Kertokaa näillä perusteilla: Olenko rakastunut ja onko se ehkä molemminpuolista???

["Vappuli"]

Näin sen miehen pari kertaa jo ennen kuin hän varsinaisesti tuli elämääni. Olin kuullut hänestä pahaa, mutta yllätyin siitä, miten fiksulta ja kivalta hän vaikutti. Katselin ja kuuntelin häntä kait aika tiiviisti, ystäväni nauroi hänen lähdettyään ja sanoi, että "No on se tollain ihan kiva...".
Seuraavan kerran kun hän kävi, toivoin että hän huomaisi minut/moikkaisi vaikka jne. Olin tyytyväinen kun huomasi. Musta tuntui, että katsoi mua aika pitkään.

No sitten hän tuli enemmän elämääni, johtuen yhteisistä harrastuskuvioista. Alkuun hän kiinnitti enemmän huomiota kaveriini (vanhaan tuttuunsa, jonka kanssa ei niin lämpimät välit ole) ja minäkin keskityin harrastukseeni. Olin hänelle aina ystävällinen (ihan kohteliaisuuttakin) ja pikkuhiljaa hän alkoi puhuessaan kaikille katsoa erityisesti minua jne. Jossain vaiheessa tuntui, että hän oikein seuraa minua. Hymyilee ja vitsailee erityisesti minulle.

Itse yksi kerta hänen ollessa lähellä jotenkin oikein häkellyin. Tuli tosi jännä olo ja en tiennyt miten päin olisin. Kerran puhelimessa hänen kanssa puhuessa tunsin myös jännän vahvan jännitteen välillämme ja se laukesi siihen, että hän naurahti "lempeästi". Saan hänestä iloa, olen tosi energinen ja helposti kikatteleva hänen kanssaan vietetyn lyhyenkin hetken jälkeen. No, hän on tosin huumorimiehiä, joten sekin vaikuttaa. Kesällä oli sellainen jakso, kun en saanut oikein nukuttuakaan kun mietin häntä öisinkin, tosin myös muita elämänkuvioitanikin. Vieläkin on unet jotenkin sekaisin.

Ongelmana tässä meidän välissä on se, että olemme molemmat varattuja minä perheellinen. Eli asialle ei voi oikein tehdä mitään, mutta...

Vaikuttaako siltä, että olen rakastunut?

 

[..]

unoha hyvä ihminen

 

[raipatirai]

Iteppähän määrittelet tunteesi, mutta kyllä nyt vaarallisilla vesillä seilaatte..

 

["Vappuli"]

unoha hyvä ihminen

En tätä asiaa jatkuvasti vahdo ja aionkin "unohtaa", mutta jostain syystä haluaisin nyt analysoida tilannetta. En aio edetä mitenkään asiassa.

ap

 

["vieras"]

Voi herranen aika, jollakin on pitkät päiväunet Luepa tuo juttu itsekin uudelleen ja ajattele, että sen olisi kirjoittanut joku toinen. Hymyilyttäisikö?

 

["Vappuli"]

Iteppähän määrittelet tunteesi, mutta kyllä nyt vaarallisilla vesillä seilaatte..

Miten niin...?

 

["Vappuli"]

[QUOTE="vieras";28898504]Voi herranen aika, jollakin on pitkät päiväunet Luepa tuo juttu itsekin uudelleen ja ajattele, että sen olisi kirjoittanut joku toinen. Hymyilyttäisikö?[/QUOTE]

No ei se muuta tilannetta... Luin uudelleen ja kuvittelin olevan jonkun muun elämästä ja aika samanlaisia ajatuksia herätti kuin oman elämäni tilanne. Olenko mä ehkä sekoamassa? Tässä on ollut muutakin rankkaa. Ehkä meidän välillä on ihan vaan muuta kemiaa ja ystävyyttä?

ap

 

["Sonja"]

.

 

[raipatirai]

[QUOTE="Vappuli";28898509]Miten niin...?[/QUOTE]

"Ongelmana tässä meidän välissä on se, että olemme molemmat varattuja minä perheellinen. Eli asialle ei voi oikein tehdä mitään, mutta..."

 

["Vappuli"]

[QUOTE="Sonja";28898532]Lopeta tuommoinen tulella leikki, jos kerran olet nykyiseen parisuhteeseesi tyytyväinen.[/QUOTE]

Okei... Mä en jostain syystä oikein hahmota itse tilannetta.

 

["Vappuli"]

"Ongelmana tässä meidän välissä on se, että olemme molemmat varattuja minä perheellinen. Eli asialle ei voi oikein tehdä mitään, mutta..."

Ei vaan tuolla mutta-sanalla tarkoitin sen alla olevaa kysymystä ja sitä, että haluaisin jotenkin selvitellä päätäni!

 

["vieras"]

[QUOTE="Vappuli";28898550]Okei... Mä en jostain syystä oikein hahmota itse tilannetta.[/QUOTE]

Tykkäisitkö sinä, jos miehesi saisi ihania väristyksiä jostain toisesta naisesta ja pyörisi unettoman tätä ajatellen ja noita muita juttuja, joita itse kerroit tekeväsi?

 

["Vappuli"]

Kerrottakoon vielä, että oman rakkaan mieheni kanssa olen ollut yhdessä jo 15 vuotta (ihan teinistä asti, olen nyt 3-kymppinen) ja kyllä tähän on monenlaista ihastusta mahtunut matkan varrelle, mutta tämä on jotenkin erilaista!!! Tuota miestä kohtaan en tunne seksuaalista himoa, vaan kuten yllä mainitsin. Mulla on hyvä itsekuri ja uskon, että jos saan asian analysoitua mielessäni, pääsen tilanteesta paremmin yli. Kiitos kaikille vastauksistanne ja kiitos jos vielä jatkatte jaaritella kanssani, kun oma pää on nyt niin sekaisin ja tyhmä etten selvästi näe tilannetta itse.

 

["Vappuli"]

[QUOTE="vieras";28898555]Tykkäisitkö sinä, jos miehesi saisi ihania väristyksiä jostain toisesta naisesta ja pyörisi unettoman tätä ajatellen ja noita muita juttuja, joita itse kerroit tekeväsi?[/QUOTE]

No miehelläni onkin ollut ihastuksia meidän yhteistaipaleen varralle ja on niistä mulle kertonut. Itsekin olen osittain kertonut miehelleni tästä minun ja tuon mieheni välisestä "jostain", mutta en kyllä ihan kaikkea, eli varmaan epäilen kyllä ettei tykkäisi.

 

[Pinki]

Ihastunut ja perhosia vatsassa. Mieskin sulle flirttailee ihan selvästi.

Nyt vaan jäitä hattuun ja pidä vaan tuossa pienessä flirtissä. Kyllä se ohitse menee Keskitä hyvä mielesi omaan mieheesi? Saatte uutta potkua parisuhteeseen

 

["Vappuli"]

Niin ja en saa sellaisia varsinaisia väristyksiä, kuten esim. omasta miehestäni alkuun ja joskus vieläkin, vaan nyt tämä kertomani tilanne on erilainen kuin koskaan ennen. Ehkä kuitenkin ystävyyssävytteinen???
Joulun jälkeen olemme luultavasti taas eri harrastusryhmässä tuon miehen kanssa ja se tuntuu vain huojentavalta, oman mielenrauhani suhteen. Tuli tyytyväinen ja levollinen olo, kun kuulin asiasta, että siis ryhmä jakautuu luultavasti vuodenvaihteessa ja silloin päätyisimme taas eri puolille. Harrastustani en kuitenkaan hänen vuokseen lopettaa halua ja tällä hetkellä ei olisi mahdollista olla eri ryhmässä.

 

["Vappuli"]

Ihastunut ja perhosia vatsassa. Mieskin sulle flirttailee ihan selvästi.

Nyt vaan jäitä hattuun ja pidä vaan tuossa pienessä flirtissä. Kyllä se ohitse menee Keskitä hyvä mielesi omaan mieheesi? Saatte uutta potkua parisuhteeseen

Kiitos selkeästä vastauksestasi! Ehkä se on juuri näin. Nyt tilanne onkin ehkä alkanut tasoittua juuri sille tasolle, että voin siirtää sitä energiaa parisuhteeseeni ja saan taas yöunenikin paremmin nukuttua. Ehkä jotkut ihastushormonit saivat tilanteen näyttämään erilaisemmalta kuin olikaan ja kyse on tosiaan ihan vain tästä!

 

[tbb]

Ihastunut ja voihan se olla molemmin puolistakin.

 

[Pinki]

[QUOTE="Vappuli";28898602]Kiitos selkeästä vastauksestasi! Ehkä se on juuri näin. Nyt tilanne onkin ehkä alkanut tasoittua juuri sille tasolle, että voin siirtää sitä energiaa parisuhteeseeni ja saan taas yöunenikin paremmin nukuttua. Ehkä jotkut ihastushormonit saivat tilanteen näyttämään erilaisemmalta kuin olikaan ja kyse on tosiaan ihan vain tästä! [/QUOTE]
Kyll mää näin veikkaisin. Ihmisiä tässä ollaan ja varmasti pitkässä parisuhteessa tulee ihastumisia.
Mutta kun pitää jalat maassa ja järjen päässä ja jos oikeasti puolisoaan rakastaa, niin ei se ruoho ole yhtään sen vihreämpää aidan toisella puolella.

 

["Vappuli"]

Okei, kiitos, selkeytti!
Huojentavaa ajatella, että on vain ihastumista. Sellainen menee kyllä ohi ja siitä pääsee yli, tiedän..

 

[eeräs vaan]

[QUOTE="Vappuli";28898456]Näin sen miehen pari kertaa jo ennen kuin hän varsinaisesti tuli elämääni. Olin kuullut hänestä pahaa, mutta yllätyin siitä, miten fiksulta ja kivalta hän vaikutti. Katselin ja kuuntelin häntä kait aika tiiviisti, ystäväni nauroi hänen lähdettyään ja sanoi, että "No on se tollain ihan kiva...".
Seuraavan kerran kun hän kävi, toivoin että hän huomaisi minut/moikkaisi vaikka jne. Olin tyytyväinen kun huomasi. Musta tuntui, että katsoi mua aika pitkään.

No sitten hän tuli enemmän elämääni, johtuen yhteisistä harrastuskuvioista. Alkuun hän kiinnitti enemmän huomiota kaveriini (vanhaan tuttuunsa, jonka kanssa ei niin lämpimät välit ole) ja minäkin keskityin harrastukseeni. Olin hänelle aina ystävällinen (ihan kohteliaisuuttakin) ja pikkuhiljaa hän alkoi puhuessaan kaikille katsoa erityisesti minua jne. Jossain vaiheessa tuntui, että hän oikein seuraa minua. Hymyilee ja vitsailee erityisesti minulle.

Itse yksi kerta hänen ollessa lähellä jotenkin oikein häkellyin. Tuli tosi jännä olo ja en tiennyt miten päin olisin. Kerran puhelimessa hänen kanssa puhuessa tunsin myös jännän vahvan jännitteen välillämme ja se laukesi siihen, että hän naurahti "lempeästi". Saan hänestä iloa, olen tosi energinen ja helposti kikatteleva hänen kanssaan vietetyn lyhyenkin hetken jälkeen. No, hän on tosin huumorimiehiä, joten sekin vaikuttaa. Kesällä oli sellainen jakso, kun en saanut oikein nukuttuakaan kun mietin häntä öisinkin, tosin myös muita elämänkuvioitanikin. Vieläkin on unet jotenkin sekaisin.

Ongelmana tässä meidän välissä on se, että olemme molemmat varattuja minä perheellinen. Eli asialle ei voi oikein tehdä mitään, mutta...

Vaikuttaako siltä, että olen rakastunut?[/QUOTE]

Eeeeh, eli haaveilet siitä kuinka rikkoisit kaksi perhettä, tekisit lapsistasi äidittömiä ja miehestäsi + tämän "hurmurin" puolisosta katkeria aisankannattajia.
Unelmansa kullakin. Ei kuulosta kovin fiksulta edes ajatusleikkinä.

 

["Vappuli"]

Eeeeh, eli haaveilet siitä kuinka rikkoisit kaksi perhettä, tekisit lapsistasi äidittömiä ja miehestäsi + tämän "hurmurin" puolisosta katkeria aisankannattajia.
Unelmansa kullakin. Ei kuulosta kovin fiksulta edes ajatusleikkinä.

En todellakaan ole missään vaiheessa haavaillut sellaisesta...
Vasta nyt ihan lähiaikoina olen alkanut miettimään, että ehkä olen ihastunut/rakastunut, aiemmin en yhdistänyt "oireitani" sellaiseen. Enemmänkin ajattelin, että hän on tosi kiintoisa ihminen ja hänellä voisi olla jotain henkistä annettavaa minulle. Nyt kun huomasin, että ehkä on kyse jostain ihastustyylisestä, niin heti ajattelin että koska olemme varattuja niin ei ole mitään mahdollisuutta edetä suhteeseen hänen kanssaan. Muutenkin tuntuu ihan utopistiselta ajatukselta. Tavallaan haluaisin hänestä ystävän itselleni, mutta koska ilmeisimmin tässä on ihastusta mukana, niin parempi ettei siihenkään ryhdy. Ehkei hän edes ole niin "mahtava ihminen" kuin miltä minusta ilmeisesti siis ihastuneen silmin vaikuttaa!

 

[ffffff]

Ap kuullostaa siltä että oivaltaisit tilanteen ,jonka me ulkopuoliset ehkä näämme ilman "ihastus"laseja selvemmin . Osaat ehkä myös toimia nyt paremmin ?

 

[eeräs vaan]

[QUOTE="Vappuli";28898666]En todellakaan ole missään vaiheessa haavaillut sellaisesta...
Vasta nyt ihan lähiaikoina olen alkanut miettimään, että ehkä olen ihastunut/rakastunut, aiemmin en yhdistänyt "oireitani" sellaiseen. Enemmänkin ajattelin, että hän on tosi kiintoisa ihminen ja hänellä voisi olla jotain henkistä annettavaa minulle. Nyt kun huomasin, että ehkä on kyse jostain ihastustyylisestä, niin heti ajattelin että koska olemme varattuja niin ei ole mitään mahdollisuutta edetä suhteeseen hänen kanssaan. Muutenkin tuntuu ihan utopistiselta ajatukselta. Tavallaan haluaisin hänestä ystävän itselleni, mutta koska ilmeisimmin tässä on ihastusta mukana, niin parempi ettei siihenkään ryhdy. Ehkei hän edes ole niin "mahtava ihminen" kuin miltä minusta ilmeisesti siis ihastuneen silmin vaikuttaa! [/QUOTE]

Henkistä annettavaa my ass. Sinulla on vain tylsää ja yrität hakea jostain jännitystä elämääsi. Ongelma on siinä että olet hakemasa sitä väärästä suunnasta.
Ihan oikeasti, herää jo päiväunestasi. Oletko miettinyt miksi ystäväsi suhtautuu niin penseästi tuohon tyyppiin? Olisikohan hänellä jotain kokemusta tuon "hurmurin" todellisista luonteesta tai aikaisemmista jekuista? Luulen että sillä miehellä on enemmän fyysiset annettavat mielessä kuin henkiset.

 

["eeeee"]

On Se surkeeta kun herkkäuskoiset ja epävarmat kiusaa itseään päivä-unilla ! Molemmat varattuja ,lapsia,tieto tyypin aikasemmista tempuista,uusperhe kuviot !!!! Onko sun elämä todellaki niin paskaa et annat tuolle kaikelle vallan ? On ne ihastus-lasit todella punaset ,kun et nää !