Kielletty puheenaihe. Ihastuminen.

[t.äiti.]

Tästä ei varmaan saisi edes puhua ääneen. Olen onnellisesti naimisissa oleva kahden lapsen äiti. Mutta olen vahingossa ihastunut työkaveriini. Se on sellainen viaton ihastuminen siinä mielessä, että mielestäni tuo mies on vaan niin komea, kaikinpuolin miehekäs ja vieläpä luotettava sekä mukava. En ole rakastunut, vaan koen hänet lähinnä fyysisesti puoleensavetäväksi.

Miksi ihastuin? Tahattomasti. En tiedä. Avioliittoni on onnellinen, mutta kieltämättä tylsä. Ei treffejä, uusia tuttavuuksia, ei omaa aikaa - samaa arkista puurtamista vaan päivästä päivään. Mitään aikomusta viedä tätä ihastusta eteenpäin ei kuitenkaan ole, koska se loukkaisi perhettäni niin valtavasti.

Onko kenelläkään vastaavanlaista kokemusta? Kuuluvatko tällaiset ihastumiset vaan elämään? Komeita, mukavia ja ihania miehiä on niin paljon, että kai monet kokevat joskus tällaisia tunteita? Ja sitten vaan jatkavat elämää.

Suurin ongelma on se, että pelkään että ihastumiseni paistaa lävitseni töissä. En kykene olemaan lainkaan oma lupsakka itseni, vaan kakistelen vaan sanoja hänen läheisyydessään ja hänet nähdessäni en näe työkaveria vaan MIEHEN.

 

["vieras"]

Ihan normaalilta kuulostaa. Ihastuksia tulee ja menee. Ehkä nyt voisi kuitenkin olla paikallaan miettiä omaa parisuhdettasi ja panostaa siihen enemmän; ehkä enemmän yhteistä aikaa ja kivaa tekemistä, yllätyksiä?

 

[Tallu -]

Kanavoi ihastumisen tunteet mieheesi, niin omakin parisuhde saa uutta virtaa ja tylsyys vähenee =)

 

[Short Brief]

On ihan normaalia, ihastuksia tulee ja menee. Mutta jos parisuhde kestää tylsästä arjesta huolimatta, niin se on rakkautta se! Niistä ihastuksista voi tehdä päiväfantasioita Näin minä ainakin teen.

Välillä huomaan itseni flirttailemassa ihanille miehille, mutta siihen se sitten jääkin. Ja tosiaan kanavoin sen ihastumisen ja uutuuden viehätyksen omaan parisuhteeseen :heart:

 

[Etrangere]

Mina ihastuin miehen kauniisiin silmiin ja suun kaareen. Olimme samassa koulutuksessa maailman aarella. Parin kuukauden aikana olin melkein unohtanut hanet. Nyt han on koulutuksessa firman pääkonttorissa tämän viikon, maanantaina olin sairaana ja tiistaina tormasin haneen. Tanaan itkin toimistossa kun en pysty unohtamaan hanta enka keskittymaan mihinkaan... Mies on 20vuotta nuorempi kuin minä, ei pysty tarjoamaan minulle haluamaani elintasoa eika turvallisuutta. Emme ole koskaan jutelleet. Oma mieheni ei tieda tasta. Haluan etta koulutus loppuu ja mies joutuu pois silmista, pois mielesta. Hanen tyopaikkansa on toisessa kaupungissa joten haneen ei tormaa kuin firman koulutuksissa tai etta menen delegaation mukana hanen kaupunkiinsa. Tama tilanne repii minua rikki.

 

[täälläkin]

ihastuin kanssa työkaveriin,veti puoleensa seksuaalisesti. kun tarpeeksi kauan sitten "kärsin" tästä tunteesta paljastin tunteet niin ihastukselle ja oalle miehellenikin. työssä asiat jatkui normaalisti , ei välit käsinyt ja miehen kanssa elämä parani