Kesämenot, kun lapsi ei malta keskittyä ja sitten kiukkuaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Miten muilla?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Miten muilla?

Vieras
Viime kesä oli aikalailla floppi monien kesäreissujen suhteen. Esim olemme käyneet lapsen kanssa perheleirillä (3 vrk) joka kesä hänen syntymänsä jälkeen mutta nyt mietin jättäisikö vain väliin. Viime kesänä lapsi ei malttanut olla yhtään paikoillaan, että esim söisi vaan juoksenteli pois pöydästä, pyörii lattialla, itki ja potki niin, että muut meinasivat kompastua häneen hakiessaan ruokaa. Illalla oli väsynyt mutta ei malttanut nukkua teltassa eikä rauhoittua kuuntelemaan satuja, sitten oli väsynyt kun aamulla herätys oli aikaisin. Ensimmäinen päivä meni ihan ok tai ainakin minun kärsivällisyyteni riitti juosta lapsen perässä mutta seuraavat kaksi päivää meni pinna kireällä lapsen perässä juostessa kun hän ei ollut hetkeäkään paikoillaan ja lapsen kiukuttelua kuunnellessa. Itse olin todella väsynyt kun lapsi nukkui ehkä noin 6 tuntia ja oma syöminen jäi kun en voinut antaa lapsen terrorisoida muiden syömisiä. Sitten esim risteilyllä perusasiatkaan eivät sujuneet, lapsi juoksi karkuun kun olisi pitänyt pestä hampaita, sama homma syömisten kanssa eli lapsi ei malttanut hetkeäkään istua pöydässä jne.

Lapsi on nyt 6,5 vuotias ja mietin mitä tekisin tämän kesän kanssa. Toisaalta on vuotta vanhempi mutta joko odan lapselta enemmän tai sitten sietää vielä vähemmän arjwsta poikkeavia tilanteita. Esimerkiksi jos olemme köyneet kylässä lapsella menee ihan lveriksi ja meno on juuri sitä, että tehdään kaikkea kiellettyä eikä vieraammankaan aikuisen ärähtäminen tehoa vaan ainoa konsti on pitää lasta vökisin sylissä.

Olisi kiva käydä jossain kodin ulkopuolella yön yli reissussa lomalla mutta viime kesänä kaikki tuntui olevan niin uuvuttavaa, että mietin onko järkeä lähteä mihinkään. Miten muut ovat toimineet vastaavassa tilanteessa? Jotenkin stressaa kun vieraassa ympäristössä saa juosta koko ajan lapsen perässä tai pitää rimpuilevaa lasta sylissä ettei aiheuta vahinkoa muille tai itselleen. Lapsi on väsynyt ja nälköinen mutta ei malta syödä eikä nukkua.
 
Miten teillä menee kotiarki? Koska siitähän se alkaa, miten käyttäytyä. Jos kotonakin on yhtä hurlumheitä eikä rajoja ole aikaisemminkaan laitettu, niin ei lapsi niitä yhdessä yössä opi.

Perusasioiden läpikäymistä kotona siis, ja siitä eteenpäin ihan kaikkiin jokapäiväisiin tilanteisiin. Käytöstavat eri tilanteisiin tutuiksi, positiivista palautetta heti kun tekee oikein/hyvin. Huonosta käytöksestä ei huomiota.

Miten muuten lapsen toinen vanhempi? Jotenkin sain sellaisen käsityksen että toimit yksin? Mutta jos mukana on tavalla tai toisella toinenkin vanhempi, niin ihan samat säännöt hänenkin kanssaan. Muutoin menee metsään, jos toinen lepsuilee.

Nythän sinä vanhempana tanssit ja juokset lapsen pillin mukaan. Ja mitä vanhemmaksi lapsi käy, sitä vaikeammaksi käy ei toivottuun käytökseen puuttuminen. Rajoja ja rakkautta kehiin nyt.
 
Kotona sujuu ja esim kaupassa ymv paikoissa missä käydään usein mutta heti jos on jokin arjesta poikkeava tilanne lapsi vetää tämän hösellysvaiheen päälle ei kuuntele, näe eikä keskity. Päiväkodissa keskittyminen on vaikeaa, heti jos joku muu tekee jotain lapsen oma tekeminen pysähtyy siihen tai jos on ryhmä tilanne alkaa pelleillä omiaan ja sielläkin hommat menevät sähellykseen heti jos on jotain rutiineista poikkeavaa esim opiskelija tai uusi lapsi aloittaa. Koska on ainut lapsi niin kotona häiriötekijöitä on vähemmän ja hommat sujuvat. Mutta vieraassa paikassa missä on paljon muita lapsi ei kuule eikä näe mitään, koittaa vain seurata muiden tekemisiä, mennä sinne tänne ja tonne eikä malta yhtään olla aloillaan. Jos juttelen muiden kanssa alkaa kiellettyjen asioiden tekeminen tai karkuun juokseminen.

Miestäni ei kiinnosta käydä oikeastaan missään kodin ulkopuolella lapsen kanssa ja harvoin meillä on yhtä aikaa vapaatakaan eli minä menen lapsen kanssa kaksin. Välillä esim siskoni ja hänen lapsiensa kanssa yhdess mutta se, että on mukana joku tuttu jota lapsi ei kovin usein näe saa lapsen todella levottomaksi.
 
Ja kuri siis on ja rutiineista pidetään todella tiukasti kiinni. Jo se, että olen pari kertaa lapsen toiveesta luvannut, että voimme iltasadun sijaan pelata lautapeliä aiheuttaa sen, että nukkumaan meno venyy parilla tunnilla koska sitä satua ei lueta ja ilman lapsi ei osaa nukkua.
 
Rankaisetko lasta jotenkin jos lapsi ei tottele? Ja jos rankaiset, niin onko se rangaistus sellainen mitä lapsi oikeasti pelkää vai sivuuttaako lapsi sen rangaistuksen enemmän vain olankohautuksella?
 
Vierailija: Käytännöt ja toimintatavat on käyty useampaan kertaan läpi toimintaterapeutin ja lasten neurologin kanssa eikä heilläkään ole ideoita parempiin toimintatapoihin. En nyt odota saavani täältä mitään kaiken muuttavaa rangaistuskeinoa tai toimintatapaa vaan ajatuksia miten muut toimivat tai käyttekö missään vai teettekö vain suosiolla lyhyitä päiväreissuja? Miten omaa jaksamista reissuilla voisi parantaa jne.
 
Jos juttelen muiden kanssa alkaa kiellettyjen asioiden tekeminen tai karkuun juokseminen.

Miestäni ei kiinnosta käydä oikeastaan missään kodin ulkopuolella lapsen kanssa ja harvoin meillä on yhtä aikaa vapaatakaan eli minä menen lapsen kanssa kaksin. Välillä esim siskoni ja hänen lapsiensa kanssa yhdess mutta se, että on mukana joku tuttu jota lapsi ei kovin usein näe saa lapsen todella levottomaksi.
Tiedät itsekin, ettei syy ole lapsessa, vaan teidän on jaettava aika niin, ettei sun tarvi kaikkea energiaa käyttää asioihin, jotka vaan on nyt opittu väärin. Etkö luota mieheen, että osaisi olla lapsen kans? Menet yksin sinne siskosi luokse, eikä siihen tarvitse lapselta kysyä lupaa.
 
Vierailija: Käytännöt ja toimintatavat on käyty useampaan kertaan läpi toimintaterapeutin ja lasten neurologin kanssa eikä heilläkään ole ideoita parempiin toimintatapoihin. En nyt odota saavani täältä mitään kaiken muuttavaa rangaistuskeinoa tai toimintatapaa vaan ajatuksia miten muut toimivat tai käyttekö missään vai teettekö vain suosiolla lyhyitä päiväreissuja? Miten omaa jaksamista reissuilla voisi parantaa jne.
Ahaa, kyseessä onkin siis ns.erityislapsi.
No, viisautta lienee mennä pienissä erissä kerran aistiärsytystä havaittavissa sekä keskittymishäiriöisyyttä. Molempien jaksamista kuunnellen. Pieni määrä siis hyvästä ja tutussa seurassa.

Omaa jaksamista sais toki noilla pienilläkin reissuilla paremmaksi jos mukana olisi toinen ns.luottoaikuinen, joka ollut lapsen kanssa aikaisemminkin ja osaa asettaa samat käytettävissä olevat rajat ja joka ymmärtää ja jaksaa olla lapsen kanssa. Mutta kerran pääsääntöisesti olet itse vastuussa niin keskittyisin niihin pieniin juttuihin. Vaikka läiuimarannalla käymiseen.

Ja vastuuttaisin miehen vihdoin ja viimein toimimaan ja olemaan isänä!
 
Älä ainakaan missään nimessä vie lasta paikkoihin, joissa on muita ihmisiä ja etenkään muita lapsia. Suomen metsissä on tilaa huonokäytöksisen ja huonosti kasvatetun lapsen riehua, ilman että pilaa muiden ihmisten kesälomat.
 
Älä ainakaan missään nimessä vie lasta paikkoihin, joissa on muita ihmisiä ja etenkään muita lapsia. Suomen metsissä on tilaa huonokäytöksisen ja huonosti kasvatetun lapsen riehua, ilman että pilaa muiden ihmisten kesälomat.
Kannattaisko joskus olla hiljaa? Meillä poika syntyi aikoinaan keskosena ja oli todella vilkas. Meille sanottiin että mahdollisimman paljon paikkoihin missä on ihmisiä koska missä muualla hän oppisi jos tuollaisia tilanteita välttelee? Kysyy pinnaa vanhemmilta. Meillä auttoi että etukäteen pojan kanssa sovittiin jostain kivasta palkinnosta kuten uimareissusta jos yrittää käyttäytyä hyvin, täydellisyyttä ei vaadita. Hiljalleen poika oppi ja on nyt mitä rauhallisin 18 v nuorimies.
 
Meilläkin on ollut kaks tuollaista säheltäjää. Nuoremmalla todettu adhd, vanhemmalla ei mutta samoja käyttäytymismalleja on paljon. Vanhempi on jo 18 ja on rauhoittunut, mutta joskus vielä stressaavissa tilanteissa (eikä tarvitse olla negatiivinen, vaan jotain kivaakin mutta painetta aiheuttavaa) alkaa sähellys, höpöttäminen ja keskittymiskyky herpaantuu (tämä häiritsee lukiossa esim kokeissa). Nuorempi on 11 ja hänellä stressaavissa tilanteissa alkaa omat jutut, levoton liikehdintä, yms millä yrittää ilmeisesti "palauttaa itseään ruotuun".
Pienenä molemmat olivat vauhdikkaita, huonoja kommunikoimaan, eivät pystyneet esim jonottamaan, yms.
Kärsivällisyyttä ap! Ota lapsi mukaan, opeta kerta toisensa jälkeen miten missäkin kohteessa käyttäydytään, ulkoiluta paljon, unohda vielä muutamaksi vuodeksi oma rentoutuminen esim leirin ruokailussa, anna lapselle esim laukkuja kannettaviksi niin ei ehkä säntäile heti.
 
Menkää jonnekin missä ei ole hirmusti muita ihmisiä.

Teltan kanssa patikoiden retkeilyalueelle vaikka. Saa juosta ja huutaakin. Ja kun paikan ja päivän valitsee oikein (ei viikonloppuna!) niin ei välttämättä edes näe ketään jota lapsen käytös voisi haitata.

Syöminenekin on ihan eri juttu jos saa kärventää tikkupullansa ja makkaransa ihan ite.
 

Yhteistyössä