Kissa ja vauva

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mirka1
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Mirka1

Jäsen
18.04.2008
147
0
16
Kertokaapa omia kokemuksianne kissan ja vauvan yhteiselosta. Oletteko joutuneet luopumaan kissasta vauvan synnyttyä? Jos, niin miksi?
Jos olette kissan pitäneet, niin onko eteen tullut jotain erityistä?

Meidän vauva syntyy kevät talvella, meillä on kaksi kissaa, joista toinen vanha ja kiukkuinen, toinen taas nuori ja leikkisä. Ulkoilevat vapaasti (asumme maalla). Emme haluaisi luopua kissoista, mutta mitään riskejäkään taikka ylimääräistä stressiä emme myöskään halua.

 
Vauvan elämän ensimmäiset kuukaudet kissa ei juurikaan noteerannut. Joskus saattoi tulla katsomaan kun poika itki että mikä on hätänä.
Mutta sitten kun poika alkoi liikkumaan... jahtaa kissaa koko ajan, haluaisi paijata ja silittää ja kokeilla häntää... Kissa ei luonnollisestikaan ole asiasta innoissaan.
Pari kertaa kissa on raapaissut poikaa. En kyllä yhtään uskalla päästää silmistäni, jos ovat samassa huoneessa :|
 
samoja juttuja minäki oon miettiny kuin sinä ap. meillä on kaks kissaa joista toinen inhoo vieraita ja etenki lapsia! on nyt alkanu läpsimään ihmisiä ihan naamalle jos pääsee tarpeeks lähelle. lisäks on keksiny että hyvä idea on mennä nukkumaan mun ja miehen päälle. ei siinä mitään mutta mitenköhän on jos se kekkaa saman tehä lapselle? parin kilon kissa ei voi tuntua mukavalta vauvan päällä :( mitä jos lapsi ei kerkee parkaista? tai jos kissa lyö vauvaa?

mies ei haluis luopua kissasta enkä minäkään koska se on kuitenkin melkeen ihana meille, mutta pakkohan se on ku se on tuollainen :(

toinen kissa inhos kans lapsia ennen, mutta nyt on ihan täpinöissään ku lapsia tulee käymään. mitä pienempii sen parempii :D puskee ja pusuttelee ja jos on isompi lapsi kyseessä niin juoksee varovaisesti ympärillä ennenku menee tutustumaan. :heart:
 
Meillä oli kaksi kissaa kun esikoinen tuli taloon. Nyt on kolmas lapsi tulossa ja yksi kissa talossa ( ja kaksi koiraa )

Mutta tämä toinen kissa ei sietänyt vauvaa ollenkaan. Ja siinä vaiheessa kun kävi ilman syytä läppäisemässä naamalla vauvaa teimme raskaan päätöksen että tämän kissan on parempi asua muualla.

Toisen kissan kanssa ei ongelmia ole ollut. Siitä vain saanut olla aika äkäinen ettei kissalla ole mitään asiaa vaunuihin tai pinnikseen. Ja vaikka jääräpäinen katti onkin niin suht hyvin tämä on toiminut.
Tai onhan tuo nyt tuota 4vuotiasta esikoista silloin tällöin napannut. Mutta ne kerrat ovat kyllä olleet ihan tytön oma vika....

Kolmannen lapsemme laskettuaika on huhtikuussa ja mm. pinnis ollaan jo kasattu valmiiksi. Ihan sitä varten että saa kissan opetettua siitä taas pois jo hyvissä ajoin ennenkuin vauva tulee taloon.
Eipä tuo siellä ole kyllä ollut.

Tietenkin jos kissa sitkeästi vaunuihin ja pinnikseen menee on kissaverkko paras ratkaisu. Ettei vahinkoa pääse käymään.

Mutta jos kissa, tai koira. Ei selkeästi inhoa vauvoja ja ole vaaraksi en näe kyllä mitään syytä että niistä pitäisi varmuuden vuoksi luopua. Sitten vasta jos ongelmia tosiaan tulee.
Monesti asiat saattavat mennä yllättävän hyvin.

Stemppiä. Eläimet ovat kuitenkin lapsen elämässä rikkaus jos yhteiselo vain sujuu.
 
meillä oli kaksi kissaa kun esikoinen syntyi nuorempi pelkäsi aluksi vauvaa eikä tullut viikkoon pois keittiöstä, uhkaavasti ne ei käyttäytyneet missään vaiheessa. Nuorempi yritti myös aluksi mennä pinna sänkyyn ainakun se oli vapaana, mutta meillä toimii varmana kikkana se että laittaa lapsen sänkyyn (tai ylipäätään paikkaan mihin ei halua kissan menevän) teippiä väärinpäin, tarttuu kissaan ei voi sietää sitä.lopulta jättää paikan rauhaan.

Vanhempi kissa (joka siirtyi viikko sitten ajasta ikuisuuteen) oli myös hellyyden kipeä sylikissa, joka tuli ihmisten päälle ja kainaloon nukkuessa, mutta ei tehnyt tätä kuitenkaan vauvalle (ostettiin myös kissaverkko, joka jäi sitten käyttämättä).
täpänneet eivät ole kuin pehmeillä tassuilla ja silloinkin lapsi on roikkunut hännässä tai muussa.
toivottavasti ei tule ongelmia, teillä kuitenkin kissat pääsevät myös ulkoilemaan, niin en usko.mutta muista laittaa kissoille oma soppi minne ei lapsen sormet yllä,niin se saavat aina vetäytyä omaan rauhaansa tarvittaessa(meillä on koppi kirjahyllynpäällä ja sinne tikkaat raapimispuulta)
 
10 kolli talossa, ulkoilee pääasiassa öisin ja päivisin kun olen töissä ja esikoinen tarhassa niin kissa nukkuu ukon kanssa sisällä :) kissalla on oma nojatuoli semmoi vanha rohjo jossa on ja johon poikakaan ei kiipeä on opetettu että se on kissan valtakuntaa ja ei parane mennä.
Pari kertaa on katti räpännyt poikaa kynnen kärjellä, ihan vain varoittanut kun liian tuttavallseksi käynyt häntää tai muuta kohti.. mutta koskaan, ei vielä koskaan ilman syytä poijalle mtn tehnyt, vauva-aikana kävi nuuhkimassa ja puskemassa, tutustui :) ihan innokkaasti, muutoin on aika seuraava yksilö, ei siis järin tuttavallinen, vieraitakin kun tulee niin ensin lähtee ulos mutta hiipparoi sisälle vähän myöhemmin vaivihkaa. Kuten Solinallakin meillä kans aika kakkoselle huhtikuussa katsotaan miten kissa siihenkin suhtautuu.. hyvin luulisin (ja toivon) :)
 
Kiitokset kaikille vastanneille!
Täytyy miettiä ja katsoa tilannetta vauvan synnyttyä.
Toki, nyt kun on vielä aikaa, niin voisimme yrittää opettaa nuoremman kissan kokonaan tallikissaksi (viettää siellä aikaa aina kun on ulkona), vanhemman kissan kohdalla tämä tuskin onnistuisi enää.
 

Yhteistyössä