Kirkkoon liittyminen kummiuden takia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pakana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

Pakana

Vieras
Kysynpä täältä mielipiteitä, kun itsellä on hieman ristiriitaiset tuntemukset.

Minua pyydettiin siis ihanan tyttölapsen kummiksi, mutta en kuulu kirkkoon. Vanhemmat ovat kristittyjä ja haluavat kastaa lapsensa, mutta kasteeseen tarvitaan kaksi virallista, kirkkoon kuuluvaa kummia. Vanhemmat eivät halua pyytää kummiksi "ketä tahansa" vain siksi että saavat virallisen kummin kastetta varten, joten kysyivät voisinko minä liittyä kirkkoon kasteen ajaksi. Tekivät kuitenkin hyvin selväksi, että olen erittäin tervetullut lapsen epäviralliseksi kummiksi ja mukaan lapsen elämään, vaikka päättäisinkin olla liittymättä kirkkoon.

Vanhemmat ovat tietoisia, että en ole uskossa ja sanoivat ettei heillä ole sille merkitystä, vaan haluavat luotettavan aikuisen lapsen elämään mukaan tueksi ja turvaksi. Rippikoulun olen käynyt noin 20v sitten ja sen jälkeen en ole ollut juuri missään tekemisissä kristinuskon kanssa. Kristinuskoa vastaankaan ei mitään ole, en vain koe uskolle mitään tarvetta omassa elämässäni ja sellainen ei elämänkatsomukseeni kuulu. Itseasiassa useat kristinuskon arvot ovat lähellä omiani, lähimmäisistä huolehtimista, rehellisyyttä, hyvään pyrkimistä pidän tärkeinä arvoina elämässäni ja niitä toivon myös kummilapselleni välittäväni, olin sitten virallinen kummi tai en.

Nyt on pieni ristiriita, sillä haluan tottakai auttaa vanhempia, joille lapsensa kaste on tärkeä, mutta en haluaisi olla epärehellinen enkä haluaisi loukata kenenkään uskoa liittymällä kirkkoon vaikka en uskossa olekaan.

Olisi mukava kuulla muiden mielipiteitä, erityisesti uskossa olevien!
 
Toki siis kelpaan myös "haltijakummina", se tehtiin hyvin selväksi!

Ongelmana on vain tuo, että sitten vanhempien pitäisi pyytää viralliseksi kummiksi joku "ulkopuolinen", jota eivät siis oikeasti kummiksi halua, koska kirkko sen kaksi virallista kummia vaatii kuitenkin. Lapsesta välitän paljon ja haluaisin myös vanhempia auttaa, siksi tätä pohdin :)
 
Toki siis kelpaan myös "haltijakummina", se tehtiin hyvin selväksi!

Ongelmana on vain tuo, että sitten vanhempien pitäisi pyytää viralliseksi kummiksi joku "ulkopuolinen", jota eivät siis oikeasti kummiksi halua, koska kirkko sen kaksi virallista kummia vaatii kuitenkin. Lapsesta välitän paljon ja haluaisin myös vanhempia auttaa, siksi tätä pohdin :)

Jos olet vain ei-uskovainen, muttet vakaumuksellinen ateisti, niin miksipä et liittyisi.

Minulle uskonnottomuus on niin tärkeä arvo, etten liittyisi kirkkoon mistään syystä.
Koen liittymisen myös epäkunnioittavaksi kirkkoa ja uskovia kohtaan, en voisi liittyä osaksi heidän uskonnollista yhteisöään mistään triviaalista syystä, kun en usko koko kirkon ja uskon perustana olevaan sanomaan.

Omassa tilanteessasi ystävällisesti sanoisin, että ei kiitos, jään muuten vain tärkeäksi ihmiseksi lapsen elämään.

Eikö vanhemmilla ole sisaruksia tai muita läheisiä lapsen kummeiksi?
 
on edessä tämmöinen tilanne. Ne 2 jotka haluttais lapsen kummeiksi ei kuulu kirkkoon eikä liitykkään koska toinen ateisti ja toinen periaatteesta (toinen on jo esikoisen haltijakummi) joten nyt onkin kova miettiminen ketä lapsen kummeiksi :/ Halutaan kuitenkin että lapsi kastetaan muttei ketä vaan kummiksi!
 
Mun mielestäni on törkeää pyytää ketään liittymään kirkkoon. Eihän kukaan kehtaisi pyytää toista eroamaankaan kirkosta ihan vaan hetkeksi, jotta joku asia toteutuisi kuten pyytäjä haluaa. Lapsen elämään pääsee toivottu ihminen osalliseksi ilmankin tuollaista kikkailua, joten jos vanhemmat lapsensa kastaa haluavat, niin toimikoot kuten uskontonsa opettaa. Mä en usko, että Raamatussa neuvotaan muokkaamaan sääntöjä oman mielen mukaisiksi.
 
Itse erosin kirkosta heti 18-vuotta täytettyäni, eikä omaa lastani ole kastettu. Silti voisin kuvitella ko.tilanteessa, itselleni läheisten vanhempien toiveesta ja kirkkoon kuuluvien "sopivien" kummien ollessa vähissä, liittyväni kirkkoon uudelleen siksi ajaksi, että kummilapsi saa kasteen.
 
Mä kuuluin kirkkoon yli 40 vuotta uskomatta kirkon oppeihin. Ihan vaan siksi, että vanhempani olivat aikoinaan mut kirkon jäseneksi liittäneet. Jos tilapäinen kirkkoon kuuluminen ei ole oman elämänkatsomuksesi vastaistakaan, niin mun mielestä voit ihan hyvin liittyä siksi aikaa, että lapsi on kastettu.
 
Kiitos vastauksista!

Nimimerkistäni huolimatta olen vain ei-uskovainen, en siis usko mihinkään jumalaan tai jumaluuteen enkä tuonpuoleiseen elämään, mutta minulla ei ole mitään sitä vastaankaan, että joku uskoo. Jokainen näkee ja kokee maailman sillä tavalla kuin itselleen parhaaki sen kokee.

Eniten kai mietityttää se, että en haluaisi olla epärehellinen. Mitä jos pappi kysyy suoraan uskonasioista minulta, en sellaiseen halua vastata valehtelemalla. Onko papeilla tapana kysyä tuollaisia?

En ole kristillisissä ristiäisissäkään ollut todella pitkään aikaan, sillä tuttavapiirissäni ei ole tapana kastaa lapsia, joten en oikein edes tiedä mitä siellä ristiäisissä tapahtuu.

Asiaa vaikeuttaa vielä se, että en pysty lapsen äidille nyt soittamaan ja keskustelemaan puhelimessa näitä mietintöjä, joten pitää itsekseen miettiä. Hankalaa! :)
 
Miten niiden kirkollisverojen kanssa, eli jos liittyy kirkkoon tänään ja eroaa huomenna tai viikon kuluttua, niin maksetaanko sit vaan siitä ajasta vai koko vuodesta vai miten..?
 
Mun mielestäni on törkeää pyytää ketään liittymään kirkkoon. Eihän kukaan kehtaisi pyytää toista eroamaankaan kirkosta ihan vaan hetkeksi, jotta joku asia toteutuisi kuten pyytäjä haluaa. Lapsen elämään pääsee toivottu ihminen osalliseksi ilmankin tuollaista kikkailua, joten jos vanhemmat lapsensa kastaa haluavat, niin toimikoot kuten uskontonsa opettaa. Mä en usko, että Raamatussa neuvotaan muokkaamaan sääntöjä oman mielen mukaisiksi.

Minä ajattelen aika pitkälti näin. Varsinkin tuota viimeistä lausetta olen joskus käyttänyt argumenttina, mutta uskon asioista ei kai voi järjellä keskustella.
 
no yksi asia on tietysti se, että siltä vuodelta kun kuulut kirkkoon (vaikka vain sen osankin vuotta) joudut maksamaan kirkollisveroa eli voi tulla aika kalliiksi tuo kummiksi ryhtyminen.

Toisaalta mä en kyllä ymmärrä mitä järkeä olisi olla kirkossa kummina, jos ei usko itse ollenkaan. Siinä kastetilanteessa kuitenkin kun kummit mm siunaavat lapsen laittamalla käden hänen päälleen ja lupaavat ikäänkuin seurakunnan edessä ottaa vastuuta lapsen kristillisestä kasvatuksesta vanhempien tukena.

Se on sitten asia erikseen että sovitte keskenänne että olet lapsen yksi luottoaikuinen, siihenhän ei mitään kirjoja tarvita.

No mä tosin kuulun niihin, jotka ei edes ymmärrä miksi joku haluaa kastaa lapsensa jos ei itse usko. Jos ei usko niin eikö se ole ihan sama vaikka se naapurin akka tulisi sitä vettä lapsen päähän laittamaan ja keksisi omat puheet... silloinhan kyseessä on vanhemmille pelkkä rituaali vailla merkitystä.

En liittyisi kirkkoon kummiuden takia, mutta epävirallinen kummi olen kuitenkin, en vaan satu olemaan luterilainen.
 
Eniten kai mietityttää se, että en haluaisi olla epärehellinen. Mitä jos pappi kysyy suoraan uskonasioista minulta, en sellaiseen halua vastata valehtelemalla. Onko papeilla tapana kysyä tuollaisia?

Mulla on vaikutelma, että harvemmin papit mitään kyselee. Tietävät itsekin, että monilla kastettavan vanhemmilla on nykyään täysi työ löytää kirkkoon kuuluvat kummit lapselleen, joten vaikenevat mielellään kuoliaaksi sen faktan, että moni kastetilaisuus on vain ulkokultaista tavan vuoksi höpötystä vailla henkistä merkitystä osallistujille. Sääli kirkon kannalta, koska varmaan homma antaisi enemmän kaikille osapuolille, jos ihmiset olisivat aidosti mukana.

Tapauksessasi et ns. jäisi kiinni epärehellisyydestä kuin itsellesi, mutta kestäisitkö sen? Mieti sitä oloa, kun seisoisit lapsi sylissä alttarin edessä ja esittäisit tykkääväsi siitä mitä kuulet. Mulle tulisi huijariolo ja tuntisin itseni typeräksi...
 
no yksi asia on tietysti se, että siltä vuodelta kun kuulut kirkkoon (vaikka vain sen osankin vuotta) joudut maksamaan kirkollisveroa eli voi tulla aika kalliiksi tuo kummiksi ryhtyminen.

Toisaalta mä en kyllä ymmärrä mitä järkeä olisi olla kirkossa kummina, jos ei usko itse ollenkaan. Siinä kastetilanteessa kuitenkin kun kummit mm siunaavat lapsen laittamalla käden hänen päälleen ja lupaavat ikäänkuin seurakunnan edessä ottaa vastuuta lapsen kristillisestä kasvatuksesta vanhempien tukena.

Se on sitten asia erikseen että sovitte keskenänne että olet lapsen yksi luottoaikuinen, siihenhän ei mitään kirjoja tarvita.

No mä tosin kuulun niihin, jotka ei edes ymmärrä miksi joku haluaa kastaa lapsensa jos ei itse usko. Jos ei usko niin eikö se ole ihan sama vaikka se naapurin akka tulisi sitä vettä lapsen päähän laittamaan ja keksisi omat puheet... silloinhan kyseessä on vanhemmille pelkkä rituaali vailla merkitystä.

En liittyisi kirkkoon kummiuden takia, mutta epävirallinen kummi olen kuitenkin, en vaan satu olemaan luterilainen.

Ei pidä paikkaansa.

Kirkollisveron maksavat vain ne, jotka kuuluvat kirkkoon kalenterivuoden ensimmäisenä päivänä.

Mä kuuluin kirkkoon 2-3 viikkoa, enkä ole veroja maksanut.

Eroa kirkosta – Usein kysytyt kysymykset
 
Viimeksi muokattu:
kastetilaisuudessa siis kummit mm lukevat Raamattua ääneen, siunaavat lapsen ym.. kaippa sitä voi tehdä vaikkei sisältöön uskoiskaan, mutta en mä esim menis kyllä vaikkapa ateistien mieliksi heidän tilaisuuteensa lausumaan kuorossa jotain Jumalaa ei ole-mantraa, siis näin kärjistetysti... Koska se sotisi niin vahvasti omaa arvomaailmaani vastaan.
 
Toki siis kelpaan myös "haltijakummina", se tehtiin hyvin selväksi!

Ongelmana on vain tuo, että sitten vanhempien pitäisi pyytää viralliseksi kummiksi joku "ulkopuolinen", jota eivät siis oikeasti kummiksi halua, koska kirkko sen kaksi virallista kummia vaatii kuitenkin. Lapsesta välitän paljon ja haluaisin myös vanhempia auttaa, siksi tätä pohdin :)

Me ratkaistiin asia niin, että viralliseksi kummiksi tuli mun isäpuoli
joka ei ole millään tavoin "ulkopuolinen" vaan isovanhempi.

Voihan sunkin ystävät pyytää jotain lapsen isovanhempaa viralliseksi kummiksi ja sut oikeaksi kummiksi ( joka ei kuulu kirkkoon )
 
Tapauksessasi et ns. jäisi kiinni epärehellisyydestä kuin itsellesi, mutta kestäisitkö sen? Mieti sitä oloa, kun seisoisit lapsi sylissä alttarin edessä ja esittäisit tykkääväsi siitä mitä kuulet. Mulle tulisi huijariolo ja tuntisin itseni typeräksi...
En usko että minun tarvisi esittää mitään, minusta kristinuskon sanoma on ihan kaunis (kuten valtauskontojen yleensäkin). Lapsen siunaaminen tuntuu itseasiassa aika hauskalta ja tavallaan hienoltakin ajatukselta, kun tietää kuinka iso ja tärkeä rituaali se vanhemmille on :)

Silti pelkään vielä tavallaan loukkaavani ratkaisulla uskontoa sinänsä, joten pitänee jättää viimeiseksi vaihtoehdoksi tämä.

Kiitos kovasti kommenteista, näistä on ollut paljon apua!
 
En usko että minun tarvisi esittää mitään, minusta kristinuskon sanoma on ihan kaunis (kuten valtauskontojen yleensäkin). Lapsen siunaaminen tuntuu itseasiassa aika hauskalta ja tavallaan hienoltakin ajatukselta, kun tietää kuinka iso ja tärkeä rituaali se vanhemmille on :)

Silti pelkään vielä tavallaan loukkaavani ratkaisulla uskontoa sinänsä, joten pitänee jättää viimeiseksi vaihtoehdoksi tämä.

Kiitos kovasti kommenteista, näistä on ollut paljon apua!
Mä ajattelen asian niin, että ei ole sun, lapsen vanhempien eikä lapsen vika, että kirkko edellyttää ne kummit. Nuorten keskuudessa kirkosta eroaminen on yhä yleisempää ja tulevaisuudessa monella perheellä tulee olemaan vaikeuksia löytää lapselleen läheisiä, kirkkoon kuuluvia kummeja. Kummeiksi siis joudutaan ottamaan juuri esim isovanhempia.
 

Yhteistyössä