keskenmeno

[Dora09]

Eilen meillä oli rakenneultra jossa ensiksi selvisi että odotetaan kaksosia,mutta sitten myös selvisi se että vauvat eivät enää elänyt. Minulta otettiin verikokeita ja sitte otettiin osastolle ja annettiin lääkkeitä että synnytys käynnistyisi tai näillä viikoillahan se on vielä keskenmeno. Selkään alkoi koskea melkein heti kun lääkkeen olin saanut ja kovemmat supistukset alkoi illalla joihin sain petidiniä mutta se ei auttanut,tuli vaa tosi huono olo,oksensin kaiken mitä olin syönyt. En pystynyt yhtään nukkumaan kun supistukset oli niin kovia,sitte yöllä meni lapsivedet ja vauvat tulivat pois. Saatiin miehen kanssa nähdä vauvat,olivat ihan vauvan näkösiä,mutta pieniä,olivat 14 viikkosen kokosia. Molemmat poikia. Jouduin vielä kaavintaan kun toinen istukka ei tullut pois. Ei sitä ikinä ajattele että omalle kohdalle sattuisi tämmöstä. Ei vielä oikein edes tajua koko asiaa. Itkettää vaan :'(

 

[Sintti]

Otan osaa suruusi. Meillä oli vähä vastaavaa. Voin vaan sanoa että eka kuukausi on varmaan kauheinta aikaa, eka viikko itkin koko ajan niin et silmät oli turvonneina koko ajan. Mut vaikka tuntuu kliseeltä niin oikeesti aika auttaa ja se että kaikki rakkaat ympäriltä ei kuole yhtäaikaa. On paljon syitä miksi jaksaa ja elää. En ollu koskaan ajatellu et meille vois käydä noin ja km teki minusta nöyremmän elämää kohtaan. Täytyy vaan jaksaa katsoa ympärille ja löytää ilon aiheita, ainakin sitten kun pahimmat ekat viikot on ohi.
Voimia sulle toivotellen
Sintti

 

[Syysenkeli03]

Tässä kuussa tulee kaksi vuotta siitä, kun pieni poikani kuoli kohtuuni, mitään vikaa hänestä ei löytynyt. Hänen kuolemansa oli hirveä shokki, kun vielä edellisenä päivänä hänen sydämensä sykki, mutta sitten yhtäkkiä ei elämää ollutkaan. Raskausviikkoja oli 16. Anna itsellesi aikaa, hyväksy itsesi. Eräs tuttava odotti yhtäaikaa vauvaa kuin minä ja hän jaksoi ymmärtää, kun en kyennyt häntä kohtaamaan hänen odotusaikanaan, vauvan synnyttyä kävimme toinen toisissamme kylässä. Vauvamme olisivat syntyneet samassa kuussa. Ystävien kanssa puhuin valtavasti, osa kyllästyikin, todelliset ystävät erottuivat. Kirjoittamisesta sain valtavasti lohtua.
Nyt sylissä tuhisee melkein kolmen kuukauden ikäinen pieni poika, enkeliäni en kuitenkaan ole unhoittanut. Mutta on ihana kun on mihin äidinrakkautta tuhlata. Toivottavasti sinäkin vielä saat oman nyytin kainaloon. Auringon paistetta syksyysi ja voimia ja jaksamista!

 

[Dora09]

Kahden kuukauden päästä minulla on jälkitarkastus ja sitte vasta saadaan tietää verikokeiden tulokset,mutta eihän sitä syytä tosiaan edes aina saada selville. Mulla oli viime keväänä alkuraskauden keskenmeno viikolla 8-9. Sen jälkeen odoteltiin yhdet kuukautiset ja sitten tulin heti raskaaksi,kyllä pelotti keskenmenon jälkeen paljon enemmin mutta mulla oli niin kova pahoinvointi että ajattelin että kaikki on hyvin enkä sillee kuitenkaan osannu edes kuvitella että jokin ois vialla kun sydänäänetkin oli kuulunut hyvin neuvolassa. Onneksi on ihana mies ja 2-vuotias poika täällä kotona. Välillä on parempi olo ja sitte taas välillä itkettää.Ystävien kanssa puhuminen auttaa kyllä tosi paljon. Seuraavassa raskaudessa sitten neuvolassa seurataan raskautta enemmin,pääsen heti alkuraskauden ultraan,meillä normaalisti kuuluu vain rakenneultra.

 

[Mamuli]

Osanottoni.
Itsellä takana km vk12+2, ja tästä on vain pari viikkoa aikaa. Ei tullut itsellekään tällainen tapaus aiemmin mieleen ennenkuin sattui omalle kohdalle. Kävin ultrassa pari viikkoa ennen km ja siellä tämä pikkusvesseli touhusi ahkersti. Mutta sitten, jotain tapahtui. Siinä sitten olin silmitysten sikiön kanssa joka oli muuten poika. Kohtu tyhjeni itsestään joten kaavintaa ei tarvittu. Rankkaahan tämä on mutta onneksi on ihana mies ja lapset. Helpottaa kun saa kirjoittaa tänne jossa tapaa vertaisiaan. Ei tätä pysty tajuamaan ihminen joka ei ole tätä kokenut.
Mutta jaksamista meille. :hug:

 

[enkeli prinsessa]

otan osaa suruusi. :hug: On todella raskasta menettää oma lapsi/lapsensa. Tiedän sen tuskan ja surun mitä tunnet nyt ja tuntuu ettei mitenkään jaksa enää kiinnostua mistään.
Meillä syntyi 6 viikoa sitten enkeli tyttö rv23. Tytön hautajaisten jälkeen olen voinut alkaa toipua tapahtuneesta. Käymme usein haudalle viemässä kynttilöitä. Edelleen asia pyörii päivisin mielessäni ja mietin millainen tytöstä olisi tullut ja, että miksi näin piti käydä. Olen asiasta niin surullisen katkera.
Olkaa miehesi kanssa toistenne tukena ja kaikista mieltä painavista asioista kannattaa puhua sillä yksin asioita ei kannata hautoa sillä silloin haavat eivät parane. Myös tuntemattomalle henkilölle puhuminen auttaa asiaa ja jos et halua asiasta vielä puhua kenenkään kanssa niin kirjoita vaikka. Mitä tahansa, että saat purattua tunteitasi.
Voimia sinulle oikein paljon!!! :hug:
Sure niin kauan kuin haluat sillä surulla ei ole aikaa...

 

[Dora09]

Miten olette muut tehneet jos raskaus on kestänyt alle sen 22 viikkoa ja lasta ei haudata "automaattisesti"? Ite kävin miettimään että olisikohan kuitenkin ite pitänyt haudata tai tuhkata lapset. Soitin osastolle ja he selvittävät patologilta että ovatko vauvat vielä siellä ja meidän pitäisi sitte ite ottaa selvää seurakunnalta onko siellä vapaita hautapaikkoja ym. Miten käytännössä asiat hoituu kun ite haluaa haudata? Mihin vauvat menevät sairaalasta jos niitä ei halua haudata?

 

[mamuska]

Olen pahoillani menetyksestäsi! :hug:

Sinun täytyy pyytää sairaalasta hautaustodistus. Rv 12 lähtien vauva voidaan haudata jos vanhemmat niin haluavat esim. arkkuhautauksena tai tuhkauksena. Soittele seurakuntaan jos vähänkin siltä tuntuu, että haluat haudata lapsesi, sillä sinulla on siihen oikeus!

Sairaala mielestäni tuhkaa menehtyneet vauvat (rv 12 lähtien) jos vanhemmat eivät halua itse järjestää hautajaisia. Tuhka lasketaan muistolehtoon. Tämä on oma käsitykseni asiasta..

Voimia jokaiseen hetkeen!

Enkelitytön ja -pojan 10/04 äiti

 

[Syysenkeli03]

Me hautasimme oman pienen 16rv. vauvamme, hautaamis mahdollisuudesta kuulin vähän vahingossa seurakuntasisarelta. Näin niihin aikoihin painajaisia, että minun pieni vauvani joutuu jätesäkissä kaatopaikalle. Sanoin miehelleni, että hänet täytyy haudata. Mieheni soitti ja selvitti, että onko meidän pieni yhä siellä patologian laitoksella ja onneksi oli, niin saimme pitää hautajaiset.
Patologian laitokselta saimme kyllä tiedon, että siellä nämä pienet tuhkataan asian mukaisesti. Hautaamisen suhteen voi valita, että haudataanko vauva, jonkun aiemmin kuolleen sukulaisen hautaan, on myös mahdollista haudata, jonkun vieraan hautaankin, kenen hautajaiset on samana viikonloppuna, mutta silloin ei voi itse viedä mitään oikein haudalle kun on kyse vieraan ihmisen haudasta tai vauva voi saada ihan oman haudan. Meillä vauvalla on ihan oma hauta. Niin ja sairaalasta täytyy pyytää se hautauslupa.
Me hautasimme vauvamme patologian laitokselta saadussa valkoisessa pahvilaatikossa, joka oli oikein tyylikkään näköinen, kallista arkkuakaan ei siis tarvinnut hankkia. Haudalla oli papin lisäksi me vanhemmat ja meidän lapsemme.
Jokainen tekee kuitenkin niin kuin itse parhaaksi katsoo. Jaksamisia!

 

[Robotti Ruttunen]

Voi otan osaa :hug: Eikös me oltu yhtäaikaa tuolla maalismasuissa? Muistelen, että sinun juttuja olen lukenut.
Itselläni on tänään tasan 2 viikoa kaavinnasta, joka tehtiin rv11. vauva oli kuollut jo viikolla kuusi. Vieläkin on hyvin epätodellinen olo. Koko tämän kaksiviikkoa on joka päivä särkenyt päähän.
Itse tein sen virheen, että olin vain kaksipäivää (kaavinta ja seuraava) sairaslomalla. Nyt voin sanoa, että olisi kannattanut olla pidempään. Mutta kun sitä ei suoraan saanut. Vaikka fyysisesti ei niin raskasta ole niin psyykkisesti ottaa melko koville. Varsinkin kun töissä näkee vastasyntyneitä ja sitten niitä keskenmenoja. Vaikka sanotaan, että töissä saa ajatukset muualle, mutta enemmän minä töissä menetettyä vauvaa ajattelen kun täällä kotona.
Voimia sinulle ja muille vauvansa menettäneille. :hug:

 

[Dora09]

Huomenna soitan osastolle 12 jälkeen ja sitten saan tietää ovatko vauvat vielä patologian laitoksella,kuinkahan kauan ne yleensä siellä on? Maanantaina yöllä vauvat syntyi. En tiiä mitä vauvoista tutkitaan,mut luulisi että ovat vielä siellä. Toivottavasti. En vielä tiedä halutaanko tuhkata vai haudata,huomenna mennään seurakuntaan juttelemaan. Jos haudataan niin haluan kyllä oman hautapaikan vauvoille. Meneekö siitä hautapaikasta joku maksu esim. hoitomaksu?

 

[Dora09]

\

Voi otan osaa :hug: Eikös me oltu yhtäaikaa tuolla maalismasuissa? Muistelen, että sinun juttuja olen lukenut.
Itselläni on tänään tasan 2 viikoa kaavinnasta, joka tehtiin rv11. vauva oli kuollut jo viikolla kuusi. Vieläkin on hyvin epätodellinen olo. Koko tämän kaksiviikkoa on joka päivä särkenyt päähän.
Itse tein sen virheen, että olin vain kaksipäivää (kaavinta ja seuraava) sairaslomalla. Nyt voin sanoa, että olisi kannattanut olla pidempään. Mutta kun sitä ei suoraan saanut. Vaikka fyysisesti ei niin raskasta ole niin psyykkisesti ottaa melko koville. Varsinkin kun töissä näkee vastasyntyneitä ja sitten niitä keskenmenoja. Vaikka sanotaan, että töissä saa ajatukset muualle, mutta enemmän minä töissä menetettyä vauvaa ajattelen kun täällä kotona.
Voimia sinulle ja muille vauvansa menettäneille. :hug:

Olin helmimasuissa. Laskettu aika olisi ollut 7.2. Minä olen meidän 2-vuotiaan pojan kanssa kotona ja mies on tämän viikon sairaslomalla. Minua auttaa tosi paljon kun saan jutella ystävien kanssa ja myös täällä palstalla. En varmaan olisi vähään aikaan pystynyt menemään töihin jos olisin töissä. Saat varmasti sairaslomaa jos tuntuu ettet vielä pysty olemaan töissä. Koitahan jaksella :heart: :hug:

 

[iltatähti]

Olen todella pahoillani :ashamed:
Itselläni takana 3 keskenmenoa, joista viimeisin viikon takaa vk 9.
Tämä viimeisin tosin jouduttiin lääkkeillä keskeyttämään, eikä varmuutta saatu oliko tuulimuna vai sikiön kehitys jo alussa keskeytynyt.
Valtavasti olen minäkin asioita miettinyt ja tämä viimeisin on ottanut aika kovillekkin.
Voimia kaikille :hug:

 

[Syysenkeli03]

Uskon, että sinun pienesi ovat yhä siellä patologian laitoksella. Mutta jos olisi niin käynyt, että eivät enää ole, niin muista, että he ovat silti saaneet arvoisensa kohtelun ja päässeet lepoon. Ja sinun muistoissasi he elävät aina!
Meillä ei mennyt haudasta mitään maksua, jos olisi halunnut niin sanotun sukuhaudan, johon joskus tulevaisuudessa olisi haudattu itse, niin silloin se olisi maksanut. Hauta on niin sanottu kertahauta, joka on lunastettu kahdeksikymmeneksi vuodeksi eteenpäin, itse huolehdimme haudan kunnossapidosta, niin ei mene mitään maksuja. Nyt syksyllä tulee kuluneeksi kaksi vuotta, kun minun pienestä tuli enkeli. :'(
Pidä huolta itsestäsi!

 

[HEINI]

OTAN OSAA SURUUNNE.
MInäkin tässä odottelen että pääsis jälkitarkastukseen,synnytin vauvan v.17,hänet haudattiin,edellisen v.16,joka tuhkattiin.
Voimia sulle ja perheelleenne.PUHU asiasta paljo.

 

[Dora09]

Vauvat ovat vielä patologian laitoksella ja tutkitaan vasta ensi tiistaina. Ne ovat toisessa sairaalassa tutkittavana ja sinne ilmotetaan että vauvat tuodaan takasin ja että halutaan itse haudata tai tuhkata vauvat. Miehen äiti soitti seurakuntaan mutta siellä eivät ollut ikinä kuulleet että näin voi toimia mutta antoivat sitte miehen numeron joka tuhkaa ja se oli ollut tosi mukava ja sanonut että tottakai onnistuu. Hautausmaalla on joku muistolehto mihin voi tuhkat laittaa tai sitte voidaan ottaa kotiin ja keksiä oma paikka minne tuhkat laitetaan. Meillä on omakotitalo ja olen ajatellut sellasta että jos kasvattais jonkun kauniin puun muistoksi ja siihen paikalle laittaisi tuhkat,olen jostain lukenut tosta ideasta että kasvattaa esim. puun muistoksi. Uurnaa ei kuulemma kannat ostaa kun tuhkaa tulee niin vähän mutta itse keksii jonkun minne ne laitetaan.

 

[Syysenkeli03]

Minusta valtavan kaunis ajatus tuo, että kasvattaa puun siihen mihin on sirotellut tuhkan. Näin ollen on kaunis paikka mihin voi esim. joulun aikaan sytyttää kynttilät palamaan pienten enkeleittenne muistolle.

 

[Dora09]

Kylläpä on viikko mennyt nopeasti. Eiliseen asti mennyt ihan suht hyvin,mutta eilen oli kauhee päivä,itketti ihan kokoajan,ei huvittanut tehä yhtään mitään ja väsytti vaan. Nyt tulee kokoajan mieleen että viikko sitten vielä oltiin onnellisena menossa ultraan... Ens viikolla mies menee töihin ja sillä on iltavuoro niin en tiiä miten yksin jaksan kotona vaikka onhan meiän poika tässä mut kuitenkin. Varsinkin kun illat joutuu olemaan yksin. Kokoajan tulee mieleen viime viikon tapahtumat.
Sitte olen miettinyt sellasta kun tuhkataan pojat että minne tuhkat laitetaan,omalle pihalle haluaisin ja just kasvattaa jonkun puun mutta sitä vaan ollaan mietitty et jos ei asuta tässä aina vaikka ei ole ihan lähiaikoina tarkotus muuttaa mut eihän sitä ikinä tiedä. Oisko sittenkin parempi viedä ne tuhkat hautausmaan muistolehtoon? Mitä olette mieltä?

 

[enkeli prinsessa]

Nalle Puhille!!!
Kannattaa miettiä minne tuhkat laittaa...sellaiseen paikkaan missä voi aina käydä. Mun mielestä se muistolehto kuullosti hyvältä paikalta, muta tehän sen päätätte minne pikkuiset hautaatte.
Me haudattiin meidän neidin tuhkat ihan omaan hautaan sillä olihan raskausviikkojakin jo monta eli se tuli automaattisesti.
Mut voimia sulle oikein paljon!!! :hug:

 

[Syysenkeli03]

En osaa sanoa mikä on paras paikka sijoittaa tuhkat, itse hautasimme pikkuisen hautausmaalle. Itsekin mietin, että jos olisi tuhkattu hänet, niin mihin olisi laitettu tuhkat. Olisin luultavasti vanhempieni kesämökillä, joka on minulle erityisen rakas paikka sirotellut tuulen ja veden kuljetettavaksi tuhkat. Voihan sitä sirotella, vaikka tuhkat laivasta tai veneestä mereen, jos pitää merestä.
Jos sinusta tuntuu vaikealta olla yksin kotona poikasi kanssa, kun miehesi on töissä niin kutsu joku ystävä käymään tai mene itse kylään. Älä jää surusi kanssa yksin.

 

[menniina79]

Jouduin kokemaan keskenmenon 6/05. Kaikki alkoi pienestä vuodosta joka illalla muuttui suureksi verisuihkuksi. Vuoto oli niin hurjaa, että kätilöäkin huippasi ja lääkkeillä tyrehdytettiin. Kaavinnassa selvisi, että lähes kaikki oli tullut jo pihalle. Vaikka tämä raskaus olikin yllätys, iloinen sellainen en olisi ikinä uskonut kuinka rakkaaksi pikkuinen oli tullut. Viikkoja oli 11+3 ja eka ultra olisi ollut seuraavana päivänä. Ensimmäisinä viikkoina kielsin tapahtuneen täysin.Kotona en halunnut olla, esikoistakin oli vaikea katsoa ja helliä. Tunsin olevani täysin tunteeton ja kylmä omaa rakasta poikaanikin kohtaan. Miksi? Syytin itseäni keskenmenosta ja kysyin jatkuvasti olenko tosiaan niin kamala ihminen ja huono äiti ettei lapsi halunnut syntyä. Eniten olisin kaivannut vertaistukea, ihmistä joka on kokenut saman tuskan ja epäoikeuden. Sellaista en tuntenut, eikä nettiäkään vielä silloin meillä ollut. Neuvolassa kysyttiin haluanko jutella, mutta en kaivannut sen terkan paasaamista. Ihmettelen miten jotkut selviävät useasta keskenmenosta, kun itse en tunnu selviävän tästäkään. Heidän on oltava minua vahvempia...paljon!
Kunhan häistä selvitään, uutta raskautta yritetään, peloista huolimati.

 

[enkelipojan äiti]

Voimia ja :hug: sulle!Minä menetin poikamme rv 23 päivä oli 13.5.2005.Olin sitä enen maanut sairaalassa kolme viikoa veren vuodon vuoksi.Me hautasimme tuhkasimme pojamme ja ostimme tiimarista hänelee rotinkiarkun ja tuhkalle pienen pahvilaatikon.Ostin myös kaksi ruusua.Lapsemme siunattiin lastenkilinikan kappelissa ja sen jälkeen veimme lapsemme Honkanummelle tuhkattavaksi ja seuraavana perjantaina haemme pahvilaatikon ja viemme lapseemme uurnalehtoon ja laitoimnme laatikon maahan ja peitimme sen hiekalla.Siellä on sellainen suuri kivi johon tulee laatta kaikista lapsista.Tämä kaikki maksoi 250?.
Haudalla en ole pysytynyt käymään,painajaisia näen enen kuukautisia ja suru on vaihtunut vihaksi ja mieheni ei halua kolmatta lasta enään tämän keskenmenon jälkeen ja tunnen siitä katkeruutta.
Jos joku haluaa kirjoitella minun kanssani os on maria.vaisanen@saunalahti.fi. :'(

 

[Dora09]

Olen nyt selvitelly näitä tuhkaamisasioita ja sairaalasta ei kuulemma kirjoteta hautaamislupaa/todistusta koska viikkoja oli alle 25 eli onko eri sairaaloissa eri käytäntö kun täällä lasketaan vasta viikolla 25 lapseksi ja alle sen on sikiö ja muualla käsittääkseni 22 tai 23 viikkoa on se keskenmenon ja synnytyksen raja? Sairaalassa sanoivat että heillä on kokous näistä asioista ensi kuussa että he luultavasti päättävät niin että tästä eteenpäin ei itse voi vauvaa/vauvoja tuhkata jos viikkoja on alle sen 25. Kuitenkin he jonkunlaisen todistuksen kirjoittavat mikä pitää olla sinne krematorioon että saamme haudata tuhkat muistolehtoon.

 

[mamuska]

\

Olen nyt selvitelly näitä tuhkaamisasioita ja sairaalasta ei kuulemma kirjoteta hautaamislupaa/todistusta koska viikkoja oli alle 25 eli onko eri sairaaloissa eri käytäntö kun täällä lasketaan vasta viikolla 25 lapseksi ja alle sen on sikiö ja muualla käsittääkseni 22 tai 23 viikkoa on se keskenmenon ja synnytyksen raja? Sairaalassa sanoivat että heillä on kokous näistä asioista ensi kuussa että he luultavasti päättävät niin että tästä eteenpäin ei itse voi vauvaa/vauvoja tuhkata jos viikkoja on alle sen 25. Kuitenkin he jonkunlaisen todistuksen kirjoittavat mikä pitää olla sinne krematorioon että saamme haudata tuhkat muistolehtoon.

Mielestäni lain mukaan vanhemmat saavat halutessaan haudata vauvansa rv 12 lähtien ja kuulostaa todella oudolta jos sairaalan käytännöt menevät tämän lain edelle. Kun meidän tyttö ja poika kuolivat rv 20+5, niin sairaalapappi kertoi meille kaikista hautausvaihtoehdoista (tuhkaus sairaalan puolesta, arkkuhautaus perinteisine hautajaismenoineen jne.) ja painotti tätä oikeutta haudata alle rv 22 syntyneet lapset.

Sairaala oli OYS ja mitään ongelmia ei ollut hautaustodistuksen saamisen yms. käytännön järjestelyjen kanssa. Se olisi ollut siinä tilanteessa aivan kohtuutonta! Päädyimme arkkuhautaukseen ja otimme lapsille oman hautapaikan (ja varasimme meille vanhemmille omat paikat lasten vierestä, kiitos kaukaaviisaan seurakuntamestarin). Hautakivi laitettiin kesällä ja siinä on molempien nimet sekä syntymä- ja kuolinpäivä. Hautakiveenhän saa kirjoittaa mitä vain ja laitoimme siihen ne nimet, jotka he olisivat muutenkin kasteessa saaneet jos vain olisivat saaneet elää. On edes se hauta, jota hoitaa kun syli jäi niin huutavan tyhjäksi...

 

[Dora09]

Eilen haimme vauvat patologian laitokselta ja veimme tuhkattavaksi,tuhkat laitetaan muistolehtoon. Kysyin kun haimme vauvoja että mitä vauvoille tapahtuu jos ei itse hautaa niin meille sanottiin että poltetaan mutta mihinkään muistolehtoon niitä tuhkia ei viedä. Ja me ollaan viimiset jotka saadaan näin pienet itse haudata koska lain mukaan vasta 22 viikkoset on oikeasti lapsia ja ne haudataan. Vaihtelee aika kovasti sitten nää käytännöt eri paikkakunnilla.