*** Keskenmenon jälkeen plussanneet elokuussa***

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Miikkis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Rouva Pikkumyy. Totta on tuo et monen ikäisille tää tapahtuu. Ei ole siitä kiinni. Sit jos joudut tyhjennykseen, niin helpompi se on kuin jos olisi kohtu kehittynyt pitemmälle... Yritin katsoa tuota kuvaa, mutta kun en tosiaankaan ole ammatti-ihminen, niin en osaa sanoa. Siinä on tumma kohta alla, mutta vieressä sellainen pötkylä kans??? Mulla ei tuollaista pallukkaa näkyny, oli vaan kehittyneet kohdun seinämät (jos muistan oikein). Kuvaakaan en saanut, joten ei voi siitäkään tarkastaa. Sen verran sillon olin itsekin järkyttynyt, niin en tajunnut kysellä paljoo. Jos vaan henkisesti jaksat, niin kysy kaikki kysymukset selväksi ku meet takasi ens viikolla. Ei ainakaan jää häiritsemään. :hug:
Muihin juttuihin............
Ihana tietää et muillakin on unettomuutta (Danjuska, MyAngels ja Frizzante). Taitaa siis kovasti kuulua asiaan. Sain viime yönä nukuttua eka kerran kunnolla koko viikkoon. En siis heränny ku vasta klo 7.00 pissalle ja sit sain vielä unta. Ihanaa. Nyt on pirteempi olo. :D
MyAngels Imetysliivit saa olla isommat. Mulla oli venyvää materiaalia ja ne olivat yhtä kokoa isommat. Sinne mahtui hyvin sit ne suojat jne. Eli riippuu materiaalista, mutta isommat saa varmasti olla! Meillä oli kissa sellainen, joka oli aina menossa vauvan tavaroihin nukkuu. :headwall: Sit laitoin niille todellisen porttikiellon et makuuhuoneisiin ei mennä. Ovet ovat aina kiinni niihin. Ei siinä muuten, mut voivat liata puhtaat sängyt ja karvat irtoo... Sit kissat ja vauva ei oo hyvä yhdistelmä muutenkaan, sinne päälle ne varmasti menisivät nukkuu. Koirat tuollaista tuskin harrastavat, mutta nekin varmasti tykkäävät pehmeistä pikku sängyistä. :/
Nimra Ei varmasti ole ihme jos et kauheesti tunne liikkeitä päivisin, jos työsi on aika ruumiillista. Eikös se niin mene et jos emo itse liikkuu kauheesti vaavi nukkuu keinutuksessa. sit kun ei oo keinutusta, niin ne heräilevät.... ;)
Kaiken maailman jomotukset kuuluvat varmasti asiaan. Kyllä itsekin mietin et mitäs jos tämä tai tuo tapahtuu... Mutta siis täytyy alkaa ihan kunnolla tapahtumaan ennen kuin vaaveli tossa vaiheessa jo ulos tulee.
Frizzante Onnittelut hienosti menneestä rakenneultrasta. Mulla seuraava onkin vasta 6vkon päästä. :( Masu kasvaa täällä huimaa tahtia, mites sulla???
Miikkis Meillä oli Cracon, sini& musta systeemi:
http://www.babyequipmentcomplete.com/product_brands.php?mnuManufacturer=graco&form=1&gclid=CIrTnuvHo5UCFRSb1QodM1hCjQ
Se on vieläkin ihan kunnossa, joten sillä jatketaan. Sit anoppi oli jostain raahannu sellaiset kärryt, jossa vaavi on makuullaan. Se olivat vanhanaikaisen näköiset, jotenkin tosi hurmaavat. :laugh: Isot renkaat ja kiiltävät metalliset osat... hurja peli!!!
Miikkis & päivitys Mulle aivan sama jos on nimenhuutoo... Täällä ollaan! :wave: Ajattelin vaan et listassa on ainakin pari ekaa jotka voi varmasti poistaa syystä tai toisesta suosiolla pois. Eli niiden LA on mennyt jo aikoja sitten... Varmasti on monia, jotka seurailevat taustalla, ja niistä ei sit voi tietää... Mulle voi taas laittaa ikää yhden pykälän lisää ku toi synttärikin on pian. Eli oon sit 33v. Kauheeta... :(

NullPoints ja Tirri 21+2
 
Heippa

Kovasti pahoitteluja Rouva Pikkumyylle! Tosiaan hyvä että kävit tuossa ultrassa, olisi ollut tuplasti ikävämpää kuulla asia vasta np-ultrassa, mikäli raskausoireet olisivat jatkuneet sinne saakka... Toisilla se kroppa ei vaan tajua ruveta itsekseen lopettelemaan raskautta, vaikkei mitään toivoa olisi. Mullakin alkoi minimaalinen tuhru vasta 10+6, vaikka alkio oli kuollut jo ~rv8+0... Ja sekin kuitattiin neuvolassa normaaliksi, vasta rv11+1 pääsin ultraan jossa nähtiin kolme viikkoa aiemmin kuollut alkio. Toivoin tuolloin kyllä kovasti, että olisin uskonut huonoja fiiliksiäni, ja mennyt alkuraskauden ultraan.

Mut voisi tosiaan lisätä listalle vähitellen :whistle:
Eli Tuttiritari, 24v., laskettu aika 6.1.09 (ultran mukaan), synnäri NKL. Yksi lapsi ennestään 12/06, kesk.km 01/08.

Lähdetään huomenna viikoksi Samokselle, joten tulen sitten kirjoittelemaan kuulumisia syyskuun puolella. Mulla on heti ma 1.9. tarkka rakenneultra Naikkarilla, koska esikoisen sydänvian takia tälläkin juniorilla on kasvanut riski. Kerron sitten niitä kuulumisia samalla, kunhan pääsen joskus rauhassa koneelle.

Tuttiritari 20+4
 
Päivää leidit...pötsin kasvattajat.

Rouva pikkumyy voima :hug: täältä...Koettakaa nyt miehen kanssa jaksella.Hienoa että mies on halukas uuteen kuumeiluun.Toivottavasti sinäkin sitten kun siihen saatte luvan ryhtyä.

MyAngels...Sä oot hienoilla vkoilla jo vaude :heart: Eikös olekki ihania tunteita nuo liikkeet...mä ainakin ite nautin ihan kauheesti liikkeistä enkä ite malta sitten rueta touhuumaan,kun pikkunen myllertää.Rupee hymyilyttää oikeen olan takaa...pikku perhosia lepattelee sytämen ympärillä...tulee niin onnellinen olo.Siellä se pikkunen rakas kasvaa :heart:

Eilen illalla mies innostu ekaa kertaa ite tunnustelemaan mun mahaa...tuntuuko liikettä vai ei.Mä tökin sit pötsiäni et hei pikkunen isi on täällä...koetahan nyt hetkeks herätä.Se rupes mylläämään pikkuhilijaa...liikkeet koveni ja isi sai tuntee ekat liikkeet :heart: :heart:
Isäntä oli ihan haltioissaan...kyllä siellä pientä myllerrystä tuntu.Mä tuumasin siihen että ja ne myllerykset rupee tuntuu päivä päivältä helpommin..ja illalla noin ysin jälkeen tuntuu eniten.Että otetaan joku ilta semmoen kuuntelu hetki iltapalan jälkeen noin puol tuntii...sillo ku tuntuu et pikkunen tulee läpi pötsistä :D Mä nautin liikkeistä ihan kauheesti...mahtava tunne.En muistanutkaan et ne tuntuu nii ihanalle. :heart:
Tosissaan me siirryttiin eilen 21 vkolle...vaide...hei ME OLLAAN PUOLESSA VÄLISSÄ :heart: :heart: :heart: Mahtavaa... :D Ja meil on rakenneultra tiistaina...Pääsee kahtelee pientä..ja isikin saa todeta kunnolla et siellä se hänen omma pieni kasvaa....Ja saadaa se sit syliin toivottavasti joulun jälkeen. :heart: ettei aikasemmin.
Mä en muista noista aikasemmista käyneeni ihan kunnon rakenneultrassa...nyt halusin ihan vaan et pääsen n'kee et siellä on kaikki hyvin ja pikkunen voi hyvin.Kun noi km:not kummittelee aika pahasti välillä.Nytkin tuo toisen pienen menetys 12 vkolla tehny oman jännityksesä tässä raskaudessa...jännänny et saadaanko me tää toinen pitää...ja siltä rupeis vaikuttaa että me se saadaan pitää...kun noi liikkeetki tuntuu nii mukavasti.

Hitsi mulla rupee olee energiaa...eilen kaivoin aitasta aikasempien lasten vaatteita ja lajittelin sieltä niitä pinenempiä..et voin rueta niit pikku hilijaa pesemään tuos jonku ajan päästä.Ei tarvii sit kerralla rueta siihe kaameesee pyykki ruljanssiin.Ihania vaatteita...nii pieniä...
Mulla on ihan poika olo.Oon jotenki varma et tää meijä pieni on poika.Vaatteita katellessani...tuumasin et toisaalta ois ihana ku tulis tyttö..ni sais vuorostaan pukea tyttö vauvaa nätiksi.Kun edelinen ol poika.Mut sitt taas toisaalta mä toivon poikaa...Saas nähä mitä näkyy ti ultrassa...en kyl tiiä haluaisinko tietää kumpi siel kasvaa.Täytyy isännän kanssa jutella asiasta et halutaanko me tietää.Jos ei ite huomata sit sitä.Aikasemmissa en oo halunnu tietää.Tästä en nyt oo nii varma.

MyAngelssillaki o remppaa...meille rakennetaan vinttiä..lapsille sinne tilaa...sinne tulee noin 50neliöö...Kyllä tää remontoiminen on sitte aikamoista hommaa...Ite ootan innolla et pääsen laittaa sisäpintoja paikalleen ja maalaa niitä.Siihen ei enää ihan hirveesti oo. =) Sit mulla ois tuolla semmonen lipasto ja parisängyn runko mitkä meinaan hioo ja petsata tummiksi...meijän huoneeseenSen lipaston oon kyl melkein hionnu...mut parisänky pitäs rahata aitasta talliin et pääsis sitä hiomaan.Me kun vielä nukutaan 120cm sängyssä... ;)
Ni ois tarkotus ostaa uudet patjat ja petarit ja kaik...ku päästää muuttaa tuohon omaan huoneeseen.Ja meinasin nikkaroida semmoset kivat yöpöydät meille...ja vauvalle on semmonen 100v kehto jonka just tuos yks päivä pesin...semmonen ihanan vanha patinoitunut...missä on tuleva pappaki nukkunu pienenä ja tän paikan kaikki vauvat.se o siisti =) jne...jne...Vaunut mä ostin halvalla kaverilta jolla yks muksu...ja ne ihan uudet...merkkiä en tiiä..täytys tutkii..mut hyvät on...Oisko emmaljungat...En oo varma.
Ja siltä smaselta kamulta saan sitterin ja sillee...Itekki aikonaan omiani lahjotin kun ootti omaa pikkustaan.
Nii mut ainut minkä ostan uutena on auton turvaistuin....haluan sen telakallisen ja uuden.Ois mulla tuolla vanha...mut se on ollu jo nii monella et en sitä halua..ja ku se on nii levee...et tulee kauheen ahasta takapenkillä kun noit o sit kolme siellä.
Ja ja...öö...
Hoitopöytää en oo koskaa tykänny käyttää...enkä nytkä sitä laita...Ihan turha meillä.
et nii...
semmosia...

Fiilikset on hyvät ja naurattaa itteeniki ku nyt jo rupeen hössöttää kaikkee...oon nii tohkeissani... :laugh:

Daizz ja ihemlapsi-sydänkäpynen 20+1 WAU :heart: :heart: :heart:
 
Rouva Pikkumyy: VOI EI mikä uutinen otti heti silmään :'( Paljon voimia!!! :hug: Kyllä te ihan varmasti vielä sen yhteisen lapsen saatte, aivan varmasti! Annat nyt itsellesi aikaa toipua tästä. Hyvä, että pääset vielä TYKS:iin tarkistusultraan!!! Kuvasta en osaa sanoa mitä ne sun kysymät on... :/ Kyselit keskenmenon toipumisesta...En tiedä sitten vaikuttiko mun oloon myös se, ettei meillä ennestään ole lasta, mutta ekan keskenmenon jälkeen olin hyvin surullinen. Sain silloin viikon sairaslomaa ja se viikko meni täysin itkeskelyyn ja pohtimiseen:MIKSI juuri me?!? Ainakin 2 viikkoa olin hyvin maassa, mutta pikku hiljaa siitä sitten noustiin. Yhdet "pakolliset" menkat tuli vaikkei ehkäistykään ja sen jälkeen kävi toinen tärppi. Kun sekin raskaus meni kesken mun maailma romahti täysin. Olin todella synkissä aattteissa ja epätoivo riipi sisusta. Kamalaa sanoa, mutta olin jo tehnyt mielessäni päätöksen, että jos mussa todetaan vika etten pysty miehelleni lasta suomaan, päästän hänet vapaille markkinoille ja mulle on sama mitä mulle tapahtuu... :| Ja tätä mustaa aikaa kesti monta viikkoa. Eristäydyin täysin kaikista raskaana olevista tutuista, en todellakaan iloinnut heidän puolestaan vaan olin hyvin katkera että he saavat vauvan, en minä. Lopulta tilanne meni siihen etten suostunut edes enää kauppareissuihin koska siellä tuli joka nurkan takaa vastasyntyneitä ja isomahaisia onnelllisia naisia. Toisen keskenmenon jälkeen menimme tutkimuksiin yksityiselle (kallista...) ja mitään syytä ei löytynyt. Kuulemma vain huonoa tuuria. Päätin, että koitetaan sitten vielä.Yhdet menkat ehti jälleen tulla ja taas raskauduin. Sen tarinan olenkin täällä kertonut ja sitä raskautta elän juuri parhaillaan. Vaikka nyt on puoliväli takana niin on vieläkin päiviä kun epätoivo iskee ja pelkään IHAN HIRVEÄSTI että tämäkin vauva otetaan meiltä pois. Eli mulla nuo keskenmenot ovat vieneet hohtoa todella paljon pois :ashamed: Välillä (ja onneksi jo useimmin) osaan jopa nauttiakin tästä raskaudesta ja HALUAN uskoa että nyt on meidän vuoro!!! Anteeksi, että tuli vuodatus!

Rakenneultrassa hyviä uutisia saaneille onneksi olkoon! :flower:

Oma napu: Nyt on meikäkin saanut parin päivän ajan tuntea harjoitussupistuksia. Todella inhan tuntuisia. Vatsa vetää ihan kivikovaksi ja on semmonen "vetävä" fiilis. Ja tosiaan iskee mulle esimerkiksi ihan soffalla maatessa, murr! :kieh: Muuten Mini on kovin potkiskeleva ja se tuntuu edelleen ihanalta! Eilen miehen sisko ja anoppi tunsivat potkut jo vatsan päältä kun Mini innostui saunassa :D Uskoipa miehen siskokin viimein, että minä ihan oikeasti tunnen jo liikkeet (on epäillyt jo niitä värinöitä...)...Ja jännää on sekin, että kovemmat futasut näkyy masun päältä ihan katsottaessakin :)

Terkuin: Toive81 ja rakas monottelija Mini 20+6
 
Tinkatar, lisätty listalle on :D Kiitos tiedoistasi!

Tuttiritarin tiedot myös viety listalle, pahoitteluni ettei niitä ole aikaisemmin laitettu :ashamed: Hyvää reissua :wave: ja tsemiä ultraan! Tulehan sitten kertoilemaan kuulumiset!!


MyAngels: mä oon vaan tälläinen tavaroiden hamuuja, että kaikki pitää olla ostettuna heti :laugh: Noi vaunutkin käytiin varaamassa jo rakenneultran aikaan ja tällä viikolla tosissaan haettiin :p
Hyvinhän tässä on vielä aikaa vaunut hankkia kun eihän niitä heti tarvita ekana päivänä kuitenkaan ;) Oletko yhtään miettynyt millaiset haluat?

Pakko kertoa, kun melkein masennuin äsken kun kävin kävelyllä... Vastaan tuli kaksi pojan viikaria, varmaan sellaisia 13 vuotiaita ja toinen sitten sanoi mun kohdalla että vittu mikä läski!! En oikeesti tiennyt oisko pitänyt ruveta itkemään vai nauramaan :laugh:
Ehkä se eilinen jäätelö oli sitten liikaa ;)

Kohta lähdetään miehen siskon 40 v pippaloihin, voikaa hyvin mamuskat :hug:
 
Rouva Pikkumyy: :hug: Paljon voimia ja jaksamista.

Ilmottelen vainen että täällä ollaan. Taustailemassa, luen päivittäin pinoa. Ultrassa käyty ja sieltähän se pikkuinen pallopää löytyi sykkeineen kaikkineen. Oli pikkusella niin kova meno päällä, että lääkärikin nauroi ihan ääneen. :heart: Niskaturvotuksen jo katsoi ja siinä ei mitään hälyttävää ollut, normi arvot. Kävin siis yksityisella ja neuvolan NP-ultra on 3.9. Kooltaan ei ihan vastannut viikkoje menkoista laskien, mutta heittoa oli vain päivä pari, niin ei LA:T muuttuneet yms.

Hyviä vointeja kaikille!!

T:Riine ja Pallopää 10+3/4
 
Rouva Pikkumyy : Olen niin pahoillani teidän puolesta!! Täältä toivotellaa kovasti onnea tulevaan ja paljon jaksamista teille kaikille.

Kyselit siitä, että kuinka on toipunut keskenmenosta/menoista? Itsellä on ollut ensimmäinen keskenmenon toipuminen TODELLA PITKÄ aika ja silloin piti opetella kaikki asiat uudelleen... En uskaltanut edes olla mieheni lähellä, kun tunsin itseni huonoksi, kykenemättömäksi mihinkään. Minun piti opetella uudelleen se kuinka olla parisuhteessa täysillä...miten siis pystyn antamaan sen "kaiken" itsestäni. Pelko toisesta keskenmenosta oli niin valtava, että en moneen kuukauteen pystynyt nauttimaan mistään...en edes siitä, että miten ihanalta toinen tuntuu :( Mielessäni pyöri vain se, että miksi me, miksi minä? Mitä minä tein väärin, että pieni otettiin meiltä pois? Mitä minun olisi pitänyt vielä osata tehdä, että hän olisi saapunut syliimme... ? Olisin tehnyt kaikkeni!!! Miksi en saanut sitä kaunista, kauan kaivattua lasta kannettua sisälläni meille? Olin niin pettynyt itseeni ja kaikkeen mitä tein, että en pystynyt iloitsemaan kenenkään tutun tai tuntemattoman raskauksista :( Olin vain ajatukseni kanssa...miksi me emme saaneet?!? Sain tukea mieheni entiseltä naisystävältä ja hän ohjasi minut Enkeli-sivuille missä kävin ja luin muiden kokemuksia..helpotti hieman. Sain siitä idean tehdä omille irc-galleria sivuille yhteisön Keskenmeno ja siellä sai asiaa puhuttua muiden saman koettelemuksen kokeneiden kanssa ja huomasi, että hiljalleen sieltä sai apua ja myös ystäviä - :)
Täältä pääsee liittymään ko yhteisöön, jos joku haluaa: http://irc-galleria.net/view.php?nick=Nimra Siellä on vain liityttävä yhteisöön, että pääsee lukemaan sillä on tullut niin monelle häiriöitä tuon kokemuksen takia (muilta), että päätimme yhteisössä, että vain jäsenet saavat lukea niin jää nämä EI KAIVATUT kommentit ja kiusarit vähemmälle.
Toisen keskenmenon jälkeen olin aivan kuin haamu seuraavat kaksi päivää... Menivät ihan sumussa...en juuri muista mitään - Muistan vain kuinka mieheni piti hyvänä ja sanoi, että kyllä se elämä vielä tästä hyväksi kääntyy - Antaa lapsen meille sitten, kun olemme valmiita ja ne kokemukset mitkä on meille asetettu ennen lasta ovat "tapahtuneet".. Muuten palautuminen oli nopeampaa toisen jälkeen. Olen kyllä muutenkin TODELLA herkkä mieleltäni eli otan kaiken liian "herkästi" ja varsinkin kaiken pahan/"paskan" mitä sattuu omalle tielle elämässä niin otan hyvin sydämeni pohjasta..niin varmasti osittain vahvistaa sitä, että toipuminen on ollut pidempi kuin ehkä yleensä...?
raskautumiset keskenmenojen jälkeen meni niin, että ensimmäisen km:n jälkeen meni noin vuosi ja toisen km:n jälkeen meni 6 kk..pitkiä ovat ajatm mutta johtuu osittain tuosta etten ole tosiaan kyennyt olemaan "täydellisessä" parisuhteessa heti menetyksien jälkeen... :(

Niin, anteeksi vain kaikille, kun olen niin HUOLISSANI kaikista ihmeellisistä kivuista, tuntemuksista...kiristyksistä..vellomisista, menkkakivuista, mutta LUPAAN, että edes YRITÄN aloittaa jo POSITIIVISEN kauden tässä vaiheessa. Kyllähän se pikkuinenkin joskus äitiä potkaiseen oikein kunnolla, että OLETKOS KUNNOLLA, ÄITI!! Kyllä minä olen täällä ja tulen syliinne sitten joulukuussa. KIITOS kaikille TUESTA ja ehkä minäkin hiljalleen USKALLAN tosiaan alkaa hankkimaan jo vauvalle tavaroita ettei kaikkea tarvii ostaa syntymäpäivänä :o Onneksi vanhemmat ovat stressanneet meidän puolesta ja auttaneet hankkimaan suuren osan tavaroista =)

Voin jo kuvitella ja nähdä mielessäni mieheni ja lapsemme vierellämme...Näen jo ihan haavekuvia siitä, että kuinka suutelen miestäni ja annan pienokaiselle pusun poskelle - olemme vihdoin perhe ajatus on kyllä minulle niin suuri, että kun mietinkin ja näen näitä "välähdyksiä" niin saa jo minut kyynelehtimään..siitä tulee niin kaunista! Olen niin kiitollinen..., että kuinka maltan odottaa vauvaa syliimme?! Kyyneleet valuvat siitä tulevasta onnesta -

Onko teillä muuten ollut tässä 25 viikon jälkeen minkälaisia oireita mielialoissa? Itsellä tuntuu, että saisi olla rätti silmäkulmassa joka ohjelman ja lauseen jälkeen - Kaikki tuntuu olevinaan niin "herkältä", vaikka olis uutiset :)

Miten teillä on mennyt/menee miehen kanssa? Meillä menee ihan hyvin. Mies aina tulee hiplaamaan vatsaa tai hieman "tökkii" ja sanoo, että Heräti =) .....jonkin ajan kuluttua vauva äitiä myös potkaisee... Ihan on mies ollut muutenkin, että välillä auttaa siivoamisessa, leivonnassa ja ruoanteossa :p huomenna pitäisikin tehdä tiikerikakku, porkkana/graham-sämpylöitä ja korvapuusteja, jos jostain vuorokaudesta riittäisi aikaa näidenkin tekoon... Mies kyllä vihjasi tänään, että sellainen rahka-vadelmapiirakka olisi hyvää!! Täytyy varmasti tehdä kiitokseksi, että ravisteli ja hakkasi matot tänään :heart: Tänään, kun tuli herättyä kahdeksalta jo siivoamaan ja koko asunto "kiiltää" perfektionisti kun olen niin puhtaus on kaiken A ja O...vaikka mies ei sitä kyllä ymmärrä, että rätti kourassa ja imuri kädessä mennään koko ajan :laugh:

Ai juu... Onko kenelläkään kokemusta nimenantojuhlista? Meillä, kun ei tule olemaan perinteisiä ristiäisiä niin olisimme halukkaita kuulemaan mitä siellä on "tehty" ja miten on muutenkin järjestetty?

Milloin olette muuten alkaneet miettimään ihan tosissaan nimeä vauvalle? Mä olen hiljokseen miettinyt itsekseen ja välillä miehellä vinkannut, että mites tämä :whistle: ?

Nyt täytyy mennä maate, että huomenna jaksaa ja kyllä masuasukki jo on potkinut, että selälleen..selälleen... :)

Nimra + Vipeltäjä 25+0 (ultra 25+3)

Riinelle Onnen toivotukset :D
 
Huomenia..

Olin ihan unohtanut, ku yöllä kirjoitin ni onko muilla suunnilleen näillä viikoilla olijoilla tullut sellaista etoaa oloa ja sitä, että kun tulee "nälkä" niin on HETI saatava jotain suuhun..tai tulee todella heikko olo? Mä olen havaunnut tällaista ja mietiskelin, että onkos normia, että sitä tekee vähän koko ajan mieli jotain :laugh:
Nyt on kuitenkin mentävä tuonne keittiötä kohti, että saa nuo leivonnaiset alkuun :) Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
 
Nimra Oli jotenkin aivan ihana lukea tota sun tekstiä. :heart:
Kyllä varmasti ihmisillä pyörii kaikki mahdolliset ajatukset pääkopassa kun on kokenut keskenmenon. Mulla se toinen km oli tosiaankin shokki, kun en ees ollu tajunnu et raskaana ollaan ja sellaisen jutun sit näin vessassa. Olin pyörtyy siihen paikkaan. |O Sen jälkeen ajattelin et ei taida meidän hommasta tulla p-kaakaan. :( Sit aina pysähdyin et miten me sit onnistuttiin saamaan noin ihana neito kuitenkin ja sit vaan yritystä taas.
Kaikki mahdolliset tunteet tuli varmasti koettu. Epätoivo ja viha muistuu kärkkäimpinä mieleen. Miehen kainalossa tuli itkettyä läheisyyttä hakien. Miehellekin se oli kova paikka, se kun oli jo puhunut paljon (eka km) ja suunnitellut. En oo sen naamaa koskaan sellaisena nähny, shokissa se oli.... :o
Nyt mies ei sit olekaan vouhkannut asiasta. Henkisellä tasolla se ei oo vielä halunnut ajatella asiaa ja iloita. Kurjaa et keskenmenot veivät sen pois. Muuten se sit on asiassa mukana. Ostettiin uusi isompi auto ihan sillä silmällä et uusi tulokas tulee pian... Sit se on miettiny sitä talon jatkoa ens kesäksi. Nimienkin miettimisessä se on lykännyt asiaa... Eli hitaasti hän on asian ottanut. :|
Esikoinen sit ei tienny noista km mitään. Mun sydäntä niin kivisti kun hän puhui useasti miten hän haluaa isosiskoksi. Mua hirvitti asia et entäs jos sitä ei koskaan tapahdukaan... Nyt se halii ja pussailee mun masua monta kertaa päivässä ja kertoo kaikille et hän saa siskon tai veljen... =)
Ei mekään olla kamoja hankittu. Tietty paljon niitä on jo jossain, mutta mitään uutta ei olla ostettu. Jotenkin vaan ohittelen vaan vauvojen vaatteetkin ajatellen et ei niitä vielä tarte. En edes niitä uskalla katsella. :(
Olisko se sit itsesuojelua tai sitä et ei mun koppaan oo vielä uponnut et vaavi meille tulee.
Nimet ovat vielä hakusessa. Niistä tulee varmasti vielä riitaa........ Neidille nimi olisi ja molemmat hyväksyttiin. Jos onkin poika, niin tulee käden vääntöö. Ei ees huvita ajatella asiaa.... Pappi meillä sit vedet heittää, vaikka ei niin kamalan uskonnollisia ollakaan.
Tulipas taas sepustus....

NullPoints ja Tirri 21+3
 
Huomenta kaikille!

Nimra: Kyyneleet täällä valuivat kun luin kirjoitustasi. :hug: Ja mun puolesta saat täällä ihmetellä KAIKKIA kolotuksia ja tuntemuksia!!! Niinhän minäkin teen!!! Sitä varten tämä pino on, että SAA KYSYÄ ihan mitä mieleen juolahtaa!!! :)

ON: Profiilissa on nyt tänä aamuna otettu kuva heti herättyäni ilman syömisiä niin pitäis vastata todellista masun muotoa eniten. Pienimmästä päästä se edelleenkin on, mutta eiköhän se sieltä pian villiinny :D Oli ihana herätä aurinkoon ja Minin potkuihin =) Nytkin mua monottelee kun tässä koneella kirjoittelen.
Täällä alkoi nyt 22.viikko (21+0) ja on taas tullut herkempi kausi päälle. Tuntuu, että on koko ajan vähän sellanen melankolinen fiilis. Katsoin eilen Rimakauhua&rakkautta vimpat jaksot nauhalta ja rääyin sydämeni kyllyydestä!Tais Mini JÄLLEEN ihmetellä... :/ Mut varmaan tekee itkuherkemmäksi myös se että mun mies on ulkomailla :( Häntä on NIIN kova ikävä, että sydäntä ihan puristaa!!! Onneksi pääsen nyt käymään hänen luonaan syyskuun alussa niin lieventää hiukan ikävää. Ja sitten "lopullisesti" pääsen perässä lokakuun puolessa välissä :) Lasken jo päiviä!

Aurinkoista päivän jatkoja!

-Toive81 ja rakas, rakas Mini 21+0 :heart:
 
täällä ollaan vaihteeks kotosalla, vaikkakin ns. vielä perhelomalla!
syyskuun eka viikko on meillä vielä lomaa, mahtavaa!
ihanaa kun on mies ja isi koko ajan tuossa vieressä.

ekaks pahoittelut rva Pikkumyy!! :snotty:
voimia&voimia!
:hug:

ON:
kun raskauden alussa painoa ei oikein tullut, niin nyt kyllä on!! :whistle:
ihan normaalia vauhtia mutta kyllä mahan todellakin jo huomaa ja tuntee.
samoin on alkanut tämän maman vauhtikin hidastumaa, jotkut asennot ei tunnu niin kivoilta, esim ku kumartelee ja auttaa lapsille kenkiä tms.

mua on myös väsyttänyt jotenkin enemmän ku aiemmin, vaikkakin nyt kun lomaillaan on kyll tullu nukuttua hyvin ja paljon.

mieli on pirteä mulla on vaikka mitä suunnitelmia ja ideoita, mutt sit ku tulee se toteutus eteen ni huomaan ett äh en jaksakaan...
ja siis ihan siitä syystä, että alkaa maha painamaan. Ens viikolla menen kuitenkin IKEAan yhtenä päivänä tekeen löytöjä!

juu lasten kerhot alkaa ja tavallaan sekin on kivaa kun tulee taas kunnon rytmiä elämään ja arkeen. Pojalla alkaa myös eka oma "harrastus" kun ilmoitin hänet lasten liikuntakerhoon. Siellä kyllä on vanhempi mukana taustalla mutta on se silti ns. oma juttu! Hän itse odottaa sitä jo ihan innolla.

tämmöistä siis tällä suunnalla.
ei mitään ihmeellistä, lomailujen takia seuraava neuvola, lääkäri on vasta syyskuussa...

hyviä vointeja kaikille!
palaillaanpa taasen.

Pamuk ja kolmonen rv 27
:wave:
 
Heip! :wave:

Ei ehdi nyt vauvakiireiltä lukea muiden tekstejä, toivottavasti voitte mahdollisimman hyvin :flower:
Mutta asiaan! Eli:

Poika syntyi 180808! Maailman ihanin (tietty) pienimies syntyi maanantaiaamuna pitkän ja vaikean synnytyksen jälkeen. Vauva voi koko synnytyksen ajan mainiosti, äiti ei niinkään, mutta kaikista koettelemuksista olen jo toipunut hyvää vauhtia.
Muru oli aika iso näin pienelle äidille (oma arvio), mutta se ei ollut synnytysvaikeuksien syy. Paino 3640 g ja pituus 51 cm.
Kotiuduimme torstaina ja alkupaniikin jälkeen enää on itsellä oppimatta, miten nukahdetaan :D Vähän ylikierroksia, kuten kuvaan kuuluu.
Palailen paremmalla ajalla :)

Irtis ja 6 päivää vanha pikku Ihaa (tissillä kuuluu aina ihme hönkimistä :D )
 
heips kaikille!

enpä ole aikoihin käynytkään lukemassa kuulumisia.. mahtaako kukaan enää muistakkaan :D
toivottavasti kaikilla on raskaus ja yhteinen aika pienien kanssa sujunut mallilleen. Ikäviäkin uutisia tuli vastaan tossa VOIMIA rouva pikkumyylle :hug:

meillä nyt sitten Maisa tyttönen tänään on jo tasan 3kk :heart: nopeasti aika rientää. Hienosti on arki meillä täällä sujunut, Maisa syö hyvin ja ahnaasti, on 5.viikkosesta asti nukkunut yönsä yhellä syötöllä ja välillä koisitaan ihan aamuun asti :) isältään varmaan perinyt unenlahjansa :).. ja ruokahalunsa :D
huomenna meillä olisi 3kk neuvola ja ekat piikit saadaankin sitten, samalla otetaan se rota-rokote.. en yhtään sairaalareissua enää halua. Maisa kun oli 5.viikonen todettiin sillä pissatulehsun jonka seurauksena meille tuli viikon sairaalareissu tiputuksineen kaikkineen :ashamed: tyttö onneksi oli kokoajan kunnossa, ei kuumetta, ei syömättömyyttä.. pissan hajusta huomattiin tulehdus. Nyt sitten oltiin noissa gammakuvauksissa viikko sitten ja saatiin lääkitys 1vuoteen asti virtsan refluksi- tautiin. Elikkä pissa nousee pienen matkaa virtsateissä munuaisiin päin.. yleensä kuulemma ekan ikävuoden aikana menee ohitse ja Maisalla niin vähäistä muutenkin ettei lääkitystä olisi alotettukkaan jos olisi ollut hiukankin vanhempi. Siis positiivisella asenteella ja toiveikkaalla mielellä täällä elellään :)


Irtikselle vauva-onnittelut pojasta :heart:

mitäs muuten my angelsille kuuluu? muistuit heti mieleeni kun avasin kaksplussan sivut..

nyt tämä mamma painuu syömään makkarasoppaa, ja Maisalle maitoa antamaan. ollaan tästä lähdössä mummulaan kun soittelivat aamusella jo ollaanko tulossa. ikävä on kuulemma kova kun eivät viikkoon ole Maisaa nähneet :D jos joku haluaa käydä uusia kuvia kurkkimassa Maisasta ja meijän perheestä niitä olis www.irc.fi/Jiia sekä facebookissa Miia Lindström nimellä..

Kaikkea hyvää jokaiselle, ja palataan jälleen :)
 
Nyt nopeesti kirjoittelen vaan kun on talon siivous meneillään...........
Irtis Onnea aivan mielettömästi!!! Ihana uutinen!!! :heart: Vihdoinkin teidän vuoro siis koitti! ;) :flower: Tule todellakin kertomaan miten meni kun jaksat ja kerkeet. Ihanaa kerrassaan... :D
Marleena ja Repa Kiva kuulla kuulumisia. Marleena Aivan mielettömän söpö on teidän neiti! Wautsi wau! :heart:
Hyvällä mielellä takas imurin luokse..........
 
Onnea Irttis vauvsta ja ihanaa arkea teille kaikille!!! Suuresti siis onnea täältä toivotellen :flower: :wave:

Luin tuossa eilisen kirjoitukseni, ihan itsekseni uudelleen...mies jo nukkumassa. Silloin se tuli, valtava ikävä, itku...heitä ei enää meillä ole. Taivaaseen ovat päässeet, isää ja äitiä odottaa ja valvoo, että täällä kaikki on hyvin...
En tiedä, kuuluuko tällainen asia tänne, mutta itse mietiskelen aina välillä todella syvällisesti elämää ja kaikkia sen tuomia kokemuksia ja koettelemuksia, mitä meille ihmisille annetaan. Annetaanko ne tietystä syystä? Miksi ihmisille annetaan huonoja ja hyviä kokemuksia? Miksi joku niin rakas kuin oma lapsi otetaan pois? Milloin tietää, että tuleva onkin oikeasti "Totta" ja tulossa?
Itsellä on ainakin ollut noita koettelemuksia jo niin, että mitään asiaa ei pidä itsestäänselvyytenä ja kaikessa tekee parhaansa ja ehkä jo yrittää liikaakin? Minulla on välillä sellainen olo, että kirjoittaessa tuska vähenee ja saan rauhan itselleni...niin, jokaisella tapansa ja aikansa.
Viime vuonna äidilläni epäiltiin rintasyöpää ja aivokasvainta...samalla jouduimme kokemaan toisen keskenmenomme, muutimme isompaan asuntoon (rahatilanne soi mahdollisuuden), silloin sain kuulla, että entinen avopuoliso ei ollut hoitanut lainojaan missä olin takaajana ja saimme 25 000 ? lisämenon.. (500 ?/kk)..joten eipä tarvii enää rahastakaan menoja miettiä, kun tuohon edes riittäisivät! Mies opiskelee yliopistossa orgaanista kemiaa ja joutuu käymään välillä työssä, että pärjäämme (tuon lainan takia), mies ei saa opintotukea emmekä saa asumistukea..
Itse sairastan (mahataudista seurannut jälkitautina) niveltulehdusta, perfektiomista kärsin, fibromyalgia, kysta vas munasajassa (osittain haittaa seksielämää kun aiheuttaa kipuja), kohtu on täynnä myomakasvaimia ja joitain perus juttuja kuten migreeni... Nämä kaikki (paitsi perfektionismi) on siis "todettu" viime vuonna.
Ensimmäisen keskenmenon jälkeen meillä tapahtui muutenkin parisuhteessa "kamalia". Kärsin yksin kipuni, piilotin pelkoni itseni sisään sen jälkeen kun sain kuulla, että aivokasvainta epäillään (Ei onneksi ollut). Olin yksin, vaikka mieheni oli rinnallani. Työnsin häntä aina vain kauemmaksi itsestäni, kärsien kipuja ja pelkoja...en kyennyt mihinkään, olin yksin vaikka toinen olisi ottanut syliin. En uskaltanut ajatella, että se parantaisi.
Niinpä meille kävi kuin kävi...mies haki sen muualta ja saimme äitini kanssa yhdessä puhuessa asian käsiteltyä, vaikka pelko miehen menetyksestä toiselle oli mielessä kauan, liian kauan. Kuinka olin voinut antaa hänen odottaa minua?!? Miten olin voinut torjua hänen apunsa minulle, omalle vaimolle?? Kiitos luojan, olen anteeksi antavainen ihminen ja itsekin joskus (vuosia vuosia sitten eri ihmisen kanssa) saman erehdyksen tehneenä pystyin sen anteeksi antamaan. Siitä seurasi myös "Köyhä kausi" jos noin voi sanoa..tunsin itseni likaiseksi, jos mieheni koski minuun - MIKSI? En osaa sanoa, vaikka en ollut tehnyt mitään pahaa itse. Sain rauhassa oman mielen ja halun mukaan edetä mieheni kanssa uudelleen. Hän ymmärsi, ettei voi olettaa minun kykenevän seksiin heti. Hän tiesi, että luottamus ja hellyyden osoitus ei olisi minulle enää se sama asia... se ei ole ollut vain minulle :( Onneksemme selvisimme tuostakin koettelemuksesta ja yhteinen taipaleemme saa jatkoa jokaisena päivänä.
Nykyään mietin kaikkien kokemusten jälkeen aamuisin kun herään, että kuinka komea hän onkaan... niin hiljaa ja rauhallisena vierelläni, kylki kyljessä, käsi ihollani - Kuinka olisin ikinä voinut päästää häntä? Kuinka olen voinut olla ilman hänen tukeaan, silloinkin kun hän sitä antoi enkä huolinut??! Olin menettää parhaan, rakkaimman asian elämässäni omalla murehtimisella..sen jälkeen ei ole mennyt päivääkään etten olisi häntä kiittänyt ja kiittänyt elämää siitä, että hän on vierellä. Juuri niin sopiva minulle ja joskus kasvavalle perheellemme. Hän on elämäni lahja. Vaalin jokainen päivä hänen rakkauttaan, hellyyttää, luottamustaan, vihaa, pelkoa...sillä huonotkin asiat kuuluu elämään.
Olen joskus pienenä kirjoittanut, että "jos elämässä ei olisi mitään pahaa emme saisi kokea edes pientä hyvää - sillä ilman pahaa emme tietäisi olevamme elossa" Niinhän se on, kun sitä tarkemmin ajattelee...ainakin olen itse siihen päätynyt, vaikka asiat välillä sattuvat aivan liikaa! Olenkin ottanut "elämäntavaksi" nauttia jokaisesta pienen pienestäkin ilosta elämässä, sillä "isoja" ei juuri montaa kohdalle satu elämässä. Jokainen nauru, ilon kyynel, taputus, onnistuminen (missä vain). En halua menettää mitään kaunista, haluan saada elämästä itselleni kauniit muistot - niitä ei kukaan vie..
Tällaista sitä välillä tulee mietittyä omassa yksinäisyydessä, itkien elämää...ja samalla kuitenkin antaen sille arvoa, sydämensä pohjasta.
Tänään, kun leivoin ja tein perheelle ruoan ym niin katselin miestäni kun hän paisteli ja voiteli kanssani pullia.. Hän näytti onnelliselta ja koskettaen välillä minua. Silloin ajattelin ettei meillä ole hätää. Meillä on aina toisemme oli tuleva elämä millainen vain ja antaisivat kokemukset mitä vain..meillä on "aina" toisemme ja rakkautemme. Minut valtasi kova halu tehdä kaikki mahdollinen elämässä, että hän olisi onnellinen :heart:
Anteeksi taas kilometri viesti, mutta oli jotenkin purkamisen tarve, omassa mielessä...

Muksaa viikkoa kaikille!!!!!!!!!!!!!!! :D
 
Päivää...

täällähän tapahtuu...mut silti tuntuu et pino on hiljanen kun tippuu toiselle sivullekki jo...hmmh...

Nimra:Tuttuja ajatuksia km jälkeen...Mun päässä pyöri ihan hirveesti kysymyksiä ja epäireilun tunteita tuosta toisesta¨km:nosta.Joka tuli sillon vuodevaihteenaikaan kun olin myyräkuumeessa..Monta pvää meni huurteessa...ja mies yritti kovasti kannustaa ja olla tukena...meni monta iltaa tekemättä mitään...sohvalla kullan kainalossa makasin monta iltaa.Meni pari vkoa melkein ihan masiksessa.Tunteet oli et tää elämä ei maistu.Miksi meille...enkö mä oo jo tarpeeks menettänyt??!!Nyt tää tästä mun kaksos raskaudesta toinen kun lähti enkeliksi taivaalle rv 12.Olin kun suoraan helvetissä tuolla vessassa kun sitä verta tuli ja tuli eikä loppua näkyny...ja sitten kun se pienikin löytyi sitten lattialta.olo oli turta...elin taas sumussa monta pvää...Sitten vkon päästä kun ultrattii ja siellä oli se toinen ni olo oli jotain uskomatonta...Meni kyllä monta vkoa että siihen uskoi...onneks liikkeet rupes tuntumaan ajoissa. jo vkon 14 tienoilla tuntui kuplintaa ja hipasuja.Ainavaan ku liikeet seleveni ni rupes asia olemaan tosi.Ja tää raskaus on ihana tunne nyt.Vaikka pelko pienen pois menosta on aijoittain aika pinnalla tunteissa.

Toive:Komia on sun maha jo. :D Mä kanssa joka pvä toivon toivon toivon että tämä pieni saatas sitten joulun jälkeen elävänä syliin suukoteltavaks.

PamuK:Meillä kans päästiin takas arkeen tuon vesrokon jälkeen kunnolla vasta tänään ku eskarilainen men eskariin ja nuorempi men puoleks päivää hoitoon.Eskarilaiselle tuli toisena uutena juttuna nyt eskarin alettua 4H kerho ja nuoremmalla alkoi kirkon kerhot.Että uuusia juttuja...mutta ku on tää arki ni aika menee nopeesti...ei huomaakkaan kohta kun joulua odotellaan ja sen myötä pikkusta syntyväks.Siihe o loppupeleistä tosi vähän aikaa. :o

irtosora: Onnea pienestä pojan pallerosta :flower: :flower: Hiano o synttäripvä pienellä. :D

Marleena:Suloinen tyttö teillä.Onnea rinsessasta.Ei mee kauaa ku teilläkin ostellaan rinsessa mekkoja ja ruunuja ja kaikkee rinsessa tilpehööriä :D Aika mene lasten kanssa nii nopeesti.sulla hyviä kuvia.

On:Huomenna ois se rakenneultra...HUUI...Aina vaan enempi pelottaa...huh :|
Kauheeta jos sieltä nyt löytyy jotn kauheeta.Miten mä selviin siit sit...??Voi kauheeta....Ihan pannarissa täällä kun ajattelenki asiaa.Liikkeitä tuntuu hyvin kyllä juu....että elossa ollaan ainakin vielä.Mutta jos sieltä löytyy jtn...kauheeta.Oon sanonukki et jos tää pieni menis viel kesken tai jtn sais het paikalla soittaa piipaa-auton noutamaan johonki pöpilään.Ja nuo mu unet ei auta yhtään tähä pelkoon...toissayönäki näin et menin ultraan ja siellää todettiin toisen lopettaneen kasvunsa.Heräsin ihan shokki tilasta...hui...kauheeta. :ashamed:
Onha mulla jo hyvät vkot...kyllä...ja se toinenki tuli jo aikasemmi pois...oishan tää tullu siin samas rytäkässä jos ei olisi niin elinkelpoinen...mutta silti mielessä kalvaa nuo kolme km...Tuntuu niin hullulle puhua nyt tästä viimesimmästä km...kun silti oon raskaana :D Ihan pimeeltä välillä tuntuu ku puhun siitä...hmmh...ihmeellistä...Mutta luojan kiitos mun pötsissä kasvaa nii ihanan rakas pieni iso ihmelapsi sydänkäpynen :heart: :heart: :heart:
Toivottavasti nyt sitten terveenä...ja hyvin kasvaneena..mut ei liikaa sekin on mun pelko...sit o vaa rajotetteva taas mun syömistä..ku o tullu syötyä nyt viimesen vkon melkei kahen aikana vaikka mitä...Hmmh...on tätä ruokahalua. :laugh: Olu aina ja on nytki :laugh:
Pitäs vaa saaha piettyy kurissa et saisin mahollisuuden normaaliin alatiesynnytykseen.hmmh...helpommi sanottu ku tehty tuo syömis homma...ku vaa koko ajan vois jotai syyä..oonki nyt yrittäny ruokia välis syyä hedelmiä tms...mahd paljon.Viimeks neuvolassa olki tippunu painoo kilo.
Katos aurinko paistaaa =) =) Vaude...hmmh...
Mut pakko rueta laittaa ruokaa tulille...isntä tulee tunni pääst kottii...ja o tosi nälkänen. :p
Huomista jännittäessä ihan kaameesti....

Daizz ja ihmelapsi-sydänkäpynen 20+3
 
Heippa teille kaikille ! :flower:

TYKS:stä kotiuduttu ensimmäisen avaustabletin kanssa , suun kautta otetun.
Eli diagnoosi pysyi samana tuulimunaraskaus, sikiöpussi vastasi kokoa rv 5 ja tänään olisi ollut jo rv 7+5, eli ihan alusta asti ollut se ns tuulimuna.

Keskiviikkona saan aloittaa kotona kello 5:00 tyhjennyksen cytoteceilla , 2 tbl kerrallaan kohdun suulle ja niitä kolmen tunnin välein kertaa 3. eli iltapvllä alkaa vuoto luultavammin.

Jälkitarkastus on TYKS:ssä 3n viikon kuluttua! Lääkärit 3 kpl olivat todella empaattisia ja ihania! :heart:

Ja lopuksi gynen noin minun ikäiseni naisen sanat: Sitten vaan heti uutta yritystä, kun vuoto loppuu! :heart: Se lämmitti, hän ei kokenut, että olisin liian vanha synnyttämään vielä......Niin eli katse tulevaisuudessa jo! :saint:


Teille kaikille toivon oikein mukavaa odotusta tässä pinossa, ja että kaikki kaikilla sujuisi oikein hyvin ja kullannuppunne saisitte syliin laskettuna aikana! :heart: :flower:

Taaksepoistuva..Rva Pikkumyy :heart: :wave:

kiitos kaikille tuestanne! :flower:
 

Yhteistyössä