Kertokaas hyviä puolia siitä, että saa esikoisen 20-25 vuotiaana tai 30-35- vuotiaana

[nyt saa vuodattaa]

Haluaisin vähän kuulla, miten mielipiteet ja ajatukset jakautuu

Itse olen siis 21 vuotias ja raskaana onnellisesti. Lapsi on toivottu ja odotan todella, että lapsi jo syntyisi.
Tunnen olevani valmis äidiksi ja lapsen isä isäksi. Puhkun energiaa ja intoa lapsesta! Minulla on koulupaikka yliopistossa, jota jatkan myös äitiysloman aikana sen mitä jaksan. Mieheni käy töissä.
Asumme kerrostalokolmiossa ja elämä on todella leppoisaa ja ihanaa

 

[.]

Tilanteesi kuulostaa tosi kivalta! Onnea! Minun ikäisenä saat jo melkein odotella lastenlapsia kun minä vasta hoidan näitä pieniä.

Tosin minusta oli ihan mukava saada lapset tässäkin iässä. 21-vuotiaana olin vielä niin vasta etsimässä itseäni, että lapsi olisi ollut ihan outo asia siinä vaiheessa. En osaa edes kuvitella sellaista vaihtoehtoa.

Tärkein ero on tietysti taloudellinen tilanne.

 

[hyvähyvä]

Riippuu varmaan henkilöstä paljon, ja siitä mitä elämällään haluaa tehdä. Teillä kuulostaa homma olevan ok. Nuorena ei ehkä ole niin kriittinen itselleen kasvattajana, sukupolvien välinen ero ei ole niin iso, palautuu fyysisesti nopeammin. Hintana tietysti se, että kun muut saman ikäiset touhuaa opiskelujuttuja, elävät vain itselleen, kiertelevät ja katselevat maailmaa, etsivät itseään,harrastavat ja verkostoituvat, niin se on sitten hankalaa lapsen kanssa. Toisaalta, et taida edes kaivata niitä juttuja niin hirveästi.

Itse en voisi kuvitellakaan lasta vielä ainakaan viiteen vuoteen, oon nyt 25 ja opiskelen. Haluan vielä vain olla ja elää itselleni, kaikin tavoin.

Vanhempana sitten luultavasti fyysinen puoli on hieman rankempi kakku, riippuen kunnosta,mutta ei kai se ihan hirveästi muuten eroa. On vain vanhempi äiti. Elämänkokemusta jonkin verran enemmän.

 

[..]

Jaksat valvoa yöt paremmin nuorena, palaudut synnytyksestä nopeammin, et ole riskisynnyttäjä jne. Elämä venyttää jokaista, nuorta ja vanhaa! Tsemppiä vauva-aikaan!

 

[vieras]

No minä olen saanut lapset 25-29v:n välissä ja mielestäni se oli oikein hyvä aika. Ehdin opiskella ennen lapsia mutta kuitenkin olen vielä aika nuori siinä vaiheessa, kun lapset ovat aikuisia.

Toisaalta tässä on kyllä vauvakuumetta vielä jäljellä eli ehkäpä meille tulee vielä iltatähti, kun olen 33-35v. En usko, että olisin ollut valmis äidiksi kovin paljon alle tuon 25v:n, koska halusin saada opinnot valmiiksi. Ehdin myös saada vakityöpaikan ennen esikoisen odotusta, joten oli helppo palata kolmannen jälkeen töihin, kun paikka oli koko ajan tiedossa ja sai itse päättää tarkan ajankohdan paluulle.

 

[Tiesittekös tätä]

Alle kolmekymppisten naisten yleisin syy jäädä ilman työpaikkaa ( siis jos vastakkain on esim. kaksi hakijaa ), on se jos hakijalla ei ole lapsia. Näin työnantaja pyrkii saamaan työntekijän, joka pienemmällä todennäköisyydellä olisi jäämässä äitiyslomalle nopeasti vakituisen työpaikan saatuaan ( siis valitsemalla hakijoista sen, jolla jo on lapsia ) . Surullista, mutta totta.

 

[S]

Itse olen 32-v. ja esikoista odotan. En ikimaailmassa antaisi nuoruusvuosieni vapautta pois. Nuo nuoruusvuodet (vaikkakin viela jatkuvat ) mahdollistivat minulle taydellisen vapauden, jonka aikana matkustelin paljon, asuin kuudessa eri maassa ja kaikenlisaksi sain tyopaikan joka "lapsellisen" ihmisen kannalta olisi aika mahdoton ja sen myota hyvan elintason.

Kaiken lisaksi nuoruuteni pitka 8-vuoden liitto paattyi ja loysin parin vuoden jalkeen minulle paljon sopivamman miehen. Nykyaan kiitan onneani etta en hankkinut lapsia exan kanssa.

 

[Glorinha]

Alle kolmekymppisten naisten yleisin syy jäädä ilman työpaikkaa ( siis jos vastakkain on esim. kaksi hakijaa ), on se jos hakijalla ei ole lapsia. Näin työnantaja pyrkii saamaan työntekijän, joka pienemmällä todennäköisyydellä olisi jäämässä äitiyslomalle nopeasti vakituisen työpaikan saatuaan ( siis valitsemalla hakijoista sen, jolla jo on lapsia ) . Surullista, mutta totta.

Tarkoitukseni ei ole väittää vastaan, mutta onko tästä jotain faktaa olemassa? Ihan mielenkiinnosta kyselen.
Anteeksi ap, kun menee vähän jutun vierestä

 

[myös näin]

Alle kolmekymppisten naisten yleisin syy jäädä ilman työpaikkaa ( siis jos vastakkain on esim. kaksi hakijaa ), on se jos hakijalla ei ole lapsia. Näin työnantaja pyrkii saamaan työntekijän, joka pienemmällä todennäköisyydellä olisi jäämässä äitiyslomalle nopeasti vakituisen työpaikan saatuaan ( siis valitsemalla hakijoista sen, jolla jo on lapsia ) . Surullista, mutta totta.

Jaa, että tuo olisi yleisin syy. Mä olen välttänyt tuollaisen opiskelemalla opiskeluajan kunnolla, verkostoitumalla, ja olemalla hiton hyvä siinä, mitä teen. Ei ole ollut ongelmaa työllistyä 28-vuotiaana lapsettomana. Eli työnantaja voi ihan oikeasti pyrkiä myös valitsemaan sen pätevimmän hakijoiden joukosta, oli lapsia tai ei.

 

[kierteen aiheuttaja]

Alle kolmekymppisten naisten yleisin syy jäädä ilman työpaikkaa ( siis jos vastakkain on esim. kaksi hakijaa ), on se jos hakijalla ei ole lapsia. Näin työnantaja pyrkii saamaan työntekijän, joka pienemmällä todennäköisyydellä olisi jäämässä äitiyslomalle nopeasti vakituisen työpaikan saatuaan ( siis valitsemalla hakijoista sen, jolla jo on lapsia ) . Surullista, mutta totta.

Tämän ilmiön olen huomannut selvästi omassa kaveripiirissäni (n.30-35v naisia). Meitä on seitsemän ja vain minun paikkani oli vakinainen alle 30-vuotiaana. Muiden paikkoja on vakinaistettu vasta selvästi yli 30-vuotiaana, kun lapset on "tehty". Minun paikka vakinaistettiin neljän vuoden määräaikaisten jälkeen, kun olin 25v ja unelmatyöntekijänä huomasin heti pian odottavani esikoista Olin 5 vuotta putkeen pois töistä, kun tuli kakkonen ja kolmonenkin. Juuri tästä syystä työnantajat vieroksuvat alle 30-vuotiaiden naisten vakinaistamista (tai ylipäätään palkkaamista) ja siitä johtuen naiset siirtävät lapsen saamista yhä vanhemmalle iälle, kun pitäisi ensin saada sitä työkokemusta ja taloutta vakaammaksi...

 

[S]

Alle kolmekymppisten naisten yleisin syy jäädä ilman työpaikkaa ( siis jos vastakkain on esim. kaksi hakijaa ), on se jos hakijalla ei ole lapsia. Näin työnantaja pyrkii saamaan työntekijän, joka pienemmällä todennäköisyydellä olisi jäämässä äitiyslomalle nopeasti vakituisen työpaikan saatuaan ( siis valitsemalla hakijoista sen, jolla jo on lapsia ) . Surullista, mutta totta.

Jaa, että tuo olisi yleisin syy. Mä olen välttänyt tuollaisen opiskelemalla opiskeluajan kunnolla, verkostoitumalla, ja olemalla hiton hyvä siinä, mitä teen. Ei ole ollut ongelmaa työllistyä 28-vuotiaana lapsettomana. Eli työnantaja voi ihan oikeasti pyrkiä myös valitsemaan sen pätevimmän hakijoiden joukosta, oli lapsia tai ei.

Peesi, ei mitaan ongelmia tyopaikan loytamisessa, ainakin taalla arvostetaan patevyytta ennen kaikkea.

 

[eikki]

Alle kolmekymppisten naisten yleisin syy jäädä ilman työpaikkaa ( siis jos vastakkain on esim. kaksi hakijaa ), on se jos hakijalla ei ole lapsia. Näin työnantaja pyrkii saamaan työntekijän, joka pienemmällä todennäköisyydellä olisi jäämässä äitiyslomalle nopeasti vakituisen työpaikan saatuaan ( siis valitsemalla hakijoista sen, jolla jo on lapsia ) . Surullista, mutta totta.

Yliopistolla en ole kyllä huomannut tällaista, eli siinäkin mielessä kiva paikka työllistyä jos haluaa lapsiakin. Yritysmaailmassa tilanne voikin jo olla toinen. Mä työllistyin yo:lle ollessani 29 eikä mitään ongelmia ollut.

Ja toisekseen; jos on tarpeeksi hyvä, niin paikka irtoaa varmasti, lapsettomuudesta huolimatta.

 

[nn]

Alle kolmekymppisten naisten yleisin syy jäädä ilman työpaikkaa ( siis jos vastakkain on esim. kaksi hakijaa ), on se jos hakijalla ei ole lapsia. Näin työnantaja pyrkii saamaan työntekijän, joka pienemmällä todennäköisyydellä olisi jäämässä äitiyslomalle nopeasti vakituisen työpaikan saatuaan ( siis valitsemalla hakijoista sen, jolla jo on lapsia ) . Surullista, mutta totta.

Tämän olen myös minä huomannut akateemisen koulutksen saaneiden kaveriporukkani osalta. Minulla kävi tuuri ja sain hyvän työpaikan, vaikka lapset olivat vielä tekemättä.

Lasten saamista vanhempana taas puoltaa se, että talous on usein jo aika hyvässä reilassa ja äitiysrahakin on silloin sitten melko paljon korkeampi. Itselläni nyt tulevasta kuopuksesta äitiysraha on ekat 56 päivää yli neljä tonnia.

 

[minä]

Alle kolmekymppisten naisten yleisin syy jäädä ilman työpaikkaa ( siis jos vastakkain on esim. kaksi hakijaa ), on se jos hakijalla ei ole lapsia. Näin työnantaja pyrkii saamaan työntekijän, joka pienemmällä todennäköisyydellä olisi jäämässä äitiyslomalle nopeasti vakituisen työpaikan saatuaan ( siis valitsemalla hakijoista sen, jolla jo on lapsia ) . Surullista, mutta totta.

Yliopistolla en ole kyllä huomannut tällaista, eli siinäkin mielessä kiva paikka työllistyä jos haluaa lapsiakin. Yritysmaailmassa tilanne voikin jo olla toinen. Mä työllistyin yo:lle ollessani 29 eikä mitään ongelmia ollut.

Ja toisekseen; jos on tarpeeksi hyvä, niin paikka irtoaa varmasti, lapsettomuudesta huolimatta.

Itse yritysmaailmassa työnantajan puolella rekrytointia tehneenä joudun ikävä kyllä toteamaan, että asia vaikuttaa kyllä paljon. Työnantaja ei tee mitään työntekijällä, joka on sitten seuraavat viisi vuotta pois (kuten eräs kirjoittaja kirjoitti), vaikka hän olisi kuinka pätevä.

 

[Vierailija]

Alle kolmekymppisten naisten yleisin syy jäädä ilman työpaikkaa ( siis jos vastakkain on esim. kaksi hakijaa ), on se jos hakijalla ei ole lapsia. Näin työnantaja pyrkii saamaan työntekijän, joka pienemmällä todennäköisyydellä olisi jäämässä äitiyslomalle nopeasti vakituisen työpaikan saatuaan ( siis valitsemalla hakijoista sen, jolla jo on lapsia ) . Surullista, mutta totta.

Tämän olen myös minä huomannut akateemisen koulutksen saaneiden kaveriporukkani osalta. Minulla kävi tuuri ja sain hyvän työpaikan, vaikka lapset olivat vielä tekemättä.

Lasten saamista vanhempana taas puoltaa se, että talous on usein jo aika hyvässä reilassa ja äitiysrahakin on silloin sitten melko paljon korkeampi. Itselläni nyt tulevasta kuopuksesta äitiysraha on ekat 56 päivää yli neljä tonnia.

Hienoa! Sinulla on talous mallillaan.

 

[vieras]

Alle kolmekymppisten naisten yleisin syy jäädä ilman työpaikkaa ( siis jos vastakkain on esim. kaksi hakijaa ), on se jos hakijalla ei ole lapsia. Näin työnantaja pyrkii saamaan työntekijän, joka pienemmällä todennäköisyydellä olisi jäämässä äitiyslomalle nopeasti vakituisen työpaikan saatuaan ( siis valitsemalla hakijoista sen, jolla jo on lapsia ) . Surullista, mutta totta.

Yliopistolla en ole kyllä huomannut tällaista, eli siinäkin mielessä kiva paikka työllistyä jos haluaa lapsiakin. Yritysmaailmassa tilanne voikin jo olla toinen. Mä työllistyin yo:lle ollessani 29 eikä mitään ongelmia ollut.

Ja toisekseen; jos on tarpeeksi hyvä, niin paikka irtoaa varmasti, lapsettomuudesta huolimatta.

Itse yritysmaailmassa työnantajan puolella rekrytointia tehneenä joudun ikävä kyllä toteamaan, että asia vaikuttaa kyllä paljon. Työnantaja ei tee mitään työntekijällä, joka on sitten seuraavat viisi vuotta pois (kuten eräs kirjoittaja kirjoitti), vaikka hän olisi kuinka pätevä.

Tämä sitten koskee myös pientenlasten vanhempia (lähinnä äitejä) ei ainoastaan lapsettomia naisia.

 

[mietteitä]

Alle kolmekymppisten naisten yleisin syy jäädä ilman työpaikkaa ( siis jos vastakkain on esim. kaksi hakijaa ), on se jos hakijalla ei ole lapsia. Näin työnantaja pyrkii saamaan työntekijän, joka pienemmällä todennäköisyydellä olisi jäämässä äitiyslomalle nopeasti vakituisen työpaikan saatuaan ( siis valitsemalla hakijoista sen, jolla jo on lapsia ) . Surullista, mutta totta.

Pätee ehkä heikommin opinnoissaan pärjänneiden tai keskivertojen kohdalla, hyvä saa aina paikan.

Tässä tulee myös se, että jos opiskeluaikana jaksaa verkostoitua, keskittyä opiskeluun, saada hyviä arvosanoja, käydä tapahtumissa ja tehdä itsenä tunnetuksi oikeille ihmisille,kerätä kokemusta, panostaa siihen, että työnsaanti tulevaisuudessa ei tule olemaan ongelma, niin se palkitaan ja työtä saa.

Lapsen kanssa voi olla hankalampi olla mukana täysillä ja arvosanoistakin voi joutua tinkimään, kun lapsi on laitettava etusijalle, mutta ainakin se on sitten tehty ennen töihin menoa.

Riippu, miten paljon haluat opintoihisi panostaa ja tulevaisuudessa tehdä.

 

[he]

Mun mielestä on pöhlöä, että tehdään päätelmät jonkun henkilön talouden kunnossa olosta pelkän palkan/äitiysrahan määrän perusteella. Eihän se kerro yhtään siitä, miten sitä talouttaan hoitaa. Omalla serkullani esimerkiksi on äitiyspväraha juurikin jossain neljän tonnin kieppeillä, mutta kas kummaa, kun suurin osa siitä menee erilaisten kulutusluottojen tms. hoitamiseen kuukausittain. Siskoni puolestaan saa äitiyspvärahaa noin kaksi tonnia ja itse asiassa he pärjäävät taloudellisesti paljon paremmin kuin serkkumme, joka kulutustottumustensa vuoksi on sanonut joutuvansa laittamaan lapsensa hoitoon jo heti äitiysloman jälkeen, kun rahat eivät riitä...

Tämä siis ihan yleisellä tasolla. En nyt siis väitä, etteikö nn:n talous olisi ihan kunnossa muutoinkin!

 

[ei kai..]

Alle kolmekymppisten naisten yleisin syy jäädä ilman työpaikkaa ( siis jos vastakkain on esim. kaksi hakijaa ), on se jos hakijalla ei ole lapsia. Näin työnantaja pyrkii saamaan työntekijän, joka pienemmällä todennäköisyydellä olisi jäämässä äitiyslomalle nopeasti vakituisen työpaikan saatuaan ( siis valitsemalla hakijoista sen, jolla jo on lapsia ) . Surullista, mutta totta.

Yliopistolla en ole kyllä huomannut tällaista, eli siinäkin mielessä kiva paikka työllistyä jos haluaa lapsiakin. Yritysmaailmassa tilanne voikin jo olla toinen. Mä työllistyin yo:lle ollessani 29 eikä mitään ongelmia ollut.

Ja toisekseen; jos on tarpeeksi hyvä, niin paikka irtoaa varmasti, lapsettomuudesta huolimatta.

Itse yritysmaailmassa työnantajan puolella rekrytointia tehneenä joudun ikävä kyllä toteamaan, että asia vaikuttaa kyllä paljon. Työnantaja ei tee mitään työntekijällä, joka on sitten seuraavat viisi vuotta pois (kuten eräs kirjoittaja kirjoitti), vaikka hän olisi kuinka pätevä.

Jaa, mut kuinka moni on oikeasti 5 vuotta putkeen pois? Mä en kyllä ole törmännyt tuollaiseen, vaikka olen työskennellyt yritysmaailmassa ja yliopistolla. En jotenkin jaksa uskoa, että työnantaja jättäisi selvästi parasta palkkaamatta vain sen takia, että hän on nuori nainen. Sekin olisi aika hölmöä työnantajan puolelta, päästää taitava ammattilainen kilpailevaan yritykseen

 

[vieras]

Mun mielestä on pöhlöä, että tehdään päätelmät jonkun henkilön talouden kunnossa olosta pelkän palkan/äitiysrahan määrän perusteella. Eihän se kerro yhtään siitä, miten sitä talouttaan hoitaa. Omalla serkullani esimerkiksi on äitiyspväraha juurikin jossain neljän tonnin kieppeillä, mutta kas kummaa, kun suurin osa siitä menee erilaisten kulutusluottojen tms. hoitamiseen kuukausittain. Siskoni puolestaan saa äitiyspvärahaa noin kaksi tonnia ja itse asiassa he pärjäävät taloudellisesti paljon paremmin kuin serkkumme, joka kulutustottumustensa vuoksi on sanonut joutuvansa laittamaan lapsensa hoitoon jo heti äitiysloman jälkeen, kun rahat eivät riitä...

Tämä siis ihan yleisellä tasolla. En nyt siis väitä, etteikö nn:n talous olisi ihan kunnossa muutoinkin!

No aika pahasti on sitten serkkusi asiansa sotkenut, mutta yleisesti neljän tonnin äitiyslomalainen varmasti osaa hoitaa asiansa.