Kertokaa miltä tuntui kun kohtasi Sen Oikean ensimmäistä kertaa? Netissä/livenä?

[Joku vain]

Kertokaa.. tiesikö sen heti? Olenko ihan pöhkö, kun alusta saakka olen tuntenut niin. En ole stressannut mistään, en hermoillut mistään, olen vain ajatellut että nyt ei ole enää kiire minnekään eikä ole mitään hätää.
Vaikka en oledes tavannut häntä vielä..
Olenko ihan kumma?

 

[Rapanhapakko]

Minä tiesin sen jotenkin heti. Vaikea selittää.... se tunne tuli vaan että tää on se, ei tarvinnu miettiä, arvailla, tuumailla.... Se oli se. Ja on ollut jo yli 18 vuotta :heart:

 

[vieras]

Tiesin aika nopsaan ja tosi varmasti. Se oli se kuuluisa kolahdus. Ja parin kuukauden seurustelun jälkeen tiesin, että tämä kaveri on nyt se lopullinen.

 

[r u u s a]

Siinä se seisoi ja tarjosi norttia ja näytti syötävältä ja niin turvalliselta. Joo, tiesi sen, hetkessä.

 

[neea]

En tiennyt heti, mutta mies vaikutti mukavalta. Nyt 14 vuotta yhdessä tuon mukavan miehen kanssa.

 

[Rukoilijasirkka]

Ei miltään. Se oli vasta poika, katsoin, että siinä se vasta on äreä kaveri.

 

[joo]

siis sen tiesi. Kolmansilla treffeillä tiesin, että tämä on nyt tässä.

 

[vieras]

Paha sanoa, naimisissa oltu 7v, mutta onko tuo nyt se kuuluisa "oikea".. Aika näyttää. Eli: ei hajuakaan..

 

[Moon Vaan Melonit]

Mulla on hiukan pitkät piuhat, meni 6kk tapaamisesta, että tuntu ees vaipea rasahdus ukon suuntaan.

 

[AnniHelena]

Ulkonäöltä oli kolahtanut jo aiemmin, sitten kun päästiin juttusille niin se oli lopullisesti menoa. Nyt reilut 10 v. takana yhteiseloa.

 

[AnniHelena]

Niin ja miltä tuntuiolvet hyytelönä, vatsassa perhosia ja sydän läpätti, ne perinteiset

 

[sädetikku]

Jotenki tiesin heti, kun kohtasimme, vaikka jotenkin en kuitenkaan antanut vihreää valoa itselleni tai miehelle... Siis wtf

 

[mun muru]

Sen taisi tietää... Mä olin ihan puupalikalla päähänlyöty sen edessä ja en tiennyt miten pitää jalkoja ja poltin monta sikaria putkeen ja otin jopa drinkin kun vapisi muuten jännityksestä. Meillä oli netissä sovittu treffit ja toi tapahtui kun näimme lopulta. Mä en ollut nähnyt koko miehestä muuta kuin ton mun profiilissa olevan inttikuvan ( nuori versio miehestäni ) ja se ei ollut nähnyt yhtään kuvaa musta. Mutta netissä meidän kemiat toimi niin hyvin että mies oli jo mun jokaisessa seksifantasiassa ennen kuin näin koko miestä
hehee! En hakenut silloin seurustelukumppania.. vaan hain rakastajaa..


Lisäys: Ei me silti eka treffeillä menty pidemmälle.. taisi olla kolmas kerta kun toden sanoi . Olisin tosin voinut syödä ton elävältä .. mutta hää on herrasmies ja ei käyttänyt mun heikkoja hetkiä nopeaan etenemiseen.

 

[voikukka]

Kyllä sen heti "tiesi", että tuo tyyppi on se, jonka haluan.. Mutta valitettavasti se ei ollutkaan niin yksinkertaista - tyyppi olikin naimisissa. Elämä heitti muualle Suomeen...

Vuosia meni, ennenkö seuraavan kerran aivan sattumalta kohdattiin, entisellä kotipaikkakunnalla. Tyypillä olikin ero vireillä. Siitä se sitten lähti... Elämän rakkaus

 

[vieras]

Kertokaa.. tiesikö sen heti? Olenko ihan pöhkö, kun alusta saakka olen tuntenut niin. En ole stressannut mistään, en hermoillut mistään, olen vain ajatellut että nyt ei ole enää kiire minnekään eikä ole mitään hätää.
Vaikka en oledes tavannut häntä vielä..
Olenko ihan kumma?

Et. Meillä sama juttu. Tiesin vain heti, että tuossa se ihminen on. Kirjoittamalla joutuu paljastamaan itsestään enemmän, siksi sitä voi tajuta toisesta paljonkin asioita tapaamatta. Nyt muutaman vuoden jälkeen ollaan onnellisia vanhempia ja ymmärretään toisiamme paremmin kuin hyvin Yhä.

 

[p]

Jostain syystä ekan katseen ja hymyn jälkeen mun ajatus oli, että se on siinä... Varmahan sitä ei voinu olla kun oli vielä siihen aikaan aika pettyny miehiin, mutta pari vuotta oltu nyt ja aina ihanampaa on kun toisen tuntee jo paremmin...

 

[stellan]

en tiedä, siinä se oli vaan ja menoa heti alusta asti
on nykyisin kahden lapseni isä :heart:

 

[ap ihmeissään]

Ihania tarinoita teillä
Tuliko teille heti sellainen olo, että ei oo enää mitään hätää?
Mä vaan ihmettelen omaa suhtautumistani kaikkeen.. kun en tosiaan enää hätäile enkä mitään. Ollaan vasta sovittu ekat treffit, ja ennen niitäkään musta ei oo tuntunut siltä että juu vai ei. On vaan ollut sellainen olo että ei enää mitään hätää eikä mitään kiirettä minnekään..

 

[Champion]

Kyllä mä tiesin heti ja seuraavana päivänä esitelin jo äitillekin

 

[Lunatic]

Ei mitään Oikeaa ole olemassakaan. Kaikkea te uskotte. On vain eri vaihtoehtoja.

 

[hhm]

Ihania tarinoita teillä
Tuliko teille heti sellainen olo, että ei oo enää mitään hätää?
Mä vaan ihmettelen omaa suhtautumistani kaikkeen.. kun en tosiaan enää hätäile enkä mitään. Ollaan vasta sovittu ekat treffit, ja ennen niitäkään musta ei oo tuntunut siltä että juu vai ei. On vaan ollut sellainen olo että ei enää mitään hätää eikä mitään kiirettä minnekään..

No ei, kun mulle tuli kauhea hätä, sitoutumiskammoinen kun olin Mutta onneksi mies kesti kaikki oikkuiluni.. Nykyään ihmettelen, miten rakkaus voi kasvaa päivä päivältä. Jo monta vuotta oltu yhdessä, voikohan joskus tulla rakkaudesta niin täyteen, että räjähtää?

 

[Saiccu]

Joo, kyllä mä myös tiesin heti kun sattumalta tavattiin, että toi lähtee mun matkaan. Ja ihan hyvin se on tavoillekkin oppinut, mitä nyt tänään viiden vuoden avioliittovuoden jälkeen jätti_edelleen_puurokattilan kuivumaan tyhjänä hellalle!

 

[minä]

Kaippa sen huomaa ja tuntee että tuo on se oikea.

Me nähtiin ekan kerran syksyllä kouluvuoden alussa. Kummatkin liikkui eri porukoissa, mieheni koulun "gangsta"-porukassa (ei kumminkaan mitään kovin typerää tekeviä, ainakaan koulussa). Joululomalla mieheni oli miettinyt että tuleeko edes takaisin vai lopettaako niinkuin kaverinsa. Tuli kuitenkin.

Itse olin kämppis yhden tuohon porukkaan kuuluneen tytön kanssa ja siltä kysyin että seurusteleeko tuo "xxxx" nykyään kenenkään kanssa. Ei kuulemma. Jonkun ajan päästä mies ja sen kaveri pyysi mua ja kaveriani röökille, en suostunut sinne röökialueelle mutta sanoin että voidaan lähtee kävelylle ja röökille muualle. Röökialueella polttavien (ala-ikäisten) kotiin ilmoitettiin siitä ja en halunnu kärtsätä =)

Kävelin sitten "xxxx" kanssa yhelle puistolle liukumäen alle istuun ja jutteleen. Heti pystyttiin jutella kaikesta, kipeistäkin asioista joista ei voinut puhua edes parhaimmille kavereillekkaan.

Koulun reksi otti mut "puhutteluun" kun oli huolissaan kun oon sellaisen pojan kanssa alkanut seurusteleen... (oon ollu vähä piilopahis)

Tuosta ajasta pian 9 vuotta... Muutaman kerran MEINATTIIN laittaa poikki. Mutta... naimisissa ollaan oltu 6 vuotta ja kolme ihanaa lasta. Normaalia perhe-elämää vietetään. Toisia rakastetaan edelleen älyttömän paljon!!