P
Pakana
Vieras
Kysynpä täältä mielipiteitä, kun itsellä on hieman ristiriitaiset tuntemukset.
Minua pyydettiin siis ihanan tyttölapsen kummiksi, mutta en kuulu kirkkoon. Vanhemmat ovat kristittyjä ja haluavat kastaa lapsensa, mutta kasteeseen tarvitaan kaksi virallista, kirkkoon kuuluvaa kummia. Vanhemmat eivät halua pyytää kummiksi "ketä tahansa" vain siksi että saavat virallisen kummin kastetta varten, joten kysyivät voisinko minä liittyä kirkkoon kasteen ajaksi. Tekivät kuitenkin hyvin selväksi, että olen erittäin tervetullut lapsen epäviralliseksi kummiksi ja mukaan lapsen elämään, vaikka päättäisinkin olla liittymättä kirkkoon.
Vanhemmat ovat tietoisia, että en ole uskossa ja sanoivat ettei heillä ole sille merkitystä, vaan haluavat luotettavan aikuisen lapsen elämään mukaan tueksi ja turvaksi. Rippikoulun olen käynyt noin 20v sitten ja sen jälkeen en ole ollut juuri missään tekemisissä kristinuskon kanssa. Kristinuskoa vastaankaan ei mitään ole, en vain koe uskolle mitään tarvetta omassa elämässäni ja sellainen ei elämänkatsomukseeni kuulu. Itseasiassa useat kristinuskon arvot ovat lähellä omiani, lähimmäisistä huolehtimista, rehellisyyttä, hyvään pyrkimistä pidän tärkeinä arvoina elämässäni ja niitä toivon myös kummilapselleni välittäväni, olin sitten virallinen kummi tai en.
Nyt on pieni ristiriita, sillä haluan tottakai auttaa vanhempia, joille lapsensa kaste on tärkeä, mutta en haluaisi olla epärehellinen enkä haluaisi loukata kenenkään uskoa liittymällä kirkkoon vaikka en uskossa olekaan.
Olisi mukava kuulla muiden mielipiteitä, erityisesti uskossa olevien!
Minua pyydettiin siis ihanan tyttölapsen kummiksi, mutta en kuulu kirkkoon. Vanhemmat ovat kristittyjä ja haluavat kastaa lapsensa, mutta kasteeseen tarvitaan kaksi virallista, kirkkoon kuuluvaa kummia. Vanhemmat eivät halua pyytää kummiksi "ketä tahansa" vain siksi että saavat virallisen kummin kastetta varten, joten kysyivät voisinko minä liittyä kirkkoon kasteen ajaksi. Tekivät kuitenkin hyvin selväksi, että olen erittäin tervetullut lapsen epäviralliseksi kummiksi ja mukaan lapsen elämään, vaikka päättäisinkin olla liittymättä kirkkoon.
Vanhemmat ovat tietoisia, että en ole uskossa ja sanoivat ettei heillä ole sille merkitystä, vaan haluavat luotettavan aikuisen lapsen elämään mukaan tueksi ja turvaksi. Rippikoulun olen käynyt noin 20v sitten ja sen jälkeen en ole ollut juuri missään tekemisissä kristinuskon kanssa. Kristinuskoa vastaankaan ei mitään ole, en vain koe uskolle mitään tarvetta omassa elämässäni ja sellainen ei elämänkatsomukseeni kuulu. Itseasiassa useat kristinuskon arvot ovat lähellä omiani, lähimmäisistä huolehtimista, rehellisyyttä, hyvään pyrkimistä pidän tärkeinä arvoina elämässäni ja niitä toivon myös kummilapselleni välittäväni, olin sitten virallinen kummi tai en.
Nyt on pieni ristiriita, sillä haluan tottakai auttaa vanhempia, joille lapsensa kaste on tärkeä, mutta en haluaisi olla epärehellinen enkä haluaisi loukata kenenkään uskoa liittymällä kirkkoon vaikka en uskossa olekaan.
Olisi mukava kuulla muiden mielipiteitä, erityisesti uskossa olevien!