Kilpailu anopin huomiosta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ahdistunut miniä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ahdistunut miniä

Vieras
Onko muilla tällaista... Meillä nimittäin on. Anopilla siis kaks oikeaa miniää ja yks vasta alussa oleva. :) Siis kai sekin kohta oikea miniä on.

Mutta näin se siis menee: Vanhin miniä soittelee anopille yhtenään ja anoppi hänelle. Molemmat ovat hirveitä shoppailijoita ja "tyhjästä puhujia". Juoruilee siis kaikkea jne. Tulevat hyvin juttuun. Anoppi vierailee yhtenään vanhimman miniänsä luona ja tuo selvästi esiin välittävänsä hänestä paljon.

Minä keskimmäinen miniä, olen hyvin vaitoinainen ja oikeastaan ujo/arka anopin seurassa. (yleensä en ole sellainen) Anoppi on vähän pomottavalla päällä, jos ollaan samassa paikassa. Hän siis puhuu "minun puolestani" ja jatkaa lauseeni loppuun. Eikä tietenkään niin, miten haluaisin. Koskaan emme soittele toisille, eikä mulla oikeestaan asiaa hälle oiskaan. En missään nimessä juoruile koskaan kenestäkään enkä shoppaile!! Ei kiinnosta. Anopista huomaa, ettei hän minusta välitä. Paitsi yksi asia vie minut hieman vanhemman miniän ylle; olen synnyttänyt anopille ainoan lapsenlapsen. Ainoastaan tämä lapsemme saa joskus anopin tulemaan meille.

Nuorin miniä on ollut suvussa siis vain hetken, mutta tuonut itsensä monin tavoin rohkeasti esille. Hän kehuu yhtenään "hyvää" lauluääntään, piirustus"taitojaan", runoilijan "lahjakkuuttaan", leipomus"taitojaan" ym. Rehellisesti sanottuna olen monta kertaa lahjakkaampi piirtäjä, runoilija ja laulaja, mutta en niitä hehkuta yhtenään. Anoppi tietenkin tykkää "lahjakkaasta" miniästään. Mieheni kotona kukaan ei ole taiteellisesti kovin lahjakas, joten anopista on mukava omistaa lahjakas miniä.

Eli tunnen siis jääväni hieman taka-alalle ja muiden "alle". Mitenhän saisin raivattua itselleni tien anopin lähelle, jotta hän edes joskus kävisi meillä mielellään, ilman että räpsii vain kuvia lapsestamme ja suhtautuu arvioivasti ja alentavasti minuun. Kuulostan varmaan aivan mustasukkaiselta ja sitä kai olenkin. Inhottaa vain tällainen jaottelu; paremmat miniät ja huonompi miniä. Ois kai pitänyt alusta asti olla rohkeampi, juoruilla, kehua itseä jne, jotta olisin saanut suosiota enemmän. Itse asiassa olinkin aluksi rohkeampi ja jopa joskus soitinkin anopilleni, mutta kun lapseni syntyi, tilanne muuttui. Miksihän!? Heti kun lapsemme syntyi, alkoi anoppi etääntymään, minä kangistumaan jne..

Muilla saman suuntaisia kokemuksia?
 
Kuulostaa tyhmältä ohjeelta, mutta ole rohkeampi ja rohkeasti oma itsesi. Kerro reippaasti mielipiteesi vaikka olisit eri mieltäkin ja puhu itse lauseet loppuun. En usko, että olet sinänsä anopin mielestä vähempiarvoinen, mutta totta kai nämä omasta itsestään melua pitävät "löytävät toisensa" helpommin (kun anoppisikin on ilmeisesti sitä sorttia). Onhan se valitettavasti niin että hiljaiset saa muutenkin vähemmän huomiota missä tahansa seurassa. Ennen kaikkea älä anna asian kaivella. Jollet pysty/ halua esiintyä rämäkämpänä, niin ei sun ainakaan anopin takia sitä tarvitse tehdä. Tuskinpa hänen juttunsa sua niin paljon kiinnostaisivat, että riemastuisit jos hän alkaisi sinulle soittelemaankin.
 
Minen jaksa ottaa stressiä anopista, sen tehköön joku muu jolla on aikaa ja mielenkiintoa moiseen :xmas:
Eipä tuota kyllä tule nähtyäkään kun joka toinen vuosi suunnilleen, niin ei tarvitse liiemmälti edes miettiä koko ihmistä :whistle: :D
 
Miksi pitäisi jonkun eukon suosiossa olla?
Minä en ole, eikä haittaa ollenkaan. Se häiritsee, että lapsia kohdellaan epäarvoisesti. SE on suorastaan raivostuttavaa, mutta aivan sama on, mitä hän minusta ajattelee.
 
Onko anoppisi oikeasti sellainen ihminen, että haluaisit hänen seuraansa? Ei kaikkien tarvitse olla kaikkien kavereita. Jos et oikeasti ole kiinnostunut anopin seurasta ja siitä, että hän kävisi teillä kylässä, niin anna olla.
Keskity muihin ystäviisi ja pidä anopin kanssa välit vaan kunnossa muuten, niin ettei mitään kaunaa ja riitaa synny.
Jos anoppi ei ole sulle oikeasti tärkeä, niin älä välitä pahoittaa mieltäsi, vaikka viihtyykin paremmin muiden kanssa.
 
Nyt kun luen uudestaan ton tekstin, niin kuulostan suorastaan naurettavalta. :) Se kyllä on totta, että mulla on itsetunnon kanssa ongelmia ja jättäydyn helpommin muiden alle. Mutta en mä tätä asiaa oikeesti kummemmin pähkäile. Nyt vaan tuli yhtäkkiä mieleen, et mistähän johtuu tällanen. Onhan se totta et toiset tulee helpommin toimeen keskenään jne. Anoppi on kyllä näin muuten mahtava ihminen, vaikka siinä muutama asia ärsyttääkin. No, onneksi appi on ihana ja mä taas oon muista minijöistä selvästi hänen suosiossaan. Appi myös vierailee meillä usein jne. Hän on ehkä luonteeltaan eniten mun kaltainen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuleva anoppi:
Olis kyllä reilua olla kaikille miniöille samanlainen. Pitää yrittää itekin sitten muistaa kun pojat aikanaan niitä vaimojaan kotin tuo.

Se on oikein hyvä pyrkimys. Jospa tota itekki osais sit olla tasavertanen kaikkien kans.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuleva anoppi:
Olis kyllä reilua olla kaikille miniöille samanlainen. Pitää yrittää itekin sitten muistaa kun pojat aikanaan niitä vaimojaan kotin tuo.

Jos tulee yhden miniän kanssa paljon paremmin toimeen, siis ihan ystävinä, niin miksi pitäisi "tasapuolisuuden" nimissä koittaa väkisin olla yhtä läheinen jonkun toisen miniän kanssa, joka sitä ei välttämättä edes halua? Toki ystävällinen ja kohtelias pitää olla kaikille, mutta miksi kaikkien kanssa pitää olla yhtä paljon kaveri?

Esimerkiksi ap ei edes pidä anopistaan, sanoo ettei heillä ole yhteistä eikä edes haluaisi anopin kanssa shoppailla tai juoruta. Silti jonkun ihmeen tasapuolisuuden tai suosituimmuusjärjestyksen vuoksi anoppi ei saisi olla kaveri toisen miniän kanssa, joka tykkää juoruilla ja shoppailla ja jonka kanssa heillä on yhteistä?
 

Similar threads

Yhteistyössä