Taidettiin molemmat kirjoitella tuolla joulukuisissa Liinukka.
:hug: ja jaksuja.. muuta en voi/osaa oikein sanoa.
Itsellä milteipä juuri samanlainen tilanne.. menin ultraan viikoilla 10+5 ja ihan niin kuin omat vaistot sanoivat taas jälleen, kaikki ei ollut hyvin.. pienen sydän ei sykkinyt ja vastasi viikkoja 8+... lääkkeelliseen tyhjennykseen siitä parin päivän päästä.
Kivut pysyi ja vuoto oli aivan jotain inhottavaa :/ kävin päivystyksessä ja oli tulehdus ja kohtu ei ollut tyhjentynyt. Seuraavana aamuna jouduin osastolle ja kaavintaan. Nyt kaavinnasta n.1,5vk ja vuoto loppunut.
Edellisen samanmoisen tapauksen jälkeen muistelen että vuotoa kesti paljon pidempään.. Silloin ei tarvinnut kaavintaa vaan kaikki tuli lääkkeillä pois.
Suurin toivein odotin uutta raskautta kun luin miten moni on miltei heti raskautunut uudestaan.. eipä vain raskautta kuulunut vasta kuin 10kk:n päästä. Se aika oli kyllä yhtä vuoristorataa ja yli en kokemastani ja pienen menetyksestä meinannut päästä millään.. vasta uusi raskaus kunnolla auttoi yli.
Nyt fiilikset erilaiset.. tuntuu että asian ja omat tunteet on osannut käsitellä ja osittain "unohtaa" ( vaikka eihän sitä ikinä kokonaan unohda, ainakaan minä ) ja ennen kaikkea hyväksyä.
Nyt pystyn iloitsemaan muiden onnesta ja vauvoista vilpittömästi.. edellisen km:n aikaan muiden onni teki kipeää ja sisintä repi tyhjyys ja ikävä. Hävettäviä tunteita mutta niin se vain oli silloin.
Mutta että eteenpäin olen jatkanut ja nautin noista kahdesta ihanasta vesselistä mitä meillä on :heart:
Uutta raskautta en jaksa oikein edes ajatella, ettei ala se pettymysten kierre kuukaudesta toiseen. Meille kolmonen tulee jos se meille vielä suodaan.