mitä te tekisitte tässä tilanteessa???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja anna
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

anna

Vieras
sain saikkua lapsen takia 17 pv asti eli keskiviikkoon ,kun lapsella on a.viirus ja korkea kuume ja toisella neitosella paha korvatulehdus ja keuhkoputkentulehdus.

no huomenna mulla olis yövuoro eli ti -ke yö. mies sanoi ,että ei uskalla jäädä kotiin noiden kanssa ,kun toisella on 40 `c kuumetta

mä haluisin olla kotona,kun likat sairastaa ,kun ne tarvitsee äitiä,mutta tiedän sen ,että töissä tulee kauhea paasaaminen ,kun ei saa sijaisia jne jne ja toinen pelko mulla on ,että saan kenkää,kun olen nyt ollu männä vuonna 6pv pois lasten takia. viimeksi noin 2vko sitten 1 pv ,kun tuo vanhin sairasteli. tulin kyllä töihin vaikka olikin "saikkua" kun mamma otti ,että pääsen töihin ,että olen kyllä aina ollu töissä,kun mahd. ny vaan tuntuu siltä ,että haluan olla noiden nappuloiden kanssa kotona ,kun ovat mun mitta-asteikolla kipeitä kunnolla.

niin mitä te tekisitte??olisitte kotona vai menisitte yöksi töihin????
 
No mulla ei olis muuta vaihtoehtoa kun olla kotona, kun ei ton pikku-ukon isä elä. Mutta siis, jos lekuri on sulle saikkua kirjottanu, ni tietenkin oot kotona. Ei sen takia voi kenkää saada, että on lääkärin määräämällä saikulla, oli sairaana sitten ite tai lapset.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sabira:
Lapset tulee ainakin mulla ensin, ymmärsi sitä työnantaja tahi ei...

näin. kyllä mä sen uskon ,että mieheni pärjää,mutta se jännää aina tuon infektioastman kanssa ja nyt vielä puhkes tuo a. viiruskin. =s
 
Mikä ihmeen vastakkain asettelu tämä lapset tai työ on? Jos kerta mies on kotona hoitamassa lapsia niin tekeekö se äitistä huonomman ihmisen jos hän töihin menee? Ööö, ja jos isä menee töihin ja äiti jää lapsia hoitamaan kotiin niin isä on sitten huono isä, vai?
 
Toki lapset tulee ennen työtä, enkä ymmärrä työnantajaa joka kehtaa napista, jos noin vähän vaan olet ollut pois.

Mutta henk.koht. en voi kuvitella tilannetta, että isä ei pärjäisi lasten kanssa. Sitä ihmettelen, että tänä päivänä on olemassa perheitä (yh:t, lesket ym. tietysti eri asia) joissa on kaksi vanhempaa ja toinen ei selviä lasten kanssa edes yhden työvuoron verran, vaikka olisivat kipeitäkin.

Mutta sehän taas ei ole mun asia...
 
Onko miehesi ansiotyössä? Ajattelin vain sitä, että jos hän menee aamulla töihin ja sä tulet yövuorosta, niin milloin ja miten meinasit sitten nukkua? Eiköhän helpompi ole sun nyt vain olla kotona ja hoitaa lapset terveeksi ja miettiä sitten töitä :)
 
te ,ette tie montako kertaa sitä on sydän syrjällään kuunnellu tuota pienempää ,kun meinaa hengitys loppua ihan kokonaan ihan vaan nuhan ja yskän takia. ja nyt vielä se 40.5 asteen kuume tekee likan ihan veteläksi ja kun mä noita olen tähän mennessä hoitanu suurimmaksi osaksi,niin johtunee kait siitäkin tuo panikoiminen
 
Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins:
Onko miehesi ansiotyössä? Ajattelin vain sitä, että jos hän menee aamulla töihin ja sä tulet yövuorosta, niin milloin ja miten meinasit sitten nukkua? Eiköhän helpompi ole sun nyt vain olla kotona ja hoitaa lapset terveeksi ja miettiä sitten töitä :)

niin tuota en ole ajatellutkaan. en kai sitten nuku,kun vasta ke illalla,kun saadaan ipanat nukkumaan.joo siis on 7-17 joka pv.
 
Onko miehesi päivätyössä?
Jos on, niin silloin sinulla on velvollisuus olla töissä omilla työvuoroillasi jos ne osuu eri ajalle kuin miehen työt.
Ikävää, mutta totta.
 
Omat lapset ensin, kuuluu usein meidän työpaikallamme(koulu). Eli sinuna hakisin saikkua lisää ja jäisin kotiin vaikka koko joulun yli. Sairasloman vuoksi ei voi kenellekään antaa kenkää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
te ,ette tie montako kertaa sitä on sydän syrjällään kuunnellu tuota pienempää ,kun meinaa hengitys loppua ihan kokonaan ihan vaan nuhan ja yskän takia. ja nyt vielä se 40.5 asteen kuume tekee likan ihan veteläksi ja kun mä noita olen tähän mennessä hoitanu suurimmaksi osaksi,niin johtunee kait siitäkin tuo panikoiminen

No mut mitäs sitten jos sinä vaikka satut kuolemaan ihan yhtäkkiä? Kyllä sitä pitää oma vastuunsa ottaa lapsistaan vaikka se vähän arveluttaisikin. Kyllä se itsetunto sitten taas paranee, kun saa onnistumisen kokemuksia... Olet sentään ehkä kuitenkin "puhelimen" päässä toisin kuin esim. tuossa ekaksi mainitsemassani vaihtoehdossa...
 

Yhteistyössä