Yök, mä niin en jaksais enää tätä. Kaikki mitä mä syön maistuu pahalle koska tiiän että oksennan ne ulos hetkessä. Haaveilen vaan et voisin syödä ja pysyis sisällä, siis ihan kaikkea: chilipataa, hesen kanahampurilaista, sushia, jauhelihakeittoa -- tää on ihan tajutonta. Sitten on hyvin todennäköistä että mun jenkkireissu jää väliin, 49 päivää ja pitäis olla matkustuskunnossa. No toki mitä tahansa voi tapahtua mut mä oon epäuskoinen että tulis joku "ihmeparantuminen". Onneks on kunnon vakuutus, niin saa rahat takaisin.
Me ollaan kerrottu aika pitkälle kaikille kavereille jo. Vanhemmille ei. Se jätetään varmaan joulun tienoille. Eikä olla sanottu tulevalle isosiskolle mitään. Kovasti toinen kyllä silmät suurina kattelee vierestä kun äiti vaan oksentaa. Oon toki sanonut että ei ole huolta, ja että ei tartu. Mut en sit tiiä mitä tommonen kuusivuotias mielessään miettii. Ehkä pitäis jossain vaiheessa tytöllekin kertoa.
Pikaiset taas täältä, nyt on mentävä, yök.
Lettu ja Kornelius 8+0