T
Turkilmas
Vieras
Siis ihan rehellisesti sanottuna: Jos mä olisin mun mieheni, niin alkaisin harkita avioeroa tai ainakin haaveilisin paremmasta vaimosta :headwall: .
Mä stressaan ja murehdin kaikkea ja poden hirmuisen huonoa omaatuntoa milloin mistäkin. Esimerkkinä nyt vaikkapa tuo imetys tai se että vauvan hengitys rohisee. Soimaan itseäni myös siitä että olen koko ajan pahalla tuulella, en anna esikoiselle aikaani, otetaan pojan kanssa yhteen joka päivä ja kiukuttelen sen minkä kerkeän miehelleni.
Tänään mies kävi kaupassa ja mä tein sillä välin ruokaa. Keitin perunoita jotka meni ihan sössöksi. Mies tuli kotiin ja harmittelin hänelle miten huonolaatuisia perunat olivat. Mies vastasi että mä olen keittänyt ne liian kovalla lämmöllä. Siitäkös mä sitten kilahdin.
Huusin ja itkin miehelle ja lopulta häivyin keittiöstä vallan. Mies yritti lepytellä mua ja sovintoa tehdä, mutta mä vaan mänttäsin miehelle takaisin. Lopulta mieskin hermostui ja nyt ei puhuta toisillemme ja ollaan eri huoneissa.
Okei, puolustuksekseni kerron, että mä olen MONTA kertaa sanonut miehelleni että niin kauan kuin minä miltei yksinäni teen ruoan ja hoidan kodin, niin hän pitää tyytyväisenä turpansa kiinni eikä ainakaan ääneen päästä poikkipuolista sanaa. Ja mä olen kuitenkin ehkä noin tuhat kertaa keittänyt perunoita niin ettei ne oo mennyt mössöksi.
Mä stressaan ja murehdin kaikkea ja poden hirmuisen huonoa omaatuntoa milloin mistäkin. Esimerkkinä nyt vaikkapa tuo imetys tai se että vauvan hengitys rohisee. Soimaan itseäni myös siitä että olen koko ajan pahalla tuulella, en anna esikoiselle aikaani, otetaan pojan kanssa yhteen joka päivä ja kiukuttelen sen minkä kerkeän miehelleni.
Tänään mies kävi kaupassa ja mä tein sillä välin ruokaa. Keitin perunoita jotka meni ihan sössöksi. Mies tuli kotiin ja harmittelin hänelle miten huonolaatuisia perunat olivat. Mies vastasi että mä olen keittänyt ne liian kovalla lämmöllä. Siitäkös mä sitten kilahdin.
Huusin ja itkin miehelle ja lopulta häivyin keittiöstä vallan. Mies yritti lepytellä mua ja sovintoa tehdä, mutta mä vaan mänttäsin miehelle takaisin. Lopulta mieskin hermostui ja nyt ei puhuta toisillemme ja ollaan eri huoneissa.
Okei, puolustuksekseni kerron, että mä olen MONTA kertaa sanonut miehelleni että niin kauan kuin minä miltei yksinäni teen ruoan ja hoidan kodin, niin hän pitää tyytyväisenä turpansa kiinni eikä ainakaan ääneen päästä poikkipuolista sanaa. Ja mä olen kuitenkin ehkä noin tuhat kertaa keittänyt perunoita niin ettei ne oo mennyt mössöksi.
:headwall: :headwall:
Tosin se oli kyl pahinta silloin ekan kuukauden tai kaksi mullakin, kyl se varmaan JONKIN VERRAN koht helpottaa.
