Meidän kolmas syntyi aika tarkalleen vuosi sitten kättärillä. Menin aamulla (11pv yli LAn ) käynnistykseen, kätilö kysyi toiveita, ja siinä siis sanottiin että polikliininen synnytys on toive. Olin toki asiasta maininnut neuvolassakin, mutta sillähän ei asian kanssa olemitään tekemistä.
Eli tuo toive polikliinisestä synnytyksestä otettiin sairaalassa hyvin vastaan, se nyt ehkä jäi mieleen ettei epiduraali puudutus tullut kysymykseen (eikä varmaan spinaalikaan olisi onnistunut), tosin sitä en edes halunnut. Kun vauva oli syntynyt (synnytys eteni normaalisti, istukka irtosi hyvin, normaali jälkivuodon määrä etc), jäimme siis synnytyssaliin tarkkailtavaksi. Kriteereinä kotiinpääsylle oli mm vauvan lämmön pysyminen hyvänä, hyvät happisaturaatiot, vauvan piti osata imeä, ja pihkakakan ja pissan piti tulla. Myös tietysti mun vointia (vuoto, pissaaminen, kohdun supistuminen) seurattiin. Kun vauva oli n 5 h vanha, kävi lääkäri tutkimassa hänet, ja saatiin lupa lähteä kunhan saturaatioarvot pysyi keskimäärin yli jonkun tietyn arvon. Eli vikan tunnin-pari kätilö/lastenhoitaja seurasi tilannetta, varasi meille lääkäritarkastuksen (kun vauva 2 rk vanha synnytyssairaalassa) jne. Sitten lähdettiin kotiin suoraan synnytyssalista!
Oli mulle/meille ihana synnytyskokemus, ja toivon että saadaan toukokuussa jälleen yhtä onnistunut keikka käydä heittämässä kättärillä! Sanoisin että liikoja ei kannata laskea sen varaan että jotenkin automaattisesti onnistuu, koska kyllä siinä vauvan (ja äidin) vointi on ihan etusijalla. Samoin vaatii tiettyä itsevarmuutta äidiltä (ja tietysti myös isältä) lähteä kotiin ihan vastasyntyneen kanssa.Meille siis tuo oli sopiva tapa, oli ihana päästä samana iltana omaan suihkuun, esitellä vauva kaikessa rauhassa isoille sisarille, ja vaan olla kaikessa rauhassa yhdessä alusta saakka.
