L
"luluti"
Vieras
Tarvitsen apua mun arsytyksen vahentamiseen.. Tiedan, etta minun ei kannata olla arsyyntynyt, mutta en voi sille mitaan.
Mieheni on kreikkalainen ja ollaan seurusteltu monta vuotta. Pidettiin jonkun aikaa sitten kihlajaiset Kreikassa ja kutsuin omaa sukuanikin paikalle jonkun verran. Mieheni pyorittaa vanhempiensa kanssa hotelliyritysta, joten pidimme kihlajaiset hotellin ravintolassa, koska niin meidan oli helpompaa, jotta kaikki paasisivat paikalle.
Tulemme tahan juhlapaikkaan perheeni ja mieheni kanssa toisesta perheen omistamasta hotellista ja tervehdimme perhetta ja istumme alas. Odotamme noin 15 minuuttia miehen veljea, veljen vaimoa ja lasta, jotta he saapuisivat alakertaan hotellin yhteydessa olevasta asunnosta. Vaihdamme sormukset kreikkalaiseen tyyliin ja otamme valokuvia.
Miehen veli on ollut yhdessa vaimonsa kanssa lyhyemman aikaa kuin me (silla nyt ei kuitenkaan ole mitaan valia) ja lapsi oli kauan odotettu jo vanhemmille ihmisille (miehen veli ja vaimo noin 4-kymppisia). Mua arsyttaa monista asioista eniten se, etta miehen veljen vaimo ja lapsi vei totaalisesti huomion juhlissa. Esimerkiksi KAIKKI valokuvat otettiin niin, etta se lapsi oli niissa mukana, ottaen mukaan kuvat kun oltiin vain mina ja mieheni, seka kun otettiin kuvia, joissa oltiin mina, mieheni ja mun vanhempani. En ole erityisen laheinen miehen veljen perheen kanssa, mutta miehen veljen vaimon olisi pitanyt yrittaa antaa enemman tilaa meillekin noin niinku parina olla keskipisteena. Loppujen lopuksi juhlissa ei tehty oikeen muuta kuin ihailtiin lasta, joka tykkasi syoda kakkua. Veljen vaimo istutti 3-vuotiaan lapsensa mieheni syliin noin puoleksi ajaksi juhlien kestoa ym.
Huomaan tata kirjottaessani, etta taa kuulostaa ihan pimeelta, mutta en voi tai osaa kirjottaa mun arsyyntymistani ylos niinkuin se oikeesti menee. Olen sinansa vaatimattomampi ihminen, kun taas miehen veljen vaimo pitaa kovasti huomiosta. Jo se, etta hanta piti odottaa saapuvaksi noin 15 minuuttia oli jo niin arsyttavaa. Sanoin miehelleni "juhlien" jalkeen, etta en edes odottanut juhlilta mitaan ja olen vain onnellinen etta monen vuoden yhdessaolon jalkeen olemme virallisemmin yhdessa ja sanoin myos, etta en aio jaada miettimaan naita juhlia sen enempaa (koska minulla ei niiden suhteen odotuksia ollut, joten en voi olla pettynytkaan), mutta nyt huomaan muutama paiva jalkeenpain miettivani niita juhlia pienen artymyksen kanssa
Miehen hotellilla on useita vieraita (englantilaisia), jotka on kaynyt useita vuosia taalla. Kun miehen veljen vaimo kuuli, etta tallakin viikolla on jotain semmosia vieraita, niin kommentti oli vaan et "toikohan ne meidan lapselle jonkun lahjan?". Ja taa oli siis aivan tosissaan sanottu. Kertoo jo vissiin kaiken tan ihmisen kruununperillinen-kompleksista.
MUTTA nyt aion tsempata ja unohtaa artymyksen ja en todellakaan aio antaa taman hairita yhtaan mitaan. Mutta toivottavasti en myoskaan jaa miettimaan miehen veljen vaimoa sen enempaa, nyt vaan jotenkin muutin pikkasen kasitystani tasta ihmisesta, joka noin muuten on ollut ihan kiva (lukuunottamatta riitoja, joita hanella on ollut mieheni kanssa)
Mieheni on kreikkalainen ja ollaan seurusteltu monta vuotta. Pidettiin jonkun aikaa sitten kihlajaiset Kreikassa ja kutsuin omaa sukuanikin paikalle jonkun verran. Mieheni pyorittaa vanhempiensa kanssa hotelliyritysta, joten pidimme kihlajaiset hotellin ravintolassa, koska niin meidan oli helpompaa, jotta kaikki paasisivat paikalle.
Tulemme tahan juhlapaikkaan perheeni ja mieheni kanssa toisesta perheen omistamasta hotellista ja tervehdimme perhetta ja istumme alas. Odotamme noin 15 minuuttia miehen veljea, veljen vaimoa ja lasta, jotta he saapuisivat alakertaan hotellin yhteydessa olevasta asunnosta. Vaihdamme sormukset kreikkalaiseen tyyliin ja otamme valokuvia.
Miehen veli on ollut yhdessa vaimonsa kanssa lyhyemman aikaa kuin me (silla nyt ei kuitenkaan ole mitaan valia) ja lapsi oli kauan odotettu jo vanhemmille ihmisille (miehen veli ja vaimo noin 4-kymppisia). Mua arsyttaa monista asioista eniten se, etta miehen veljen vaimo ja lapsi vei totaalisesti huomion juhlissa. Esimerkiksi KAIKKI valokuvat otettiin niin, etta se lapsi oli niissa mukana, ottaen mukaan kuvat kun oltiin vain mina ja mieheni, seka kun otettiin kuvia, joissa oltiin mina, mieheni ja mun vanhempani. En ole erityisen laheinen miehen veljen perheen kanssa, mutta miehen veljen vaimon olisi pitanyt yrittaa antaa enemman tilaa meillekin noin niinku parina olla keskipisteena. Loppujen lopuksi juhlissa ei tehty oikeen muuta kuin ihailtiin lasta, joka tykkasi syoda kakkua. Veljen vaimo istutti 3-vuotiaan lapsensa mieheni syliin noin puoleksi ajaksi juhlien kestoa ym.
Huomaan tata kirjottaessani, etta taa kuulostaa ihan pimeelta, mutta en voi tai osaa kirjottaa mun arsyyntymistani ylos niinkuin se oikeesti menee. Olen sinansa vaatimattomampi ihminen, kun taas miehen veljen vaimo pitaa kovasti huomiosta. Jo se, etta hanta piti odottaa saapuvaksi noin 15 minuuttia oli jo niin arsyttavaa. Sanoin miehelleni "juhlien" jalkeen, etta en edes odottanut juhlilta mitaan ja olen vain onnellinen etta monen vuoden yhdessaolon jalkeen olemme virallisemmin yhdessa ja sanoin myos, etta en aio jaada miettimaan naita juhlia sen enempaa (koska minulla ei niiden suhteen odotuksia ollut, joten en voi olla pettynytkaan), mutta nyt huomaan muutama paiva jalkeenpain miettivani niita juhlia pienen artymyksen kanssa
Miehen hotellilla on useita vieraita (englantilaisia), jotka on kaynyt useita vuosia taalla. Kun miehen veljen vaimo kuuli, etta tallakin viikolla on jotain semmosia vieraita, niin kommentti oli vaan et "toikohan ne meidan lapselle jonkun lahjan?". Ja taa oli siis aivan tosissaan sanottu. Kertoo jo vissiin kaiken tan ihmisen kruununperillinen-kompleksista.
MUTTA nyt aion tsempata ja unohtaa artymyksen ja en todellakaan aio antaa taman hairita yhtaan mitaan. Mutta toivottavasti en myoskaan jaa miettimaan miehen veljen vaimoa sen enempaa, nyt vaan jotenkin muutin pikkasen kasitystani tasta ihmisesta, joka noin muuten on ollut ihan kiva (lukuunottamatta riitoja, joita hanella on ollut mieheni kanssa)
