A
Aino
Vieras
Mä oon huomannut että kerään ympärilleni ihmisiä jotka ottavat paljon, mutteivät anna juuri mitään. Eräskin on hyvinkin ilkeä ja itsekäs kun on jotain mielenkiintoisempaa näkösällä, mutta heti kun hän kaipaa/tarvitsee jotain olen minä apuna ja tukena. Ja en saa sellaista vihan ja kiukun tunnetta kestämään. Vaikka joku kohtelisi minua kuinka huonosti niin olen ihan aidosti iloinen kun hän taas ottaa yhteyttä.. Mistä tämä hyväksikäytettävyys minuun on tullut? Minulla oli hyvä lapsuus, ei suurempia ongelmia. Pärjään hienosti omillani, enkä tarvitse juuri muilta apua, aitoa ystävyyttä, tai miesten ollessa kyseessä niin kumppanuutta kaipaisin.
Usein jää vähän ontto ja tyhjä olo kun olen ollut tukena ja tiedän että minua ei enää edes muisteta ennen kuin seuraavan tuen tarpeen aikana. Ja tässä välissä minua saatetaan jopa haukkua muille ja päin naamaa minullekin, silti ei suututa kuin hetken. Omituista.
Usein jää vähän ontto ja tyhjä olo kun olen ollut tukena ja tiedän että minua ei enää edes muisteta ennen kuin seuraavan tuen tarpeen aikana. Ja tässä välissä minua saatetaan jopa haukkua muille ja päin naamaa minullekin, silti ei suututa kuin hetken. Omituista.