Kertokaapa kahden lapsen kanssa kotona olevat, että minkälainen on teidän tyypillinen päivänne?

[meillä näin]

Meillä kaikki aamupalalla viimeistään seiskalta. Kasin jälkeen kauppaan/ulos. Kympiltä sisään ja lounaan lämmitys, yhdentoista jälestä päikyt. Puoli kaksi olemme vastassa eskarilaista. Sieltä kotiin ja päivällisen tekoon, leikkivät välipalan jälkeen sisällä. Illalla ulkoilevat pihalla sään salliessa toisen vanhemman kanssa ja toinen tekee pikkasen kotitöitä esim imuroi. Tiskit hoidetaan listan mukaan (2 aik + 2 teiniä), aamulla ehdin pedata sängyt ja pistää pyykit koneeseen, päikkäriaikaan nostan kuivumaan. Meillä ei siivota jatkuvasti, eikä stressata pienistä vaan esim normi-iltana molemmat vanhemmat ehtivät käydä kympin lenkin.

 

["ap"]

Aamupäivän ulkoilu näyttää olevan asia, jossa mun pitäs tsempata.. Me mennään ulos yleensä vasta iltapäivällä tai riippuen vauvan fiiliksestä. Vauva kun ei oikein hereillä ollessaan viihdy vaunuissa ja lisäksi hän haluaa hereillä ollessaan syödä tunnin parin välein ja ainoastaan paikassa, jossa on täysin hiljaista (ja mielellään pimeää).. Useampi ulkoilukerta päivässä auttais varmaan tosissaan vähän myös siivousurakkaan, koska esikoinen on nimittäin todella tehokas levittämään kaikkia tavaroita, mutta siivouspuoli on vielä hakusessa.. Joten kuten joku jo sanoikin, niin ulkoillessa tulis vähemmän siivottavaakin sisälle ..

 

[töissä käyvä äiti]

[QUOTE="vieras";28972243]jos sulla on nyt aika kortilla, niin entäs sitten kun joskus lähdet työelämään? sit oot 8h+matkat töissä, siihen päälle ruuan laitto ja ne samat kotihommat kun nytkin ja edelleen ne lapset vaatii huomiota...[/QUOTE]

Silloin viimeistään pitää miehenkin osallistua kotihommiin. Tosin olen sitä mieltä, että miehen pitäisi jo nyt osallistua niihin, jotta tilanne olisi edes hivenen tasapuolisempi vanhempien oman vapaa-ajan suhteen.

 

["vieras"]

Mä olen pitänyt vauvaa kantoliinassa ja tehnyt kotitöitä, 2-vuotias yleensä tekee mukana jotain (tai innostuu esimerkiksi leikkimään pyykkipojilla kiinnittämällä niitä omituisiin paikkoihin tmv.) tai keksin siksi aikaa hänelle muuta tekemistä (tarrojen liimaamista, maxikokoistan hamahelmien laittamista, muovailuvahaa...) Siivouksessa kannattaa koittaa keksiä jotain uusia juttuja, mitkä voisivat kiinnostaa parivuotiasta - meillä esimerkiksi suihkepullolla veden sumuttaminen (ja perään omalla rätillä pyyhkiminen) on hitti, ruuanlaitossa se että laitan sopivat ainekset erilaisiin mittakuppeihin, ja lapsi saa kataa ne siitä kulhoon ja sekoittaa (esim. salaattiainekset, taikinan raaka-aineet). Lukea ja laulaa voi niin että molemmat on sylissä, välillä teen jotain esikoisen kanssa niin että vauva katselee sitterissä. Ulkoilussa vauva on yleensä kantoliinassa, jos ei nuku vaunuissa.

Jos en saa kaikkia kotitöitä tehtyä, tehdään miehen kanssa yhdessä illalla - kahdestaan siihen ei mene koko iltaa. Tai mies on lasten kanssa ja mä teen hommat loppuun. Leluja meillä on jaettu laatikoihin, ja osa on kaapissa. uuden laatikon saa ottaa, kun edelliset on kerätty. Ei kannata myöskään stressata, jos koti ei näytä olevan ihan kuin sisustuslehdestä - kunhan ei saastaista ole, lasten kanssa vietetty aika on tärkeämpää

 

[Madicken04]

Meillä päivät 2v ikäerolla olevien pienten kanssa ovat olleet kokoajan tosi rentoja (vauva nyt 9kk) ja hyvin on kerennyt kotihommat ym tehdä jos ollaan kotona oltu. Illat ovat sitten olleet rankempia kun siinä on lisäksi kaksi kehitysvammaista autistista pikkukoululaista, aivan eri luokkaa vahdittavuudeltaan kuin tuo minitiimi.

Mutta tietty vauvat ja taaperot/leikki-ikäisetkin on erilaisia. Meillä vauva on aina nukkunut jonkinlaisia pätkiä (1-2h putkeen) ja sylin lisäksi viihtynyt myös kohtalaisesti vaunuissa/rattaissa, sitterissä, kantoliinassa ja ihan lattiallakin. Isosiskonsa osaa myös leikkiä hetkiä yksin, tykkää piirrellä yms (helppo "harhautus" kun haluaa vähän omaa aikaa), osallistuu kotihommiin joissain määrin ja viihdyttää pikkusiskoaan.

Olihan tuo isompien vauva-aikana rankempaa kun kakkonen huusi eikä viihtynyt juuri missään, hyvinäkään hetkinä ei saanut sitä positiivista palautetta mitä vauvat yleensä antavat hoitajalleen, ja isoveli oli vielä täysin hoidettava, isokokoinen vauva hänkin. Kyllä me liikuttiin ulkona, kerhoiltiin, erilaisia lääkäri/kuntoutuskäyntejä yms oli jokaviikolle, joskus useitakin. Kotikin tuli hoidettua mutta se oli vaihe missä joutui laskemaan tasoa ja omia vaatimuksiaan. Mies sai myös vapaa-ajallaan osallistua lasten- ja kodinkinhoitoon. Oli helpottavaa palata töihin nuoremman ollessa 1v.

Ap:n vauva oli muistaakseni vasta 3kk? Tilanne voi muuttua melkoisestikin kun vauva löytää oman rytminsä ja ehkä isompikin alkaa viihtyä omissa touhuissaan ja osallistua kotihommiin kunhan tottuu ajatukseen vauvasta. Uusi perheenjäsen voi olla rankka paikka pienelle isosisarukselle ja saada tämän kilpailemaan äidin huomiosta. Jaksamisia!

 

[vierailija]

Rankkaa se on joinain päivinä, mutta taas joinain helpompaa. Esikoinen vajaa 2v, kuopus 2 kk.
6-7 heräillään, kaikki aamupesuille, siivotaan nopeasti yläkerta yön jäljiltä (sänky, roskat, tavarat paikoilleen, tuuletetaan)
Imetän kuopusta, yleensä nukahtaa, ja esikoinen kattoo piirrettyjä kunnes saan aamupalan pöytään ja itselle kahvia
8-9 aamupala esikoiselle, ellei vauva nuku niin vähän multitaskingia imetyksen kanssa
Leikitään
Ulos jos vauva nukkuu tai sitten terassille leikkimään (ei pääse esikoinen karkaa)
(Imetystä ja seurustelua kuopuksen kanssa aina välillä)
11-12 lounaan teko, esikoinen leikkii lähettyvillä ja kuopus sitterissä ellei nuku
13 päikkärit (yleensä molemmat nukkuu jes!) tää on kyl haastavaa kun imetän kuopusta lastensängyllä samalla kun tarinoin esikoiselle jotta nukahtaisi
Esikonen nukkuu n 2 h, kuopus heräilee välillä syömään - itse tässä vaiheessa nopeasti laittaudun ja nautin "omasta ajasta",sitten jaksaa taas!
15-16 välipalaa, lapset kuntoon ja ootellaan miestä töistä
Loppuajan oleillaan perheen kanssa ja käydään vaunulenkillä nyt kun kivat ilmat! Loppuajan teen taas itse melkein kaiken..on tää tosi rankkaa, oon aatellu laittaa esikoisen päiväkotiin osa-aikaiseksi - jotenkin vaa miettii et onks sen parempi kotona..

 

[vierailija]

Muistan tuon tunteen.
Paitsi että keskimmäinen oli jo 7v kun tuo nuorin synty mutta riippunee ihan vauvasta kerkeekö tekemään mitään.
Meillä nuorin ei ihan vauvana muualla nukkunut päivisin kuin sylissä, oikeestaan ei viihtynyt missään muualla.
Rintareppuakin kokeilin, ei viihtynyt joten kanniskelin tyttöä käsivarrella ja yritin tehdä yhdellä kädellä mitä pystyin.
Ruuan laitto oli jo suoristus, haaveilin siitä millon saisin ripustettua pyykit narulle kaikessa rauhassa, milloin kerkeisin järjestämään paikkoja jne.
Ei tuota lopulta kauaa kestä, ajatttele niin

 

[vierailijatrrr]

Siinä vaiheessa kun mun lapset oli tuonikäiset, niin en kyllä kuvitellutkaan että olisi vapaa-aikaa ja pari tuntia illassa aikaa löhöillä kaksin miehen kanssa.

Esikoisenkin kannattaisi kyllä nukkua vielä päiväunet. Mä laitoin tuonikäisinä lapset samaan aikaan päiväunille. Siinä oli sitten mulla hetki aikaa huilailla päivällä tai tehdä mitä teen.