Kestääkö tämä enää?

[Jotainsuurempaako]

Hei!

Tästä tekstistä saattaa tulla hiukan sekava, sekava olen luonteeltani itsekin. Ehkäpä vielä etsin itseäni

Olen siis 21 v nainen ja avoliitossa asunut nyt vuoden. Seurustelukumppanini on 25v. Minulla on tullut ajoittain olo, että olen epätyytyväinen lähes kaikkeen. Elän kai edelleen jossain satumaailmassani, teinirakkauksissa. Siis mielessäni on pyörinyt ajat ennen tätä miestä (olemme yhteensä 2 vuotta oltu yhdessä). Seurustelin nuorena erään pojan kanssa 3 vuotta. Sen teini-iän pahimman ajan, 15vuotiaasta 18vuotiaaseen. Olen väkisinkin miettinyt niitä aikoja, miten asiat ennen olivat.
Me laitetltiin toisillemme viestejä joka päivä. Enemmän poikaystävä laittoi mulle. Nykyisessä suhteessa en saa mitään vastauksia viesteihini. Ne menevät kuuroille korville ja silmille. Miksei voi huomioida toista pienillä teoilla? Miksei voi toivottaa esim hyvää huomenta viestein tai soittamalla, jos toinen herää esim myöhemmin?

Kun tavattiin nykyisen kanssa niin tottakai silloin alussa tuli niitä viestejä ja soittoja. Nykyään vaan ei. Hän tuli aina mun pihalle töiden jälkeen, juteltiin siinä vaan ja nautittiin toistemme seurasta. Hän oli joskus jopa puolituntia istuen siinä autossa mun kanssa.

kerroin nyt vaan yhden esimerkin mutta niitä on muitakin. Olen tunteellisesti epätyydyttynyt. Me ei käydä koskaan henkeviä keskusteluja koska hän piettää niitä täysin turhina. Sitten kun mulla ei ole keskustelukumppania prosessoin omassa päässäni ne asiat ja ylikuormitun..

Iso osasyy siihen että olen alkanut kiinnittämään huomiota noihin pieniinkin (ja minulle tärkeisiin) asioihin, on se , että pari kuukautta sitten mies jäi kiinni valehtelusta. Aika monessakin asiassa.

Esimerkiksi hän meni vuosi sitten helsinkiin, isänsä hautajaisiin. Kun hän tuli sieltä, (hänellä on tapana kiusoitella minua) hän kiusallaan sanoi ''olipa helsingissä hyvä meno'', ja sitten perään sanoi että ''no ei sentään''. Mutta kuitenkin sain tietää et hän oli kaverinsa kanssa jutellut ja tokaissut myös sen että ''hitto että täällä on paljon naisia'' kun oli ollut hotellissa ryyppäämässä.

Mä en oo vieläkään oikein hyväksyny sitä että se on valehellu mulle. koska se on mun silmissä niin viaton ... aina ollu mut kai se on sitten esittänyt. Mä rakastan sitä mutta tuon valehtelun miettiminen saa mut ihan totaalisen surulliseksi.. On myös muitakin asioita joista se on valehdellut esimerkiksi juominen..

Mitä mun kannattais tehdä? Oon sanonu että oon epätyytyväinen tähän tilanteeseen ja olen valittanut siitäkin ettei mun viesteihin vastata (ei edes siihen yhteen jonka saatan päivässä laittaa) , mutta ei tilanteeseen vaan tule muutosta......oon varmaan jossain käännekohdassa..jotain on kai tehtävä. Tietysti haluaisin että yhteiselo jatkuisi..

 

[voi voi]

pientä raukkaa. Sun pitäis pikku ressukka kasvaa ensin aikuiseksi ja vasta sitten ruveta kattelemaan seurustelukumppania.

 

[sama neuvo]

pientä raukkaa. Sun pitäis pikku ressukka kasvaa ensin aikuiseksi ja vasta sitten ruveta kattelemaan seurustelukumppania.

Ihan samaa mieltä. Sun poikaystäväsi on aikuistumassa, eikä jaksa turhia tekstiviestejä. Suomalainen mies kirjoittaa, jos on asiaa.

Sinusta on kasvamassa myös varsin mustasukkainen tyyppi. Et tunnu luottavan itseesi.

Suosittelen itsenäistymistä ja aikuistumista.

 

[Vahva Elli]

Olet koko ikäsi ollut jonkun kanssa, 15 v.seurustelemaan ja perään avoliittoon.

Pitäisi kiirummankaupalla ryhtyä jo itsenäistymään!

1. Muuta yksin asumaan
2. Aloita itseesi tutustuminen
3. Elä pari vuotta sinkkuna
4. Opiskele ammatti
5. Hanki työpaikka
6. Seiso omilla jaloillasi
7.Ota vastuu itse omasta elämästäsi.
8. Kasva itsenäiseksi aikuiseksi ihmiseksi.

 

[Aivan niin]

Samaa mieltä muin edellisetkin. Olen jämähtänyt teinimaailmaan, jossa haaveillaan ja romantisoidaan asioita. Vaikka oletkin jo 21, et ole kypsynyt aikuisuuteen.

On korkea aika opetella itsenäiseksi, joten omaan kämppään ja omillasi elämään niin aineellisesti kuin henkisestikin. Roikkuva ja huomiota kerjäävä/vaativa kumppani on todella rasittava!

 

[Heh heh]

Ap on iso vauva.

 

[huhhaheu]

Valitettavasti se miehen antama huomio ei tule siitä lisääntymään. Ja kun mielessäsi on jo noita negatiivisiä ajatuksia, niin nekin murentavat suhdettanne. Ottamatta kantaa siihen, mitä miehesi haluaa suhteeltanne, niin todennäköisesti haluatte erilaista arkea, sinä huomiota ja läheisyyttä ja hän jotain muuta tai ainakin huomattavasti vähemmän em. kuin sinä.

En tuon perusteella väittäisi sinua erityisen lapselliseksi, vaan lähinnä tuntuu, että et saa kaipaamaasi läheisyyttä ja olet turhautunut. Voi olla hyvinkin, että suhteellenne käy kurjasti, mutta se mikä ei tapa, vahvistaa. Ja jos huonosti käy, niin selviät siitä kyllä ja osaat seuraavaa etsiessäsi toivottavasti karsia joukosta ne, joiden kanssa käyttäydytte arjessa eri tavoin.

Kannattaa alkaa hankkimaan elämään uusia omia juttuja ja itsenäistymään. Kukaan muu ei tee sinua onnelliseksi tai ole vastuussa onnellisuudestasi kuin sinä itse. Välillä on vaikeaa, mutta todennäköisesti olet huomattavasti onnellisempi toisenlaisessa suhteessa tai yksinäsi.