde, miksi menet verikokeisiin? Ei mulle sellasta oo edes ehdotettu!!
 
Minua tuo uusi raskautuminen pelottaa. Nyt on kasassa kolme keskenmenoa 10kk ajalta. Kaikki tapahtuneet minulle tehdyn kilpirauhasleikkauksen jälkeen. Nyt lääkäri meinas, että arvot olis vinksallaan.

Kävin sitten verikokeissa ja täysin normaalit. Tsh oli 1, minkä pitäisi olla raskautta ajatellen jonkin koulukunnan mukaan alle 2,5. Eli siitä ei syytä löytynyt peräkkäisiin keskenmenoihin. Olisi ollutkin liian helppoa, jos vastaus olisi ollut kilpirauhasarvot.

Uusi juttu oli se, että tuulimunaa ei lasketa keskenmenoksi, joten mulla ei "virallisesti" ole kasassa kuin kaksi keskenmenoa. Tuo ensimmäinen kun todettiin tuulimunaksi. Eli vielä pitäisi yksi keskenmeno tulla, jotta saisin lähetteen tarkempiin tutkimuksiin Kätilöopistolle.

En kyllä sille tielle lähde. Meillä kun lapsia on jo täällä ilonamme. Säästetään nekin resurssit jollekin toiselle.
 
Moikkelis! Eli kun aloin vuotamaan soitin ekaksi neuvolaan, sieltä käskivätten mennä päivystykseen jotta saisin lähetteen ultraan. Käytyäni päivystyksestä menin seuraavana päivänä ultraan ja totesivat kohdun tyhjäksi. Samalla käynnillä ottivat sairaalassa verikokeen josta mittasivat raskaushomoniarvot ja käskivät mennä kahden päiuvän päästä uudestaan verikokeisiin. Toisten verikokeiden jälkeen soitti jasanoi, että arvoni olivat ekojen kokeiden jälkeen 90 ja jotain ja tokien jälkeen 70 ja jotain, mikä on kuulema aika pieni arvo onneksi, eli kohtu on tyhnetynyt itsestään aika hyvin. Nyt minun pitää mennä vielä kahden viikon päästä kerran verikokeisiin, jossa selviteteään onko raskaushormonit hävinneet kokonaan. Tämä on minun ensimmäinen keskenmeno ja pelko on kauhea, josko joudun kokemaan saman vielä uudestaan. Minulla on ennestään 1 v 9kk vanha poika ja niin toivoisin saavani hänelle kaverin. Ja jos tulen vielä joskus raskaaksi tulee raskaudesta tosi vaikea, koska kamala pelko on koko aika päällä. Ihmetelty on eikö nämä kyyneleet koskaan lopu.
 
Voi Scala, oon hirveän pahoillani että oot joutunut kokemaan tän kauheuden jo kolmesti ja vielä alle vuodessa! Kyllä tuulimunakin pitäis mun järjen mukaan laskea km-joukkoon, jos mulla ois ollu sellanen, niin yhtä pahalta se tuntuis kuin tää oikea sikiön menettäminen. Toivon kovasti, että kuitenkin uskaltaisit yrittää raskautta, kunhan aika parantaa näitä haavoja...

Mulla on hinku siihen kolmanteen lapseen nyt aivan kauhea, en tiiä miten päin tässä olis, ei kukaan ymmärrä. Monikin on lohduttanut, että yritätte sitten uudestaan jonkun ajan päästä, en oo viittiny sanoo, että mulla ei kärsivällisyys riitä oottamaan "rauhassa" eka yksiä menkkoja ja sitten vasta yrittään... Ootan vaan että tää vuoto loppuis ja sitten menee tjottailun merkeissä. Ovistahan nyt on turha ajottaa ja mä en kyllä ovistestejä jaksa tehdä, menee niin tekemisen puolelle sitten jo, että mua rupee ahistaan... Pahinta on sitten, jos ei uutta raskautumista rupee kuulumaan, sitten vasta paniikki iskee!

Eilen mulla oli joku piristyshetki jopa, mutta tänään taas oltu syvissä vesissä :( Nyt on EVVK-vaihe. Maannu olen vaan sohvalla ja tuijottanu tyhjyyteen, onneksi miehellä sattu se loma tähän heinäkuulle, kukas noita mukuloita muuten hoitais...?? Tänään plumpsahti joku hirveä mötikkä vessanpönttöön, hyvä etten oksentanu ;( En mää tajuu, miten ihmiset oikeen pääsee tästä surkeudesta takas normaalielämään, mä voisin vaan vetää peiton päälleni ja jäädä sinne.
 
Joo. Mäki saan välillä ihan hillittömiä itkukohtauksia. Mä en oikeen tiedä surenko enää tätä keskenmenoa vai pelkoa siitä etten raskaudu ja jos raskaudu ajaudunko johonkin keskenmeno kierteeseen. Muutenkin kuukautiseni ovat tosi epäsäännölliset. Ennen esikoisen yrittämista ja ennen tämän kesken menneen raskauden yrittämistäolen syönyt e-pillereitä joilla olen saanut kuukautiset pysymään vähän aikaa säännöllisinä. Ja olen löytänyt oikean ovispäivän helposti tikuttamalla. Molemmat raskaudet ovat alkaneet helposti. Mutta olen varma että tämä kyllä pistää hormoonitoimintani täysin sekaisin. Niin kovasti haluaisin, ettei lapsilleni tulisi isoa ikäeroa. En halua kuin kaksi lasta.
 
Perjantaina todettiin ultrassa keskeytynyt raskaus. sikiö vastasi viikkoja 7+3 ja ilman sykettä. Piti olla 12+.La oli siis Tammikuussa.
Verinen vuoto alkoi heti eilen ja ns synnytyskivut. Illalla sitten kohtu alkoi tyhjentymään ja en ole eläissäni kokenu mitään hirveämpää.
Pakko puhua ja purkaa että pääsee eteenpäin.
Meillä kaksi lasta poika 2006 ja tyttö 2008.

Maanantaina soitella lääkäriin uusinta ultraan että katotaan kohdun tyjenneen kokonaan.

Toivon mukaan saataisi kesävauva ensi vuonna.
 
HelinäKeiju10, halaukset sullekin! :hug: Mäkin kovasti toivon, että ens kesänä ois taas nyytti sylissä...
olimme tänään esikoisen kummisedän luona kylässä. Eilen sanoin miehelleni, etten välttämättä lähde sinne, jos mua ahistaa. No, aamulla oli ihan ok olo ja lähdin matkaan. Ja kuinka sitten sattuikaan, että heille oli tullut ex temporena kyläilemään toinenkin pariskunta. ei siinä muuten mitään, mutta se nainen oli viimesillään raskaana! Ja tietenkin se keskustelu oli hyvin vauva/synnytys ym painotteista. Ihan kuin puukkoa syvempään työnnettäis ja väännettäis perään! Tätä mä viimeiseksi kaipaisin, kun jaloilleen yrittää!
 
Minulle todettiin tuulimuna 15.6. ja vuodot ovat loppuneet suunilleen 13.7. jolloin kävin myös jälkitarkastuksessa. Onneksi kohtu tyhjeni hyvin ja kaavintaa ei tarvita. Minulle lääkäri sanoi, että utta vauvaa voitte yrittää heti kun siltä tuntuu.

Aika outoa oli se että oma gyne on sitä mieltä, että kyseessä oli tuulimuna, mutta poliklinikan lääkäri joka ei edes tutkinut minua tai ultrannut kirjoitti papereihin keskeytynyt keskenmeno.

Itse en osaa oikein surra tätä menetettyä raskautta, itken kyllä ja olen surullinen mutta suru kohdistuu meidän pieneen poikaamme jonka menetettiin joulukuussa 2008 siis 7 kk ikaisenä erittäin harvinaiseen lihassairauteen. Mies oli todella onnellinen tästä raskaudesta minä jotenkin olin varuillaan ja ajattelin, että uskallan olla onnellinen vasta kun saadaan istukka biopsian tulokset. Sitten kun alkoi niukka vuoto jotenkin vaan tiesin, että kaikki ei ole kunnossa.

Tekisi niin kovasti mieli olla onnellisesti raskaana................... meillä on 9 vuotias ihana tyttö jaka kaipaa pientä veljeä valtavasti. Päätettiin yrittää heti kun yhdet kuukautiset on ohi.
 
tulin vielä kertomaan omat uusimmat kuulumiseni. Nyt on hyvä mieli, keskenmenosta on toivuttu fyysisesti ja henkisesti. Mulla oli ke km-kontrolli ja se meni hyvin. Mulla kesti vuoto 8 pvää ja loppui just ke mennessä, jolloin kohtu näytti kuulemma hyvältä, kaikki oli tullu ulos ja limakalvo oli ok. Multa otettiin myös HCG ja se oli laskenut ja nyt saa elää normi elämää. mulle suositeltiin oottaa yhet menkat, mutta sanoin, etten niin tee. Ei kuulemma haittaa, vaan jos nyt raskaudun heti uudestaan, niin sitten vaan alkuraskauden ultraan lasketun ajan määrittämiseksi. Tosi ihanaa, että tää on nyt takanapäin ja mä kyllä oon päässyt (onneksi) nyt yli koko jutusta. Uutta raskautta ruvettiin yrittämään nyt sit samantein, kun km-kontrolli oli ohi :) Toivottavasti tärppää pian!

Voimia ja tsemppiä teille muillekin tämän ikävän asian kokeneille! Kyllä tästä näköjään jaloilleen nousee vaikka siltä aluksi siltä ei tuntunutkaan.
 
Kiva kuulla Nepula että sinulla kaikki hyvin. Minä vuosin vajaa pari viikkoa ekan viikon runasaammin lopun ajan tuhruttelemalla kunnes tuli pari päivän paussi ja ajattelin että jippii nyt tämä vuoto loppu, mutta ei eilen alkoi vuoto taas entistä runsaampana. Minäkin olen henkisesti melko sinut keskenmenon kanssa. Tänään tuli vähän paska olo asioidessani pankissa kun tuttu pannkivirkailija alko utelemaan jokos on uusi vauva tulossa kun sanoin, että ei hän kysyi no haluatko edes. Sanoin, että oishan se jossain vaiheessa kiva ja it hän alkoi neuvomaan että kannattaa tehä pienellä ikäerolla etä on kaveria toisistaan. Teki mieli huutaa että arvaa ollaanko yritetty. Toivottavasti päästään pian yrittämään uutta raskautta.
 

Yhteistyössä