Kiipeilijä-taaperoita?

[hih-hih]

Asuuko muilla ihmislapsen näköinen APINA nurkissa??? Miten suhtaudutte aivan tolkuttomaan kiipeilyyn, onko kaikki mahdollinen ja mahdoton kipeilymateriaali raivattu pois vai annatteko taaperonne treenata taitojaan ja popsitte vaan ite nitroja vieressä? Mä oon KUULLU, ett on olemassa lapsia, jotka osaa pelätäkin korkeita paikkoja...

:ashamed:

Meillä neiti 1v 10kk on nyt kokenut kiipeilyherätyksen TAAS kerran, olihan aikoinaan se hutera tuolillekiipeämisvaihe, joka jo silloin aiheutti äidissä/isässä ikäviä sydämen muljahduksia, mutt nyt kun taidot lienee karttuneet, niin yhä ylemmäs vaan käy kiipeilijän mieli... Pari päivää sitten kiipes 2-3 metrin korkeuteen tikapuita, joita ei ennen ollut ees nähnyt. Sisällä talossa pitää koko ajan riekkua jossain väh. metrin korkeudella.

Ei kai asiassa muuten mitään, perimätieto kertoo että allekirjoittanut on jossain lapsuutensa vaiheessa ollut samanlainen apina, mutt nykyään kun ikää on enemmän kun tarpeeks, niin tahtoo käydä pumpun päälle seurata tuollaista vipellystä... Kyllähän lapsesta VIELÄKIN voi kehittyä ihan malliyksilö, ei se varmaan aikuisena puunlatvaan muuta asumaan...

 

[mammahelena]

Hei..kuule, ilmoittaudun meillä kuopuskapusiinimarakatilla vaan on ikää vasta 1 v 1 kk. Voit arvata onko älliä päässä? Siis tuolla pienellä miehellä on kertakaikkinen mania päällä aamusta iltaa. Selän kun käännän, ihan oikeasti, vain noin 10 sekunniksi, niin poika on ruokapöydällä tai korkealla keittiön jakkaralla seisomassa tai meidän parisängyssä! Eli kovaa ja korkealla treenataan taitoja Mutta lohduttaudutaan sillä että lapsen kiipeily on tutkimusten mukaan tärkeimpiä motorisia taitoja kehittäviä toimintoja! Kai tää joskus helpottaa, nyt jo pieni mies osaa välillä tulla oikeinpäin alas "pylly edellä" käskyn kuullessaan.

 

[twintwin]

Hei vaan hei! :wave:

Meillä on yks marakatti, joka "yhä ylös yrittää". Kiipeilyä hän on harrastanut siitä lähtien, kun oppi seisomaan tukea vasten, noin seitsenkuisena. Pian 2v4kk on jo pari kuukautta pärjännyt ihan loistavasti mm. leikkikentän köysiverkossa. Siellä mie kyttään vieressä, jos vaikka ehtis tarvittaessa hätiin...
Meillä on kiellettyjä paikkoja, mihin ei saa kiivetä ja sit yritän ennaltaehkästä vahinkoja tai tehdä kiipeämisestä mahdollisimman turvallista. Jatkuva vahtiminen ja se nitrojen tarve on kyllä rankkaa. Aina en kielläkään, vaan joskus vähän harjotellaan tyyliin:" Näytäpäs miten muuten osaat/aiot tulla sieltä alas..."

 

[Champion]

\

Hei vaan hei! :wave:

Meillä on yks marakatti, joka "yhä ylös yrittää". Kiipeilyä hän on harrastanut siitä lähtien, kun oppi seisomaan tukea vasten, noin seitsenkuisena. Pian 2v4kk on jo pari kuukautta pärjännyt ihan loistavasti mm. leikkikentän köysiverkossa. Siellä mie kyttään vieressä, jos vaikka ehtis tarvittaessa hätiin...
Meillä on kiellettyjä paikkoja, mihin ei saa kiivetä ja sit yritän ennaltaehkästä vahinkoja tai tehdä kiipeämisestä mahdollisimman turvallista. Jatkuva vahtiminen ja se nitrojen tarve on kyllä rankkaa. Aina en kielläkään, vaan joskus vähän harjotellaan tyyliin:" Näytäpäs miten muuten osaat/aiot tulla sieltä alas..."

Ihan kun meidän esikoisen tarina! Ihan järkyttävää kun herra ei osaa muuta suunnata kun ylöspäin - toivottavasti tulevaisuuden opiskeluissa yhtä kova into! Takapihallakin yrittää kiivetä aidan yli \|O Meillä opittiin kiipeämään ennen kun edes käveltiin ja pahemmaksi vaan menee! Nyt ikää 1v11kk...
Ja kun keksiliäisyyttä riittää kiipeämiseen - eli jos ei muuta niin haetaan ja pinotaan leluja että pääsee kiipeämään esim. keittiön pöydille! Meillä onkin aina operaatio kantaa KAIKKI lelut pois iltaisin pojan huoneesta etti yletä väärinpäin käännettyyn oven kahvaan! Samaten kirjat on piilossa kun niitä päällekkäin pinoomalla ylettää ulko-oveen joka on lukossa (tässä tapauksessa ei kyllä auta mitään)! On todella rasittavaa joutua varomaan koko ajan et koska poika satuttaa ittensä tai pääsee juoksemaan ulos ja jää auton alle (pari kertaa meinannut käydä huonosti)...Tarvii varmaan hankkia varaslukot vielä oviin...

On muuten huvittavaa kun meidän 1-vuotias aikaan kiipesi AINA kyläilypaikoissa itse syöttötuoliin syömään! Kyllä oli vieraiden ilmeet näkemisen arvoisia kun poika joka ei edes kävellyt osasi kiivetä itse <br><br>

 

[krahu]

Sama täällä. Poika 1v 2kk on ilmielävä apinanpenikka, ei osaa edes kävellä vielä mutta kiipeäminen sujuu kyllä. Minne vaan ja miten päin vaan... kamalaa.
Vaikka ihme kyllä tuo apinointi näyttää olevan niin syvällä ettei poika ole oikeastaan koskaan vielä kolhinut itseään (huonekasveista ja muista ei kannata sitten mainitakaan...)

Onhan se hauskaa tietysti että on energiaa... mutta joo, saisi poika antaa sitä vähän äiti-rukallekin...

 

[Harmaa]

Täällä myös yksi kiipeilijä taaperon äipe Tosin tämä on jo mun kolmas lapsi että ihan kyllä saapi kiipeillä ja aika moneen paikkaan eikä ole mitenkään erityisesti karsittukaan kämppää. Hyvin kiipeää ja tasapaino on kehittynyt loistavasti. Eikä ole mitään onnettomuuksiakaan käynyt, vaikka ei erityisesti rajoiteta kiipeilyä Leikkipuistossakin saa kiivetä joka paikaan minne itse ylettää ja mistä pääsee itse poiskin Apinat on pop ai niin tällä miun apinalla on vielä aina kostena tahmean hikiset kädet ja jalkapohjat että päsee suoraakin vaikka sohvan selkänojaa aika korkeelle, ihan hämähäkkimies tyyliin. Miulla on valokuvakin kun on n. 7kk ja kiipeää nahkasohvan karmia ylsöpäin kuin hämis

 

[flaming]

apina löytyy meiltäkin.
10kk kiipeili keittiön tuoleille ja siitä ruokapöydälle. 1veenä olkkarin kirjahyllyyn...

nykyisin ei onneks ole muuta enää kun sohvan selkänojat joista pitää komentaa alas jo ihan käytöstapojen vuoksi.

leikkipuistossa kiipeilyteline on kova sana

rauhassa on saanut kiipeillä silloin kun kiipeilypaikka on valittu niin et siinä todella saa kiipeillä. (meillä ainakaan ruokapöytä ei ole sovelias paikka siihen) joskus on kolissut alas, mut eipä ole tahti hidastunut...

 

[myrsky]

Täällä kans apinan poikasen äiti. Poika reilu 2 vuotias. Kiivennyt AINA! Välillä ollaan tultu rytinällä alas mutta parin minuutin päästä uudelleen... Leluja käyttää taidokkaasti apuna kun ei muuten yletä ottaa jotain esim kirjahyllystä ja siitä on kielletty miljoonaan kertaan. Kieltoja ja komenteluja päivittäin... Onhan se hienoa, että osaa, mutta tämä äitimuori ei vaan jaksaisi koko ajan pelätä!

 

[muori]

eillä poika 1.5 v ja kans kova kiipeämään. annan kiipeillä , mutta hoen aina kun menee ylös päin että :varovasti: ja : oles nyt tarkkana: ja seisosa en anna esim sohvilla/tuoleilla. Näin on aika hyvin oselvitty tähän asti ilman suurempia vahinkoja. illalla kun jo väsynyt niin silloin koitan pitää leikit lattialla kun ei jaksa enää keskittyä olemaan varovainen.

kaikki irto jakkarat ( meillä keitiössä pirtin pöytä ja penkit) olen vienyt pois, samoin joutunut siirtelee arkkujen paikkoja ja eteisestä otin verhot pois kun apinan poikasemme( kaikella rakkaudella!) innostui niissä roikkumaan.

Poika sai juuri uudet kengät ja hienointa niissä oli kova pahvilaatikko jonka päälle jaksaa kiivetä satoja kertoja päivässä ja tulla alas eli harjoittelee rappusten alas tuloa etuperin... onkin nyt sitten tosi vaikeaa saada tulemaan oikeat rappuset alas pylly edellä, hän kun mielestään osaa jo tulla alas kuin isot harjoiteltuaan 10 cm korkealla pahvilootalla asiaa...

että tsemppiä teille...

 

[tuplamamma]

täällä kanssa apinaneidin (1v4kk) äiti. Isoveli (3v 2kk) on opettanut siskolle kaikki "kullanarvoiset" vinkit mm.kiipeilyyn. Kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin paikkoihin sisarukset menevät. Eniten äiti tarvitsi nitroa kun neiti pomppi uhmakkaasti ja holtittomasti nojatuolissa. Äiti kielsi ja meni ottamaan pois, mutta ennenkuin ehdin paikalle jalat vaan vilahti kun syöksyttiin pää edellä patteriin ja parkettiin. Ja mikä kuhmu tuli otsaan!!! (Kolmas kerta samaan kohtaan viikon sisällä, uskomatonta mutta totta!)Toinen vielä huimempi tapaus oli kun veli huusi että sisko seisoo ikkunalaudalla. Olipa kääntänyt lelulaatikon väärinpäin ikkunan eteen ja kiivennyt salamana kapealle laudalle. En edes tiedä kuinka on mahdollista kun ei saanut mistään kiinni. Mutta apinathan eivät tarvitse kuin halun kiivetä Tapauksesta selvittiin säikähdyksellä (ei onneksi pompannut alas kun menin hakemaan pois ) Että näin meillä. Äidillä taitaa olla edessä vielä paljon, paljon nitrontarpeita, epäilen... Kypärä ja turvaliivit taitavat olla seuraavat hankinnat neidille

 

[pehmomutsi]

!v1kk kirppu aiheuttaa sydämentykytystä. Vähän väliä keksii uusia paikkoja, joita en ajatellut meillä olevan saati joihin voisi kiivetä :headwall: Järki ei puhuttele vielä yhtään eikä pelota. Hauskaakin keksii; kun ei yletä avaamaan ovea kahvasta, haki yhtenä iltana DVD-kotelon ja nousi sen päälle yrittäen päästä siskon huoneeseen. Aivan kuin sentin lisäys riittäisi.

 

[Heidit83]

Meiän 2,5 vuotias on taas aivan älytön pelkäämään "korkeita" paikkoja. Talvellakin, kun tyttö kiipesi lumiHANGEN päälle, ei siis ollut kyseessä edes lumikasa, vaan hanki, joka oli vain hiukan korkeammalla kuin kolattu polku jossa seisoin, niin tyttö sanoi: En minä putoa täältä"... Ja jos tyttö nousee seisomaan vaikka hiekkalaatikon reunalla, tarraa neiti niin kovasti kiinni käteeni kuin pystyy....Että näin päin täällä. Olisikohan isän korkean paikan kammolla jotain vaikutusta asiaan.... =)

 

[Katrillix]

Meidän juuri 1v. täyttänyt kiipesi siskonsa yläsänkyyn. Portaat lähti kaappiin ja vauhdilla!

Kiipeilee myös kaiken maailman laatikoiden päälle ja sisään. Parahin paikka on pyykkikaappi. Osaa ottaa likapyykkikorin pois paikaltaan ja kiipeää itse kaappiin sisään. Ja jos portti on isosiskojen jäljeltä jäänyt auki niin ei kauaa kulu kun kuuluu hihkuntaa portaista...

Keittiön tuoleille ei vielä pääse (ei yritä tarpeeksi kauaa..) mutta pihatuoleille kylläkin...