Kertokaapa nyt kokemuksia synnytyksen käynnistyksestä!

[jännäkakka]

Minulla päivä tiedossa milloin aletaan käynnistää..
Kuinka nopeasti on alkanut tapahtumaan teillä? Ja muutenkin miten mennyt?

 

[Kokemus]

Mulla käynnistettiin 42+1, yliaikaisuuden vuoksi. Minuakin jännitti kovasti, mutta kaikki meni oikein hyvin.

Puoli yhdeltätoista aamupäivällä otin suun kautta yhden Cytotecin, vatsaa alkoi nipistellä kahden jälkeen iltapäivällä, osastolta siirryttiin synnytyssaliin noin kahdeksan aikoihin illalla, siellä amme lievitti hyvin kipuja, ja lapsi olikin sylissä sen vuorokauden puolella. Kipu oli koko ajan hallittavaa, enkä tarvinnut muita lääkkeitä kuin tuon Cytotecin. Ihana kokemus, ja ihana palkinto. (53 cm, 4300 g)

 

[jännäkakka]

Mulla käynnistettiin 42+1, yliaikaisuuden vuoksi. Minuakin jännitti kovasti, mutta kaikki meni oikein hyvin.

Puoli yhdeltätoista aamupäivällä otin suun kautta yhden Cytotecin, vatsaa alkoi nipistellä kahden jälkeen iltapäivällä, osastolta siirryttiin synnytyssaliin noin kahdeksan aikoihin illalla, siellä amme lievitti hyvin kipuja, ja lapsi olikin sylissä sen vuorokauden puolella. Kipu oli koko ajan hallittavaa, enkä tarvinnut muita lääkkeitä kuin tuon Cytotecin. Ihana kokemus, ja ihana palkinto. (53 cm, 4300 g)

Oi kuulostaapa ihanalta!
Olitko koko ajan osastolla, vai kävitkö nappaamassa sen lääkkeen ja sitten kotiin odottamaan.? Tyhmä kyselee..

 

[isoäiti mölykylästä]

joskus on alkanut tapahtua puolen tunnin kuluttua käynnistyksestä, joskus on mennyt pitempään. ei siin sen kummempaa, normaali synnytys. monet sanoo, että se on kivuliaampi, muta ei mulla ainakaan siihen ole vaikuttanut

 

["vieras"]

ensin parina päivänä laitettiin muru kohdun suulle ja ne ei tehny mitään. sitten laitettiin tippa ja siitä kuusi tuntia oli esikoinen syntynyt. ei ollu mitenkään erityisen erikoinen tai hirveä kokemus. ilokaasulla ja jumppapallolla selvisin kivuista.

kakkonen tuli ilman käynistystä

 

[jännäkakka]

joskus on alkanut tapahtua puolen tunnin kuluttua käynnistyksestä, joskus on mennyt pitempään. ei siin sen kummempaa, normaali synnytys. monet sanoo, että se on kivuliaampi, muta ei mulla ainakaan siihen ole vaikuttanut

Juu tätä mulle on kovaan ääneen toitotettu, että kannattaa varautua sitten tuplasti kovempiin kipuihin kuin aikaisemmissa synnytyksissä.

 

[hepulis]

Mulla oli käynnistetty synnytys täysin kivuton, nopea, loistava kokemus.

 

["Pee"]

Silloin aikanaan kun esikoista käynnisteltiin menin sairaalaan perjantaina, käynnistelyä yritettiin lauantaiaamusta maanantaiaamuun Cytotecilla. Ensimmäiset supistukset tuli vasta tuolloin maanantaina puoliltapäivin. Siinä sitten supistelin rajusti ja oksentelin iltaseitsemään kun pääsin saliin ja lapsi syntyi klo 23.29, rv 39+1.
En osannut pelätä sitä karmivaa kipua, monen päivän sairaalassa turhaan kökkimisen takia halusin vaan että lapsi syntyy pian. Käynnistys tapahtui raskausmyrkytyksen takia. Järkyttävästä tuskasta huolimatta synnytys oli hyvä kokemus ja haikailinkin sitä monesti jälkeenpäin. Kun en tiennyt paremmasta... Ja koska esikoinen oli tosi tosi keltainen ja söi huonosti, oltiin sairaalassa yli viikko, kotiin palaaminen tuntui jopa pelottavalta kun oli "asunut" vauvan kanssa niin kauan ammattilaisten avun ulottuvilla...

Kuopuksen käynnistely:
Menin sairaalaan klo 10 suoraan synnytysaliin, kalvot puhkastiin noin klo 12. Kalvojen puhkaisulla ei ollut mitään vaikutusta ja laitettiin oksitosiinitippa. Vähän yli klo 13 tunsin ekat pienet supistukset. Lapsi syntyi klo 15.25, rv 42+0.
Oli varmaan talven kylmin päivä, -32. Aurinko paistoi sälekaihtimien välistä ja tunnelma salissa olis jotenkin seesteinen, ihan toista kuin esikoisen synnytyksessä, jossa taisin olla ihan lääkepöhnissäni enkä tajunnut muuta kuin sen kivun...
Synnytys sujui reippaalla tahdilla sitten tipan jälkeen ja pystyin paremmin hallitsemaan kipuanikin kuin ekassa synnytyksessä, koska tiesin mitä on tulossa... Kaikki sujui niinkuin pitikin, ihana, iso ja hyvällä ruokahalulla varustettu tyttö sieltä putkahti =)

 

[jännäkakka]

[QUOTE="Pee";25299766]Silloin aikanaan kun esikoista käynnisteltiin menin sairaalaan perjantaina, käynnistelyä yritettiin lauantaiaamusta maanantaiaamuun Cytotecilla. Ensimmäiset supistukset tuli vasta tuolloin maanantaina puoliltapäivin. Siinä sitten supistelin rajusti ja oksentelin iltaseitsemään kun pääsin saliin ja lapsi syntyi klo 23.29, rv 39+1.
En osannut pelätä sitä karmivaa kipua, monen päivän sairaalassa turhaan kökkimisen takia halusin vaan että lapsi syntyy pian. Käynnistys tapahtui raskausmyrkytyksen takia. Järkyttävästä tuskasta huolimatta synnytys oli hyvä kokemus ja haikailinkin sitä monesti jälkeenpäin. Kun en tiennyt paremmasta... Ja koska esikoinen oli tosi tosi keltainen ja söi huonosti, oltiin sairaalassa yli viikko, kotiin palaaminen tuntui jopa pelottavalta kun oli "asunut" vauvan kanssa niin kauan ammattilaisten avun ulottuvilla...

Kuopuksen käynnistely:
Menin sairaalaan klo 10 suoraan synnytysaliin, kalvot puhkastiin noin klo 12. Kalvojen puhkaisulla ei ollut mitään vaikutusta ja laitettiin oksitosiinitippa. Vähän yli klo 13 tunsin ekat pienet supistukset. Lapsi syntyi klo 15.25, rv 42+0.
Oli varmaan talven kylmin päivä, -32. Aurinko paistoi sälekaihtimien välistä ja tunnelma salissa olis jotenkin seesteinen, ihan toista kuin esikoisen synnytyksessä, jossa taisin olla ihan lääkepöhnissäni enkä tajunnut muuta kuin sen kivun...
Synnytys sujui reippaalla tahdilla sitten tipan jälkeen ja pystyin paremmin hallitsemaan kipuanikin kuin ekassa synnytyksessä, koska tiesin mitä on tulossa... Kaikki sujui niinkuin pitikin, ihana, iso ja hyvällä ruokahalulla varustettu tyttö sieltä putkahti =)[/QUOTE]

Mulla takana ns. helppoja synnytyksiä, todella nopeita ja "luomuja".. Joten pelko persiissä kyllä tästä.
Mukavasti sujunut sulla toinen käynnistys

 

["Pee"]

Mulla takana ns. helppoja synnytyksiä, todella nopeita ja "luomuja".. Joten pelko persiissä kyllä tästä.
Mukavasti sujunut sulla toinen käynnistys

Mua pelotti toi toinen käynnistys ihan sairaasti juuri tuon ekan käynnistyksen rajuuden takia, koko tunnin ajomatkan sairaalaan toivoin että ei oltais koskaan perillä, pelotti vaan ihan käsittämättömästi... Ja ehkä siksikin tuosta synnytyksestä jäi todella ihana muisto, kun se ei sitten niin kamala ollutkaan =)

 

[Kokemus]

Oi kuulostaapa ihanalta!
Olitko koko ajan osastolla, vai kävitkö nappaamassa sen lääkkeen ja sitten kotiin odottamaan.? Tyhmä kyselee..

Mulle sanottiin jo edellisellä kerralla yliaikaiskontrollissa, että käynnistysreissulta et sitten enää yhtenä kappaleena kotiin lähde

Olin varannut mukaan hirveästi luettavaa ja käsitöitä, mutta osastolla olo jäi sitten muutamaan tuntiin. Viereisen petin tyyppi oli ollut käynnisteltävänä jo pari päivää, onneksi tavattiin myöhemmin synnyttäneiden osastolla.Eli ei jäänyt syntymättä hänenkään lapsensa.

Mulla oli kohdunsuun tilanne todella kypsä käynnistyshetkellä. Kätilö olisi puhkaissut kalvot, mutta lääkäri päätti että mennään lempeämmällä tavalla eli Cytotecia naamaan ja osastolle. Hyvä ratkaisu oli.

 

[äpö]

Käynnistettiin 7pv . Lääkkeitä kohdunsuulle, tippaa ja taas vuorostaan lääkkeitä kohdunsuulle. Viimein kalvot puhkastiin ja tipalla pakotettiin syntyyn hitonmoisilla kivuilla. Tilanne ei ollut hallinnassani. Kätilö totesi että nyt syntyy vaikka väkisin. Omien supistusten ei annettu kehittyä kalvojen puhkaisun jälkeen vaan heti tippa ´ja kovalle. Olivat kyllästyneet minuun kun olin ollut jo kuukauden sairaalassa.
Ikinä en anna käynnistää varsingin jos epäkypsä tilanne. Niin kamala ja kivulias kokemus.

 

[SininenSatutar]

Hmmm, viimeisest käynnistyksestä tuleekin pian 8 v.
Cytotecia sain parina päivänä suun kautta, mutta eipä sillä juuri ollut vaikutusta, joitakin pienehköjä supistuksia tuli.
Sitten kolmantena päivänä saliin jossa tippa + puhkastiin kalvot, noin 4 tuntia niin tyttö syntyi.
Ainoa synnytys jossa sain spinaalin, enkä nyt tiedä olisiko se ollut niin tarpeen, mutta onpahan sekin koettu, jäi aika viime tippaan sen saaminen näet.
Eikä ollut missään tapauksessa huono kokemus.

 

[neljän äiti]

Jos vauva on valmis syntymään ja tilanne on muutenkin kypsä niin ei se käynnistys ole kovin kummoinen juttu, eikä ainakaan mulla ole vaikuttanut kipuun tai synnytyksen kestoon. Kolme käynnistettyä ja yksi itsekseen alkanut.

 

[bud]

Käynnistys rv42+1 tipalla. Melkein heti todella rajut ja helvetilliset supparit, joita kestikin sitten piiiitkäään ja vauva syntyi 16h45min jälkeen imukupilla.

 

["mimi"]

Käynnistetty kalvojen puhkkaisulla, ei mitään troppeja. Supparit alkoi puoli tuntia siitä, ja synnytys kesti yht. 4½ tuntia. Oli tosi helppo =)

 

[mulla]

esikoinen käynnistettiin 38+1. 5 päivää siinä meni. Itse synnytys helppo ja nopea, noin 5h. Yritettiin sekä tableteilla, että tipalla. Tableteilla lopulta lähti. Hyvä kokemus.

 

[Dell]

42+1 cytoteqia kohdunsuulle. Saatanalliet supistukset alkoivat, en pystynyt yhtään hallitsemaan kipua. Sain spinaaline, sitten epiduraalin (uus koktail aineita selkään), ja vielä yhden annoksen. Eivät auttaneet kipuihin. Syy selvisi pian: lääkkeen aiheuttamat yliterävät ja rajut supistukset repivät kohdun. Vauvan hapensaanti loppui, minä sain massivisen verenvuodon ja menetin tajuntani. Leikattiin.

Eli ihan kamala kokemus. JOS vaan saat, pyydä käynnistystä ballongilla. Mitä luonnonmukaisempi käynnistys, sen parempi kropalle.

 

[mulla]

esikoinen käynnistettiin 38+1. 5 päivää siinä meni. Itse synnytys helppo ja nopea, noin 5h. Yritettiin sekä tableteilla, että tipalla. Tableteilla lopulta lähti. Hyvä kokemus.

Niin ja täällä gyne sanoi, että on suuri ero käynnistetäänkö kaks viikkoa ennen laskettua aikaa vai kaks viikkoa sen jälkeen. Eli ennen laskettua käyynistys voi kestää hyvinkin monta päivää.

 

[Vilhelmiina73]

Mulla käynnistettiin rv40+4, cytotecia kohdunsuulle. Neuvottiin olemaan kärsivällinen, että voipi mennä pari päivääkin ennen kuin alkaa tapahtua. No, muutaman tunnin kuluttua jo alkoi aivan järkyttävät supistukset, mutta kohdunkaula pysyi edelleen kiinni. Sitten vauvan sydänäänet romahti, jonka jälkeen tehtiin kalvojen puhkaisu, sekään ei auttanut ja sydänäänet romahti taas, joten sitten kiireelliseen sektioon. Suoraan sanoen aivan perseestä koko kokemus.

 

["marianna"]

Käynnistettiin raskausmyrkytyksen vuoksi vk 39. Puhkaisi kalvot ja pienen odottelun jälkeen luonnolliset supistukset alkoivat ja lapsi syntyi 2h kalvojen puhkaisun jälkeen. Kaikki meni siis oikein hyvin.

 

[Poppeliini]

Esikoinen: käynnistys aloitettiin aamulla 42+1. Sain 2x 1/4tbl cytotecia suun kautta päivän aikana. Pari tuntia ekasta tabletista alkoi supistukset jotka voimistuivat pikku hiljaa. Tyttö syntyi seuraavana päivänä 42+2 klo 12 imukupilla autettuna. Paljon ongelmia synnytyksessä, mutta eivät varmaankaan johtuneet suoraan käynnistyksestä. Ponnistusvaihe 45min

Kakkonen: käynnistys aloitettiin 39+5. Sain taas 2x 1/4tbl cytotecia suun kautta päivän aikana. Alkoi suopistelemaan mutta hiipuivat sitten yötä myöten. 39+6 toi kätilö aamulla taas tabletin ja alkoi supistelemaan aika pian 3-5 min välein. Jos tablettia en olisi saanut, olisin päässyt suoraan saliin kalvojen puhkaisuun... Iltapäivällä olin jo niin kipeä että sain kipupiikin, jonka seurauksena supistukset melkein loppuivat. nukuin yön todella hyvin ja 40+0 pääsin aamulla saliin kalvojen puhkaisuun (ks 2-3cm auki, reunoja 0,5cm). Reilu 1h ja laitettiin oksitosiini tippaa. Siitä 2h ja poika oli maailmassa. Rytinällä tuli, mutta kesti hyvin kun oli niin lyhyt lopulta. Ponnistusvaihe 5min.

Kolmas: suoraan saliin oksitosiinitipalle (ks 3cm auki, 3cm kanavaa) klo 12. Heti alkoi supistuksia tulemaan, ei pahoja kuitenkaan. 2h päästä oli kanava hävinnyt, joten tippa hetkeksi pois ja kalvojen puhkaisu. Omat supistukset eivät kuitenkaan saaneet aikaan edistystä tarpeeksi, joten tippa uudelleen päälle. Lopulta tyttö syntyi klo 19.21. Spinaalipuudutuksen (joka lopulta alkoi auttamaan) ansiosta (?) ponnistusvaihe oli vain 1min, neiti melkein vain lipui maailmaan :heart:

Kolme käynnistystä ja kolme ihanaa palkintoa niistä kaikista. Luonnollista synnytystä en kai koskaan pääse kokemaan, en ymmärrä miksei mun kohtu halua toimia itse loppuun asti...

 

["vieras"]

Esikoinen:

lapsivesien menon takia cytotecillä. Aamulla yksi, ip toinen muru ja viiden aikaan alkoivat supparit. Pitkään kesti, noin 12 tuntia. Sain kaikki kivunlievitykset, epiduraali vei kivun kokonaan pois. Ponnistus pitkä, mutta tuli ilma imukuppia.

Kuopus:

lapsivesien menon takia myös. Aamulla yksi cytotec, ei mitään vaikutusta. En muista sainko toista. Ip oksitosiinitippaan ja siitä supistukset lähtivät heti säännöllisinä ja voimistuen. Ilokaasulla sinnittelin noin neljä tuntia ja sitten huusinkin jo epiduraalia. Se ei ehtinyt vaikuttaa, viimeinen viisi senttiä auki 20 minuutissa. Loppu yhtä sekavaa huutoa ja sumua.

Summa summarum: oksitosiinilla ainakin loppu oli tosi raju, ihan erilainen kuin ekasta. Hyvänä puolena se, että syntyi nopeasti.

 

[fff]

Käynnistys 38+1:

Aamulla synnärille ja 9-10 välillä pantiin oksitosiinitippa, jota puolentunnin välein lisättiin, kunnes saatiin aikaan supistuksia. 13-14 välillä puhkaistiin kalvot. vähän ennen klo 18 syntyi.

 

[vain käynnistyksellä]

mulla ei ole kokemusta muusta kuin käynnistetystä synnytyksestä, joten paha sanoa kivuista siinä suhteessa mitään! Molemmat ipanat olivat reilu 2vkoa yliaikaisia eikä synnytyksen käynnistymisestä luonnollisesti ollut mitään merkkejä.

Esikoisen synnytys käynnistettiin kevyesti oksitosiinitipalla, annos oli aika pieni aluksi ja välillä pitikin käydä osastolla yön yli nukkumassa aamulla jatkui oksitosiini ja sitten kalvojen puhkaisu, synnytys kesti reilut 6 tuntia, eikä siitä jäänyt mitään kauhukokemuksia

Kuopuksen kohdalla sama oksitosiini ja kalvot puhki. Lääke annosteltiin silloin todella reilulla kädellä:/ synnytys kesti 2 tuntia ja kivut olivat järjettömät! kirosin moneen kertaan että synnyttäisin mieluummin vaikka vuorokauden kun kärsisisin sitä helvetillistä tuskaa! Jos vielä moiseen joudun niin kyttään kyllä lääkkeen annostelua enkä suostu moiseen liukuhihna synnytykseen enää:/