V
vierailija
Vieras
Minulla on kaikki hyvin. Hyvä, toimelias mies. Hänellä tytär, minulla poika. Ollaan tunnettu 1v. Muutettiin yhteen. Kaikki tulee toimeen keskenään. Ennen tätä miestä olin syvästi ihastunut toiseen, asioiden johdettua toiseen..emme kuitenkaan saatu suhdetta aikaiseksi. Nyt hän asuu 700km päässä, mutta tuli käymään lähellä ja lähdin tapaamaan (vuosi tässä välissä) häntä ajatuksella "aika kullannut muistot, ei hän niin ihana ole". No, sitten näin hänet.. itkin, hän itki. Hänen syli on paras paikka maailmassa, minun puuttuva palanen. Me molemmat olemme valmiita etäsuhteeseen.
Mutta.. Mitä nyt taas tekisin pojalleni, joka on herkkä ja vaikeasti tutustuu uusiin ihmisiin.. Masennusta hänellä myös. Ja nyt muuttaisimme taas (ei kaupungista, mutta uusi koti).
Jatkanko näin, vai olenko itsekäs ja laitan itseni etusijalle?
Mutta.. Mitä nyt taas tekisin pojalleni, joka on herkkä ja vaikeasti tutustuu uusiin ihmisiin.. Masennusta hänellä myös. Ja nyt muuttaisimme taas (ei kaupungista, mutta uusi koti).
Jatkanko näin, vai olenko itsekäs ja laitan itseni etusijalle?