Kun lapsi ei pärjää päiväkodin pienryhmässäkään

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huoli & murhe
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Jotenkin ylläolevista viesteistä tulee taas vaihteeksi mieleen, että virkakoneisto luo olemassaolon oikeutuksensa tekemällä yksinkertaisista asioista mahdollisimman monimutkaisia. Eihän muuten pienryhmillä, erityispäiväkodeilla, erityislastentarhanopettajilla, terapeuteilla, kuntoutusohjaajilla, perheneuvolan työntekijöillä, psykologeilla ym. ym. riittäisi töitä, jos ei mahdollisimman monen lapsen kohdalla todettaisi olevan tarvetta "tukitoimenpiteille".

Joskus ennen vanhaan lapselle olisi vaan karjaistu, että "istu paikallasi tai tulee tupenrapinat!" ja muutaman kerran tupenrapinat kokeneena lapsi olisi ottanut opikseen. Nykyään taas saman ongelman ratkaisuyrityksiin työllistetään valtava virkakoneisto ja tuhlataan kymmeniä tuhansia euroja veronmaksajien rahaa.
Asiaa!!!!! Nykyään ei osata enää kasvattaa lapsia!
 
Se karjaisukin voi joskus oikeasti toimia. Meille tuli eskariin lapsi, josta käytiin ennen eskarin alkua palavereja ja piti olla hankala. Juurikin tuo paikallaan istuminen ei kuulemma onnistunut yhtään.

Olikin aluksi levoton, mutta ilmeisesti jännitti uutta paikkaa sen verran, että pysyi kuitenkin penkillä. Ekan viikon aikana pari kertaa yritti lähteä pois/istua toisen syliin/lattialle/pöydälle, mutta uskoi puhetta. Seuraavalla viikolla ei uskonutkaan, kun sanottiin, mutta sitten hänelle "karjaistiin", että nyt omalle paikalle. Loppuviikon istui kunnolla ja parissa kuukaudessa istui ihan kuten muutkin lapset. Toki tässä karjaisun lisänä oli myös toisten lasten malli, ryhmässä muut lapset osasivat olla kuten pitääkin.

Muita lapsen käytösongelmia ei meillä tullut ollenkaan esille. Varmaan oli myös kasvua ja kehitystä tullut iän myötä ja pystyi ottaa uudet käytösmallit käyttöön uudessa ympäristössä.
 

Yhteistyössä