Ei kannata noteerata millään tavalla tuon yhden vieraan fiksuja kommentteja, noita moukkia aina löytyy.
Minä kävin pelkopolilla valmennuksissa voimakkaan synnytyspelon vuoksi, se oli edellytys sektion saamiselle. Itsellä oli jäänyt jonkin sortin trauma ystäväni verisestä ja epätavallisen vaikeasta synnytyksestä, jossa olin hänen tukihenkilönään mukana.
Pelkopolilla minut onnistuttiin pelottelemaan sektion suhteen niin, että lopulta "suostuin" alasynnytykseen. Minulle siis kerrottiin, että sektio on niin ja niin kamala ja vaarallinen ja luonnoton ym.
Synnytys ei sitten sujunut suunnitelmien mukaan, minulle ei voitu antaa mitään kivunlievitystä, koska vaikka synnytys oli käynnissä, en ollut avautunut tarpeeksi ja epiduraali olisi voinut pysäyttää avautumsien kokonaan. (Synnytys jouduttiin käynnistämään raskausmyrkytyksen vuoksi.)
Olin kuitenkin ihan hysteerinen kauhusta ja pelosta vauvan hengen vuoksi, kun synnytys ei edennyt vaikka olin synnytyssalissa, joten lääkäri teki päätöksen, että sektio tehdään kumminkin. (Papereissa merkintä, että raskausmyrkytyksen ja äidin voimakkaan synnytyspelon vuoksi päädyttiin kiireelliseen sektioon.) Minut oli tässä vaiheessa jo peloteltu sektiostakin jo siinä määrin, että olin tästäkin päätöksestä kauhuissani.
Lapsi syntyi lopulta sektion kautta, vietiin lasten teholle, mikä on taas toinen tarina, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Meillä on nyt terve, ihana lapsi. Toista ei tule.
Eli jos sinulla on todellinen pelko, pidä puolesi ja vaadi sektio, sillä jos et ole valmis oikeen kumpaankaan tapaan synnyttää, voi synnytys muodostua melko traumaattiseksi, oli se tapa kumpi hyvänsä.
Ihminen, joka ei ole kokenut synnytyspelkoa, ei voi käsittää, miltä se tuntuu, siksi minusta on typerää, että sellaiset tulevat tähän ketjuun aukomaan turpaansa.