Kiipeäminen
- Viestiketjun aloittaja Siri
- Ensimmäinen viesti
S
Syyskuu
Vieras
Meillä tyttö 1v5kk kiipeilee mielellään, onneks on kuitenkin jo oppinut esim.sohvalta laskeutumaan nätisti. Uusin villitys on ruokapöydän penkille kapuaminen, kauhulla odotan milloin putoaa...Välillä kiipeilyhommat sit unohtuu kokonaan, että näyttäis olevan semmosta kausiluontaista touhua, milloin mieleen juolahtaa. Tämän ikäinen tietty kerran pudottuaan muistaa et niinkin voi käydä...
V
vieras85
Vieras
meillä tytttö on 10kk koko ajan kiipeämässä joka paikkaan. saa vahtia ettei vaan tipu mistään, hetkeksikään ei voi jättää yksin.
täältä löytyy 1v joka kiipeää joka paikkaan koko ajan, viimeksi hän oli kerennyt jo pöydälle asti!
\
juuri niin, koko ajan on vahdittava, välillä aika työlästä :/Alkuperäinen kirjoittaja 27.09.2005 klo 15:53 vieras85 kirjoitti:
meillä kans kiivetään, poika 1v2kk. Mutta annan kiivetä, eihän se muuten koskaan opi laskeutumaankaan. Kolhuja sattuu välillä, mutta ne kuuluu elämään. Sen verran kyllä katson perään ettei keittiön pöydälle kiipeä.
A
anne-68
Vieras
Meilläkään ei kiipeillä,1v4kk.Tai no keittiöjakkaralla ikkunasta katsomaan,ja siihenkin vain yhden askelman.Koti on 2-kerroksinen,alakerrassa huutelee äitiä auttamaan kun on kiivennyt toka rapulle istumaan.eikä kyse ole siitä ettei osaisi,ei.Kun kuljen perässä,hän reipaasti kapuaa itse raput yläkertaan.Hänellä vaan ei ole tarvetta kiikkua ja keikkua kokeilemassa rajojaan,ONNEKSI!Meinaan keskimmäisellä muksullani oli se tarve sit sitäkin rajumpana,huh!Ei sellaista paikkaa ollutkaan mihin ei olisi itseään yrittänyt kammeta.ihanaa olla tällä kertaa äiti rauhalliselle,harkitsevalle pikkuiselle =) Tosin tämä keskimmäiseni on nyt 10v iässä osoittanut olevansa hirmu lahjakas liikunnallisesti,lähes kaikki lajit ovat vahvoja.Et kaipa sekin ilmenee sit jo ihan pienenä.Herää kysymys mikä tästä tuumailijasta tulee.. =)
A
anne-68
Vieras
Meilläkään ei kiipeillä,1v4kk.Tai no keittiöjakkaralla ikkunasta katsomaan,ja siihenkin vain yhden askelman.Koti on 2-kerroksinen,alakerrassa huutelee äitiä auttamaan kun on kiivennyt toka rapulle istumaan.eikä kyse ole siitä ettei osaisi,ei.Kun kuljen perässä,hän reipaasti kapuaa itse raput yläkertaan.Hänellä vaan ei ole tarvetta kiikkua ja keikkua kokeilemassa rajojaan,ONNEKSI!Meinaan keskimmäisellä muksullani oli se tarve sit sitäkin rajumpana,huh!Ei sellaista paikkaa ollutkaan mihin ei olisi itseään yrittänyt kammeta.ihanaa olla tällä kertaa äiti rauhalliselle,harkitsevalle pikkuiselle =) Tosin tämä keskimmäiseni on nyt 10v iässä osoittanut olevansa hirmu lahjakas liikunnallisesti,lähes kaikki lajit ovat vahvoja.Et kaipa sekin ilmenee sit jo ihan pienenä.Herää kysymys mikä tästä tuumailijasta tulee.. =)
Antakaa kiipeillä! 
Liian usein saa lukea "nykyajan" lapsista, jotka ei osaa hyppiä yhdellä jalalla jne. kun vaan katsovat telkkaria ja pelaavat pleikkaa... (siis ei nyt varmaan nämä taaperot vielä, mutta jos ei pienenä aloita, niin tuskin myöhemminkään innostuu liikkumaan) Meillä kannustetaan kovasti tyttöä itse yrittämään kaikkia liikunnallisia juttuja esim. just kiipeily.
Liian usein saa lukea "nykyajan" lapsista, jotka ei osaa hyppiä yhdellä jalalla jne. kun vaan katsovat telkkaria ja pelaavat pleikkaa... (siis ei nyt varmaan nämä taaperot vielä, mutta jos ei pienenä aloita, niin tuskin myöhemminkään innostuu liikkumaan) Meillä kannustetaan kovasti tyttöä itse yrittämään kaikkia liikunnallisia juttuja esim. just kiipeily.
E
Eijuli-79
Vieras
Meillä on myös kiipeiliä, kohta 1v3kk. kyllä täytyy tunnustaa että on vähän rasittavaa. Ei siinä mitään että sohvalle, tai rattaisiin kiipeää, mutta kun nousee sitten seisomaan eikä tajua että voi pudota. Sama juttu myös syöttötuolista, kun sinne on väkisin kiivettävä eikä neiti ymmärrä että se voi kaatua jne.. Saa kyllä olla koko ajan vahtimassa, mutta eiköhän se siitä helpota kun taidot karttuu ja ikää tulee..
M
majuulia
Vieras
Meillä tyttö 1v3kk ja kova kiipeilemään. yksi aamu oli kiivennyt sängystä pois ja menny olkkarin sohvalle katteleen ikkunasta ulos. En tiedä oliko äidin vaisto vai mikä mut herätti, mutta onneksi herätti ennenkun sattu mitään pahaa. Ja nyt uusi juttu on kiivellä keittiön tuoleille ja siitä pöydälle. Ja sit on tosi kiva työntää niitä tuoleja esim lavuarin eteen ja siinä kurkotella tiskiharjaa. Nyt on pitäny koko ajan kattoa ettei mitään terävää jää siihen korkeudelle mihin tyttö yltää tuolilta. Kamalaa jos se sais puukon käteen joku aamu ku taas päättää olla herättämättä meitä ja lähtee itekseen tutkiskelemaan. Vitsi kun toi tyttö on jo niin pitkä et ovetkin saa auki.
Sillon kun hän oppi kiipeileen niin näytin heti miten esim. sohvalta tullaan alas ja ei oo kyllä vielä mistään tippunu. ^kopputtaa puuta^
Sillon kun hän oppi kiipeileen niin näytin heti miten esim. sohvalta tullaan alas ja ei oo kyllä vielä mistään tippunu. ^kopputtaa puuta^
Kannattaa laittaa keittiöntuolit kumolleen jos ei millään usko ja pitäis jotain muutakin päästä tekemään. Meillä ainakin toi kiipeäminen on pojalla ihan KOKO AJAN mielessä ja siinä kun voi käydä vielä tosi huonosti. se on yks sekunti kun poika on ruokapöydällä jo ja ei ehdi koko aika perässä juosta kun meno on niin kova, vaikka siltä se tosiaan tuntuu et nykyään menee aika vaan ton pienemmän perässä juoksemiseen. Ikää pojalla nyt 1,3v. ja siirtää tosiaan tuoleja ja kiipeää niiden avulla jo vaikka mihkä, joten muu ei auta. Kiipeilyä saa sit harjoitella ihan tarpeeks silloin kun siinä vieressä ehdin vahtimaan =)
J
Jiina
Vieras
Meillä poika 1½v. ja kova kiipeämään myös, lisäksi muutenkin kova touhuamaan. Välillä oikea täystuho! Tuolin avulla kun pääsee käsiksi pöydillä ja hyllyillä oleviin tavaroihin...