keskosen kohtalon hetki

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja samper
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
en pystynyt kattomaan varttia pitemmälle. Itse olen ex-sh ja vaikka rakastan lapsia (myös muita kuin omiani) , en ikinä voisi olla töissä tuollaisessa paikassa. Mä vaan poraisin siellä jatkuvasti, jos/kun jotain ikävää sattuisi.
 
Tuli mullekin itku, etenkin kun oma pikkuinen vielä sairaalassa (ollut jo 3kk). Muutaman päivän vanhempana vain syntyi kuin dokumentin vauva. Onneksi on sinnitellyt hyvin ja pian pääsee jo kotiin =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keskosen äiti:
Tuli mullekin itku, etenkin kun oma pikkuinen vielä sairaalassa (ollut jo 3kk). Muutaman päivän vanhempana vain syntyi kuin dokumentin vauva. Onneksi on sinnitellyt hyvin ja pian pääsee jo kotiin =)

HALAUS!
 
Alkuperäinen kirjoittaja meiks:
Alkuperäinen kirjoittaja Keskosen äiti:
Tuli mullekin itku, etenkin kun oma pikkuinen vielä sairaalassa (ollut jo 3kk). Muutaman päivän vanhempana vain syntyi kuin dokumentin vauva. Onneksi on sinnitellyt hyvin ja pian pääsee jo kotiin =)

HALAUS!

Kiitos! =)

Hirveää ajatellakin, että olisin menettänyt lapseni niin kuin dokumentin äiti. Tuntui todella pahalta etenkin, kun heillä oli ongelmia raskautumisessa ja tämä oli pisimmälle mennyt raskaus (jolla onneton loppu). Kaikkea ei ihminenkään hallitse, vaikka tiede onkin kehittynyt pitkälle =(

 
ollut töissä vastasynt.teholla, tosin en hoitaja, mutta nähnyt tuollaisen tilanteen läheltä. "Paukahdin" ovesta sisään, tietämättä mitä on meneillään, kun yksi pikku potilas oli irroitettu letkuista ja lepäsi äidin sylissä. En koskaan unohda sitä äidin tyhjää, avutonta, surullista katsetta, kun katseemme kohtasivat.
 
Oli kyllä todella koskettava ja surullinen dokumentti. Välillä pelottaa lääketieteen ja -teknologian kehittyminen, että aina vain pyritään saamaan entistä pienempiä ja pienempiä ihmisen alkuja pysymään hengissä. Kaikissa maissa kun ei niitä myöhempiä mahdollisia ongelmiakaan oteta niin tarkkaan huomioon vaan tärkeintä on saada lapsi selviytymään. Hollannissa ilmeisesti onneksi ymmärretään lääketieteen rajat pikkukeskosten hoidossa.
Onneksi vanhemmat pystyivät noin vaikeaan päätökseen, sai pikkuinen rauhan. Vanhemmillehan se suurin surun paikka on, lapsellehan se on vain helpotus päästä pois täältä, kun ei vielä valmis maailmaan ollut kuitenkaan.
Paljon voimia kaikille keskosten vanhemmille tai lapsensa menettäneille!
 
mie olen tätilapselle jolle vanhemmat teki kauhean vaikean päätöksen olla hoitamatta...mutta Luoja oli tukena ja nyt erityislapsi osaa jo vaikka mitä :heart: vaikka vaikeaa onkin..
 
Mä en pystyny katsomaan, ihan vaan siks, että olis tullu vaan pahat muistot mieleen, kun oma lapsi taisteli hengestään. Ne hetket on muistissa muutenkin, niin olis vaan tullu paha mieli.

Meillä 2 keskospoikaa (syntyneet rv 30 ja 34)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keskosen äiti:
Tuli mullekin itku, etenkin kun oma pikkuinen vielä sairaalassa (ollut jo 3kk). Muutaman päivän vanhempana vain syntyi kuin dokumentin vauva. Onneksi on sinnitellyt hyvin ja pian pääsee jo kotiin =)


Jaksamisia sinne aivan hulluna!! *halaus*
Oma pieneni oli sairaalassa vain 10 pvää mutta jokainen hetki erossa toisesta oli liikaa. Nyt täysin terve ja iloinen 1,5 vuotias tytön tyllerö. <3
Mulla kaksiosainen kohtu, siksi syntyi ajoissa. Tämä meinaa sitä että kaikki mahd. tulevat lapsenikin tulevat syntymään mahdollisesti ennen aikojaan. :/

Harmi että jäi multa toi dokkari väliin.....
 

Yhteistyössä