Kertokaa mulle, että mitä te tekisitte tässä tilanteessa?

[sadisti]

Lapsella on sairaus, johon menee lääkitys. Lääkitys aiheutti lapsessa rajua levottomuutta ja ylivilkkautta.

Hyvinä aamuina hän heräsi vasta seitsemältä, huonoina 5-6 välillä. Tätä tekevät muutkin lapset muissa perheissä. Tiedän kyllä. Mutta ongelma olikin illassa. Lapsi ei kyennyt nukahtamaan, koska ei kyennyt olemaan paikoillaan.

Hyvinä iltoina saimme hänet uuvutettua unille jo klo 23-00.00. Niitä hyviä iltoja oli aika vähän. Kaikkein huonoimpina rumba jatkui kolmeen asti yöllä. Lapsi ei pysytynyt olemaan paikoillaan sängyssään, vaan juoksi sängystään aina pois. Kahden kuukauden ajan jaksoimme aina kantaa hänet kymmeniä kertoja takaisin sänkyynsä, rumbaa kesti tunteja. Yritimme nukuttaa viereemme, omalle sängyllemme, yhtä huonoin tuloksin. Yritin sitäkin, että pidin lasta kainalossani, että pysyisi paikoillaan. Mutta ylivirittynyt ja aistiyliherkkä lapsi tuli entistä levottomammaksi. Se oli turhauttavaa, kun tiesimme kokemuksesta että jos hän vain kykeni olemaan hetken paikoillaan omassa sängyssään, niin hän nukahti. Mutta hän ei pystynyt. Oli yhdentekevää, olimmeko samassa huoneessa vai viereisessä. Sänkymme olivat kuitenkin samassa huoneessa. Lääkärit määräsivät erästä lääkettä, jonka sivuvaikutus on joillan väsymys, jotta nukahtaminen helpottuisi. Meillä se ei toiminut, se lisäsi levottomuutta entisestään, osalla se on sivuvaikutus.

Lopulta nukkuminen alkoi sujua niin, että sidoimme lapsen kainaloiden alle pitkän huivin. Huivin toinen pää sidottiin hänen sänkynsä laitaan. Lapsi pääsi edelleen ylös sängystään, sen viereen ja meidänkin sänkyymme, muttei juoksemaan karkuun. Huonoina iltoina nousi kymmeniä kertoja edestakaisin, mutta nukahtamiseen meni silti vähemmän aikaa. Hyvinä iltoina nousi vain kerran pari, ja malttoi olla sen aikaa omassa sängyssään paikoillaan, että sai nukahdettua. Silloinkin tosin jalat ja kädet sätkyen levottomuudesta. Huivia hän ei koskaan protestoinut.

Kertokaa minulle, että mitä te olisitte tehneet meidän sijassamme? Koska olen saanut kuulla, että olen sadistinen paskiainen tehdessäni näin. Kuukausien kuluessa lapsen aistiärsytys, ylilevottomuus ja muut ongelmat alkoivat hiipua, kun lääkityksen sivuoireet alkoivat väistyä. Nukahtaminen muuttui siedettäväksi, ei normaaliksi mutta sellaiseksi että lapsi ei joka ilta noussut enää niin paljon. Edelleenkään hän ei yleensä nuku kuin 7 tunnin yöunet, mutta nykyisin saamme hänet sentään nukkumaan viimeistään klo 23, hyvinä iltoina jopa ennen klo 21, eikä hän nouse sängystään enää juoksentelemaan, vaikka huonoina iltoina nouseekin kymmenen kertaa pissalle, eikä sätkyttele koko ajan itseään.

Mutta kertokaa, mitä te olisitte tehneet toisin?

 

[Elämänlähde]

ehkä samalla tavalla, meille on tilattu apuvälinehuollosta sellanen painopeitto joka on tehty jyvistä juuri noita tilanteita varten... ootan sitä kuin kuuta nousevaa..
teiän kantsis kysyä neurologilta samanlaista, se kuulemma rauhoittaa lapsen heti ja estää liikkumasta :hug: :hug: voimarutistuksia kohtalotoverilta meillä on kuopuksella yli ja aliherkkyyttä samaan aikaan :hug:

 

[vieras]

Harvoinpa on kukaan esittänyt näin vaikeaa kysymystä. En osaa muuta sanoa kuin toivottaa valtavasti voimia että jaksatte! Minusta suorastaan liikuttavaa lukea tekstiäsi. Kuinka urheaa, sitkeää ja uhrautuvaa vanhempien rakkaus omaan lapseensa voikaan olla! Olette kauniita ihmisiä.

 

[mm]

Luulen että te tiedätte parhaiten mikä lapsenne paras on. Jos tuo menetelmä ei satuttanut lasta ja auttoi teidän iltojanne niin se oli hyväksi. Ja varmaan tulee aika jolloin liinaa ei tarvita?!

 

[ap]

Luulen että te tiedätte parhaiten mikä lapsenne paras on. Jos tuo menetelmä ei satuttanut lasta ja auttoi teidän iltojanne niin se oli hyväksi. Ja varmaan tulee aika jolloin liinaa ei tarvita?!

On tullut jo, ei olla ainakaan 1½ vuoteen tarvittu mitään ylimääräisiä keinoja. Muuta kuin huonoina iltoina sitä, että kannetaan sänkyyn kun nousee aina uudelleen ja uudelleen jonkun tekosyyn kanssa.

Ja nykysin on joskus sellaisia iltojakin, että lapsi rauhoittuu siitä että otan kainaloon ja lepuutan toista kättäni siinä hänen päällään painona. Tänään oli esimerkiksi sellainen ilta, nukahti minun kainaloon puoli kymmeneltä jo, kun ensin oli levottomana yrittänyt nukahtaa omaan sänkyynsä yksin. Vaikka jalat ja kädet nyki kyllä nukahdettua, rauhoittui kuitenkin uneen. Toisina päivinä taas vaatii sen, että ei olla samassa huoneessa, ei pysty rauhoittumaan ennen kuin on ihan yksin, sitten simahtaa ihan hetkessä.

 

[Elämänlähde]

Luulen että te tiedätte parhaiten mikä lapsenne paras on. Jos tuo menetelmä ei satuttanut lasta ja auttoi teidän iltojanne niin se oli hyväksi. Ja varmaan tulee aika jolloin liinaa ei tarvita?!

On tullut jo, ei olla ainakaan 1½ vuoteen tarvittu mitään ylimääräisiä keinoja. Muuta kuin huonoina iltoina sitä, että kannetaan sänkyyn kun nousee aina uudelleen ja uudelleen jonkun tekosyyn kanssa.

Ja nykysin on joskus sellaisia iltojakin, että lapsi rauhoittuu siitä että otan kainaloon ja lepuutan toista kättäni siinä hänen päällään painona. Tänään oli esimerkiksi sellainen ilta, nukahti minun kainaloon puoli kymmeneltä jo, kun ensin oli levottomana yrittänyt nukahtaa omaan sänkyynsä yksin. Vaikka jalat ja kädet nyki kyllä nukahdettua, rauhoittui kuitenkin uneen. Toisina päivinä taas vaatii sen, että ei olla samassa huoneessa, ei pysty rauhoittumaan ennen kuin on ihan yksin, sitten simahtaa ihan hetkessä.

:wave: :wave: oottekos sitä painopeittoa kokeillut? onks teille ees kerrottu siitä :hug:

 

[M Y R K K Y]

VOimia sanon vaan...
Veti kirjoituksesi hiljaiseksi.

Niin turhista tulee ite rutistua.Perspektiiviä asioihin.

Jaksamisia ja tuo jyväpeitto voisi olla teillekin sellanen josta apua.
Entä olisiko luontaistuotteista apua?
Homeopatia,vyöhyketerapia?

 

[Annette-79]

En missään nimessä tuomitsisi ... kuka tahansa tuollaiseen rumbaan väsyy. Sitkeä olet ollut. Et mikään sadisti ole, pois sellaiset ajatukset.

:hug:

 

[ap]

:wave: :wave: oottekos sitä painopeittoa kokeillut? onks teille ees kerrottu siitä :hug:

Ei ole kokeiltu, eikä ole tullut puheeksikaan kun tää tilanne on kuitenkin parantunut niin paljon meidän mielestä. Eihän tuo samalla tavalla kykene rauhoittumaan, kun meidän muut lapset, mutta kuitenkin parannus on jo ihan mieletön. Ainoa että vieläkin reagoi tosi voimakkaasti sellaisissa vähän hermostuttavissa tilanteissa, tai jos on hälinää, esimerkiksi mummolassa on ihan karmeaa käydä kun lapsi menee siellä ihan täysin ylikierroksilla koko ajan, eikä vaan pysty rauhoittumaan

 

[ap]

Alkuperäisestä jäi pois se, että sitten kun lapsi oli nukahtanut kunnolla, otimme huivin aina irti hänestä ja sängystä. Yöllä ei enää alkanut juoksennella, jos kerran sai nukahdettua, enkä tosiaan siis uskaltanut edes pitää sitä yöllä siinä jos vaikka olisi kieputtanut sen jotenkin ympärilleen huonosti.

 

[pullamurmeli]

Saanko udella, että minkäniminen sairaus lienee kyseessä? Hankalaa ja raskasta aikaa, hienoa, että nukkumis-ongelmat on alkaneet helpottaa. Komppaan toisia, en ajattele että olisit sadisti, jos olet sitonut lapsen sänkyyn, tuskin hän siinä on itseään satuttanut, ja jos kerran siitä on ollut apua. Voimia jatkoon

 

[Elämänlähde]

sitä painopeittoa voi kantaa mukana juuri vaikka mummolaan missä tulee levottomuuksia yms. sinne alle meneminen rauhoittaa, eristää äänet ja päästää vain vähän valoa... pitäis auttaa, kantsii keskustella siitä neurologin kanssa... olis teille sopiva juttu!!
voimia kovasti!! onks teillä muutakin lapsella? meillä on aistien ali ja yliherkkyyttä, aisti ja sensomotorinen kehityshäiriö ja keskittymis ja tarkkaavaisuushäiriöt, juuri diagnosoitu.

luulin että ollaan ainoot kenen lapsella tällästä, helpottavaa kuulla ettei niin ole!!! :hug:

 

[ap]

Meillä ei ole ainakaan vielä tällä tietoa mitään neurologisia ongelmia tai siis mitään diagnooseja, ollaan kyllä tarkasti syynättävänä siltäkin suunnalta. Eli kyseessä on eräs sairaus, joka ei siis mitenkään aiheuta ylivilkkautta tai aistiyliherkkyyttä, eikä ne kuulu siihen mitenkään normaalia useammin. Mutta ne lääkkeet mitä lapsi joutuu syömään sen sairauden takia, aiheuttaa tai lisää sitten näitä ongelmia aika voimakkaastikin. Tai siis eihän sitä vielä voida sanoa, että löytyykö sitten sieltä taustalta lopulta oikeastikin jotain alttiutta jolle si-häiriölle tai adhd:lle tai muulle, sehän on ihan mahdollista, niitä tosiaan seulotaan koko ajan. Mutta noilla lääkkeillä on aika voimakkaat sivuvaikutukset ja oireilee levottomuutena, ylivilkkautena ja aistiyliherkkyytenä. Mutta ei niitä lääkkeitä voi lopettaakaan. Ja sitten taas toisaalta kun ne on niitä lääkkeiden sivuvaikutuksia, niin ei niihin mitään terapiaakaan ole

 

[ap]

Ja Elämänlähde, :hug: sinullekin, ja voimia!

 

[Elämänlähde]

kiitos! minkä ikäinen teillä on? meillä 4v poika ja noitten aistien kaa oltava tosi varovaisia =) mutta kaikkeen tottuu kun saan luettua noi paperit, juuri eilen saatiin diagnoosit... rankkaa varmasti tulee olemaan ja on ollutkin tähän asti, nyt on sentään syy... ja ei tarvi enää itteään niin paljon syyttää :hug:

kovasti voimia teille :hug:

 

[Flow87 -Los tehottomuus-]

:hug:

 

[ap]

Samanikäinen lapsi on meillä

Mäkin koitan lohduttautua sillä, että noi lääkkeiden vaikutukset vaan vähenee koko ajan iän myötä, ja toisaalta sitten taas ajattelen että jos sieltä joskus tuleekin joku diagnoosi neurologisellakin saralla, niin ehkä me sitten vaan saadaan siihenkin apua. Vaikka onhan ne kaikki diagnoosit aina pieni shokki alkuun. Mutta nyt ainakin ajattelen, että kun tätä rumbaa on tässä on kestetty näin pitkään, niin ei se mahdollinen diagnoosi mitään muuttais kun samat ongelmat ja sama lapsi siinä edelleen olis. Lääkärin kanssa ollaan kyllä näistäkin asioista jo juteltu.

 

[Elämänlähde]

meillä ei käytössä muita kuin astma ja allergialääkkeet, kun sattuu astmaa sairastaa viel noitten lisäksi. oootkos miettinyt et kumpi ois pahempi, joku fyysinen sairaus jonka sais lääkkeillä kuriin vai neurologinen mihin ei lääkettä- niin kuin meiän pojalla on?
must molemmat yhtä pahoja ja kuormittavia.
onks teillä muita lapsia? meillä 7v esikoinen joka ihan hämillään tästä kaikesta... vaikea toiselle selittää kun en itekkään ole viel sisäitänyt. me joututaan nyt käyttää tukikuviakin noitten toisten juttujen vuoksi... kääk kun se on vaikeeta!! :ashamed:

 

[ap]

En mä oikein tiedä kumpi olisi pahempi, varmasti molemmat. Meilläkin on se tilanne, että lääkkeillä saadaan kyllä kuriin aika hyvin, mutta mitään takeita ei silti ole, ja lääkitys on elinikäinen ja sivuoireita on paljon. Ei lapsi parane, vaan lapsi pidetään lääkkeillä elossa. No, joskus sitä kyllä miettii että mielellään vaihtais johonkin vaikka neurologiseen ongelmaan, niin ei tarvis pelätä sitä lapsen kuolemaa, toisin kuin nyt tän takia mitä on. Mutta olisihan se raskasta kuitenkin sekin, että olisi niitä neurologisia ongelmia.