L
"larissa"
Vieras
2 vuotta sitten meni appivanhempien kanssa sukset todella ristiin... Aiemmin oli ollut 2 isoa yhteenottoa appivanhempien puolelta, jotka annoimme anteeksi (vaikkei pyydetty) Ja muutenkin minun miniän jatkuvaa ja vakavaa henkistä kiusaamista jokaisella kyläreissulla. Mm. Minulle ei mm puhuta lausettakaan ja lapsiamme käännettiin minua vastaan minun läsnäollessani tarkoituksella. Minua ja perhettäni pilkattiin julkisesti (ja myöhemmin sain kuulla olevani kahvipöydissä pilkan aiheena). Vaikka asiallisesti otimme asian puheeksi ja sanoimme ettemme hyväksy kohtelua niin käytös jatkui. Minua ei kutsuttu kylään mies ja lapset saivat tulla. Kortit ja kutsut osoitettiin miehelleni yms..
Suhteemme oli tosi huonossa jamassa ja päädyimme pariterapiaan. Terapia avasi mieheni silmät ja samalla paljastui tylsiä asioita mieheni vanhempi suhteesta (mies pelkää aikuisenakin vanhempiaan..) Kylmyyttä ja julmuutta ja kiristystä..
Pääsimme asian yli ja tulimme siihen tulokseen että appivanhemmat saavat jäädä sivummalle toistaiseksi siihen asti kunnes ottavat itse yhteyttä ja lupaavat kohdella perhettämme asiallisesti. Laitoimme appivanhemmille hyvin asiallisen kirjeen (pariterapiassa ehdottivat sitä) ja jäimme odottamaan vastausta. Koskaan asiaa ei puhuttu halki.
Emme käy kylässä eivätkä lapsemme käy koska asia on näin. Appivanhemmat eivät halua sopia vaikka olemme useasti tarjonneet siihen mahdollisuuden.
Mutta nykyisin lähettävät viestejä muiden sukulaisten kautta ja lahjoja vain yhdelle lapsistamme (tietoisesti koska mieheni kysyi asiasta veljeltään vanhemmiltaan ei uskalla kysyä).
Minusta se on törkeää! Meidän tyttömme ei saa lahjoja vain poikamme. Tytöstä ei kysytä mitään tai lähetetä terveisiä vain pojasta ollaan kiinnostuneita. Minusta on kamalaa. En sallisi sitä, mutta mies ei uskalla sanoa vieläkään vanhemmilleen. Menee vain alistuneesti ylläpitämään kulisseja pari kertaa vuodessa. Mitä te tekisitte samassa tilanteessa.
Suhteemme oli tosi huonossa jamassa ja päädyimme pariterapiaan. Terapia avasi mieheni silmät ja samalla paljastui tylsiä asioita mieheni vanhempi suhteesta (mies pelkää aikuisenakin vanhempiaan..) Kylmyyttä ja julmuutta ja kiristystä..
Pääsimme asian yli ja tulimme siihen tulokseen että appivanhemmat saavat jäädä sivummalle toistaiseksi siihen asti kunnes ottavat itse yhteyttä ja lupaavat kohdella perhettämme asiallisesti. Laitoimme appivanhemmille hyvin asiallisen kirjeen (pariterapiassa ehdottivat sitä) ja jäimme odottamaan vastausta. Koskaan asiaa ei puhuttu halki.
Emme käy kylässä eivätkä lapsemme käy koska asia on näin. Appivanhemmat eivät halua sopia vaikka olemme useasti tarjonneet siihen mahdollisuuden.
Mutta nykyisin lähettävät viestejä muiden sukulaisten kautta ja lahjoja vain yhdelle lapsistamme (tietoisesti koska mieheni kysyi asiasta veljeltään vanhemmiltaan ei uskalla kysyä).
Minusta se on törkeää! Meidän tyttömme ei saa lahjoja vain poikamme. Tytöstä ei kysytä mitään tai lähetetä terveisiä vain pojasta ollaan kiinnostuneita. Minusta on kamalaa. En sallisi sitä, mutta mies ei uskalla sanoa vieläkään vanhemmilleen. Menee vain alistuneesti ylläpitämään kulisseja pari kertaa vuodessa. Mitä te tekisitte samassa tilanteessa.