Keskenmenon kokeneet, millä viikolla uskoitte seuraavassa raskaudessa, että raskaus sujuu tällä kertaa loppuun saakka?

["xXx"]

Vielä synnytyssalissa pelkäsin, kun vauvan sydänäänet romahti. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin. Mulla ennen esikoista yksi "tavallinen" km rv 10+. En usko että pelotta selviän seuraavaakaan raskautta.

 

[:::]

Ennen esikoista sain kolme km viikoilla 5-13. Esikoisen odotusaika oli aika helppo (jäin sairauslomalle "vasta" rv 26+) Synnytys oli pitkä ja vaivalloinen ja kokoajan pelko, että se ei pääty hyvin (sydänäänet romahti) joten uskoin saavani vauvan syliin asti vasta kun sain hänet syliin.

 

[Birgitte]

Kuusitoistavuotiaana tulin raskaaksi vahingossa, mutta sain keskenmenon viikolla 12. Olin päättänyt pitää lapsen, vaikka elin aivan hirveää vaihetta elämässä. Kun keskenmeno sitten tuli, olin kieltämättä helpottunut, mutta kyllä se kaivelemaan jäi silti. Pelon huomasin silloin, kun tulin raskaaksi myöhemmin vakiintuneessa parisuhteessa ja ihan koko sydämestäni halusin lapsen pitää. Uskalsin elätellä toivoa lapsen saamisesta vasta rv 20 jälkeen ja uskoin lapsen syntymiseen vasta kun synnytys oli käynnissä.

 

[vv]

Hmm. Minulla takana 5 perättäistä keskenmenoa. Viimeisimmässä aloin olla toiveikas viikolla 15, kun kaikki oli sujunut hyvin. Rv 18 todettiin vauvan kuolleen. Seuraavalla kerralla uskon, että kaikki menee hyvin kunhan saan lapsen syliin.

 

[vv]

Taustana täysiaikainen synnytys, 5 km, täysiaikainen synnytys, 3 km ja nyt rv38+0. Km:t rv 6-13.

Toista lasta en uskonut saavani syliin saakka ennenkuin tyttö oli yli puolivuotias. Hoidin kyllä, hyväilin ja suukottelin kuin viimeistä päivää, koska pelkäsin koko ajan, että tyttö otetaan pois. Vasta jossain puolivuotiaana uskalsin rakastua tyttöön.

Tätä kannossa olevaa olen uskaltanut odottaa jo kymmenisen viikkoa. Onnitteluja en kyllä osaa ottaa vieläkään vastaan, onnitelkoon ihmiset meitä sitten, kun lapsi on sylissä. Jälkimmäiset kolme keskenmenoa olivat henkisesti helpompia, kun tavallaan jo tiesimme, että minun kroppani tuuppaa ilman pientä apua kaikki ulos. Ja sama lääkitys tähänkin vaadittiin kuin edelliseen, jotta lapsi pysyi alkiovaiheen yli sisälläni.

Saanko kysyä mikä lääkitys sinulla auttoi? Todettiinko jossain kokeissa tai testeissä jokin syy keskenmenoille? Minulla 5km takana ja seuraavassa kokeillaan Klexanea. 3 edellisessä ollut luget, joista ei mitään apua.

 

["Vieras"]

Ensimmäisen km jälkeen ajattelin, etten voi saada toista keskenmenoa perään. Kun tulin uudelleen raskaaksi en uskonut raskauteen ja pelkäsin pahinta. Pahin kävikin taas toteen ja sain uuden keskenmenon. Tämän raskauden, nyt rv 28 en voi uskoa vieläkään päättyvän elävän vauvan syntymään.

 

[Va]

Rv 20+ lakkasin tarkistamasta, tuliko pyttyyn taikka paperiin verta. Doplerilla kuuntelin sykkeitä päivittäin vauvan syntymään asti.
Kun synnytys alkoi, todellakin uskoin, että meille tulee vauva.

 

[chef]

Hmm. Minulla takana 5 perättäistä keskenmenoa. Viimeisimmässä aloin olla toiveikas viikolla 15, kun kaikki oli sujunut hyvin. Rv 18 todettiin vauvan kuolleen. Seuraavalla kerralla uskon, että kaikki menee hyvin kunhan saan lapsen syliin.

:hug:

 

[en uskonut]

Km oli viikolla 11. Seuraavassa raskaudessa pelkäsin keskenmenoa alusta lähtien. Lainasin kaveriltani doplerin ja kuuntelin vauvojen sykkeitä joka aamu ja ilta. Se helpotti kovasti siihen asti, että potkut alkoivat tuntua. Rv 20 jälkeen pelkäsin kohtukuolemaa ja 25 jälkeen ennenaikaista syntymää. Niin sitten pojat syntyivätkin viikolla 28. Elossa onneksi. En uskalla tehdä enempää lapsia, kun raskaus- ja keskosaika olivat niin pelottavia ja stressaavia.

 

[chef]

Km oli viikolla 11. Seuraavassa raskaudessa pelkäsin keskenmenoa alusta lähtien. Lainasin kaveriltani doplerin ja kuuntelin vauvojen sykkeitä joka aamu ja ilta. Se helpotti kovasti siihen asti, että potkut alkoivat tuntua. Rv 20 jälkeen pelkäsin kohtukuolemaa ja 25 jälkeen ennenaikaista syntymää. Niin sitten pojat syntyivätkin viikolla 28. Elossa onneksi. En uskalla tehdä enempää lapsia, kun raskaus- ja keskosaika olivat niin pelottavia ja stressaavia.

Muistatko, että millä viikoilla löysit sykkeet?

Mulla on doppleri ja lupasin antaa sen lainaksi, kun itse tunnen liikkeet kuitenkin jo päivittäin. Mutta en tarkasti muista, että milloin aloin kuulemaan sykkeet...

 

["mameli"]

mulle tuli sellainen jännän varma tunne kun ensimmäisessä ultrassa rv.6 sikiön näin,että tämä tulee menemään hyvin...en osaa tarkemmin selittää, mut tiesin vaan. hyvin meni

 

[en uskonut]

Muistatko, että millä viikoilla löysit sykkeet?

Mulla on doppleri ja lupasin antaa sen lainaksi, kun itse tunnen liikkeet kuitenkin jo päivittäin. Mutta en tarkasti muista, että milloin aloin kuulemaan sykkeet...

Doplerin ohjelapussa luki, että vasta rv 14 kannattaa kuunnella. En malttanut odotella ja taisi olla rv 9+4 kun löysin molempien sykkeet. Olin käynyt ultrassa ja lääkäri näytti vatsan päältä missä kohdassa alkiot ovat. Pitkään niitä sai etsiä, mutta jatkossa sitten löytyivät helposti.

 

[njoo]

joskus rv +20 ultran jälkeen kun liikkeet alko tuntuman(istukka edessä)

 

[miss_piggy]

En osaa sanoa, pelkään varmaan loppuun asti.
Mulla oli kkm 02/13 ja nyt olen uudelleen raskaana, rv 5+...Koko aika on epävarma ja huolestunut olo.

 

["Hööpö"]

Nyt on viikkoja 36+2, enkä varmaan ole vieläkään asiaa ymmärtänyt/uskaltanut ymmärtää.

 

[Scala]

Kohtukuoleman rv 40+1 ja kolmen keskenmenon jälkeen uskalsi huokaista vasta sitten kun vauva oli elävänä sylissä. Siihen asti elettiin, että jos vauva elävänä syntyy...

Menetyksen kun on kokenut niin ei paljon auta se, että joku sanoo, että ne on niin harvinaisia.

 

[hyyyhyyy]

kyllä reilusti yli puolenvälin katsoin paperiin aina vessassa käynnillä. siis pyyhkäisyn jälkeen. kun olin synnyttämässä en vieläkään uskonut että vauva tässä on tulossa. sitten kun pullahti ulos niin ihmettelin että kukas se tämmönen pallero on