Toggle sidebar

kitinään

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vastaaminen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vastaaminen

Vieras
Outo kysymys, ehkä.
Mutta minua mietityttää, missä määrin vauvan ""kitinään"" tulee reagoida aina ja välittömästi? Kyseessä on nyt pian 5kk vauva, joka kitisee mahdottomasti ellei ole huomion keskipisteenä tai siis jos en ole ihan jatkuvasti hänen kanssaan leikkimässä. Touhuan hänen kanssaan kyllä todella paljon, mutta
Anna Walhgrenin oppien mukaan olen yrittänyt ""osallistaa"" lasta myös mahdollisimman paljon omiin ""töihini"". Vauva ei kuitenkaan siedä esim. sitterissä oloa sen aikaa, että saisin aamupalan itselleni väsättyä, vaan huutelee ja komentelee ja kitisee. Onko vauvalle ""hyväksi"" tottua myös vähän kitisemään vai pitääkö tuon ikäisen saada aina haluamansa? Oudosti asetettu kysymys, toivottavasti joku tajuaa pointin... kyselen siis, mikä vauvan parhaaksi.
 
Olet ajatuksissasi oikeilla linjoilla, vauvan on tosiaan hyvä totutella olemaan myös itsekseen, niin ettei häntä tarvitse hereilläoloaikana jatkuvasti viihdyttää, muuten vauvan kasvaessa hän vaatii jatkuvaa huomiota ja sylissä oloa viihtymättä hetkeäkään yksin.
Älä välitä vauvasi kitinästä esim. juuri mainitsemastasi aamupalanteko tilanteessa, tee aamupalasi ja syö se rauhassa kitinästä huolimatta, samoin on muidenkin askareittesi kohdalla. Et aiheuta näin toimimalla mitään haittaa pikkuisellesi, päinvastoin:)
 
5 kk vanha ei ainakaan tahallaan kitise, vaan siihen on aina jokin syy ja vanhempien tulee vastata siihen. En todellakaan suosittele jättämään vauvaa kitisemään yksikseen (siis 5 kk vanhaa, myöhemmällä iällä eri juttu). Kitinä ja itku ovat vauvan ainoita keinoja kommunikoida ja niihin vastaamatta jättäminen saa vauvan tuntemaan, ettei hänen viesteistä välitetä. Alkuaikoina itkuihin ja kitinöihin vastaaminen luo vauvalle perusturvallisuuden tunnetta. Ei noin pientä tarvitse opettaa, ettei joka kitinään vastata.
 
Mulla oli sama juttu aluksi n. 4-kuisen kanssa, mutta vähitellen pidensin aikoja, joina pidin vauvaa lattialla. Yleensä olen aina samassa huoneessa näköetäisyydellä mutta pystyn myös poistumaan esim käymään vessassa, postilaatikolla tms. Hyvin pärjää nyt, välillä aina huutelee äitiä mutta en sitten ota heti syliin, vaan menen viereen ja näytän että tässä ollaan, yleensä rauhoittuu ja jatkaa leikkejä. Nykyisin tykkää esim katsella, kun teen kotitöitä, eikä tarvitse tehdä niitä vauvan nukkuessa.

Koetapa pitää vauvaa lattialla peiton päällä sitterin sijaan, meillä ainakin sitteri sai kauhean kitinän aina aikaan kun vauva ei päässyt itse liikkumaan. Entäs sellainen jumppakaari? Meillä se oli tosi hyvä juuri tuossa iässä. Ja mun mielestä kyllä vauvasta kuulee, kitiseekö vaan huomiota, johon on tottunut vai onko joku oikea hätä. Totuttamalla vähitellen saa vauvan uusiin asioihin tottumaan, ei liian huolehtivainen äiti tarvitse olla.
 
Samaa oon miettinyt ja yritän noudattaa jonkinlaista keskitietä: kun kuulostaa siltä, ettei vauvalla ole mitään erikoista hätää, vain lähinnä tylsää, en mene heti nostamaan syliin vaan esim. juttelen vauvalle kauempaa huoneesta, jossa olen esim. just laittamassa aamupalaa. Jos kitinä muuttuu itkuksi, niin sitten keskeytän hommani. Näin vauva on oppinut jo aika hyvin leikkimään myös itsekseen lattialla, tietysti on parempia ja huonompia päiviä. Tyttö nyt 7 kk.
 
Olen samoilla linjoilla nimimerkkien MM ja Mun mielestä kanssa. Ei tämän ikäistä tarvitse vielä ""opettaa"" ja lapsen tarpeisiin tulee vastata, vaikka se olisi sitten läheisyyden tarve tai seurustelun tarve.

Toisaalta äidinkin täytyy syödä, että jaksaa. Ymmärrän AP:n pointin, kun välistä itselläkin tuntuu ettei välistä edes vessaan pääse...

Itsekin huomannut, että ukkeli viihtyy paremmin lattialla peiton päällä, ei juurikaan sitterissä. Mulla on vielä vaavi.netistä tilattu liikuteltava ""sairaalasänky"". Sitä välillä roudaan milloin minnekin, esim. keittiöön kun siellä pitää touhata. Samalla höpöttelen ja käyn välillä paijaamassa ukkelia. Joskus viihtyy näin, aina ei.

Haastetta riittää tietty, jos vauveli haluaa olla lähes koko ajan pystyasennossa. Joskus yritän touhuta rintarepun kanssa, ei tosin kovin helppoa. Aika monet aamukahvit olen juonut vauveli sylissä...

Erityisesti laulaminen rauhoittaa meidän vauvaa, joskus laitan myös klassista musiikkia taustalle.
 
Tuossa iässä alkaa yleensä nuo kitinät ja kyllä vauva jo ""kokeilee"" mitä se saa aikaan :) Ei joka kitinään tule reagoida, kyllä äiti tunnistaa onko hätä vai vaan tylsistymistä. Itsestä tuntui, vauvan ollessa tuossa iässä, ettei mitään saa tehtyä ilman kitinää. Sitten, kun poika oppi kunnolla istumaan syöttötuolissa, viihtyi myös sitterissä paremmin ja sain jonkin verran jotain tehtyä, enkä kyllä tehnytkään. Vesaan sentään ei silloin vielä perässä tultu, mutta nykyään ei sinnekään pääse ilman poikaa, poika 1v. Meillä nuo kitinät alkoi kunnolla vasta 1v. Tosin nyt ehtiis entään jotain tehdä, kun poika leikkii ja hajoittaa sitten taloa toisesta päästä, kun yhdestä päästä olet saanut rompetta kerättyä ;)

Vähän varuksella suhtautuisin noihin imetystukisivun juttuihin.
 
Olen samoilla linjoilla nimimerkki elinan kanssa. Mielestäni ensin voi vähän tunnustella minkälaisesta kitinästä on kyse, ennen kuin menee vauvan luo tai ottaa syliin. Kuitenkin pieneenkin kitinään on helppo ja mielestäni pitääkin vastata juttelemalla vauvalle, laulamalla, ottamalla katsekontaktia tmv. Jos kitinä yltyy niin sitten vaan vaavia halimaan! :)
 
Itsellä vasta esikoinen kyseessä, mutta luulen silti, että nimimerkit Kirsikka, MM ja Mun mielestä eivät puhu aivan samasta asiasta kuin me muut, jostakin syystä he eivät tunnista puheena olevaa ongelmaa, heillä on ehkä lapsia jotka kitisevät vähemmän tai nukkuvat paljon, tai sitten he tarkoittavat kitinällä itkua (ei varmasti kukaan halua jättää itkevää vauvaa yksikseen itkemään, sen verran stressaavaa itkun kuunteleminen on vaikka yrittäisi tehdä kaikkensa saadakseen sen lakkaamaan). Esim. itse en jaksa kantaa 10-kiloista vauvaa koko päivää toisella kädellä, kun teen kotihommia toisella. Toki välillä kannan. Iso vauva kantoliinassa ei myöskään ylety esim. tiskaamaan, ellei sitten ole gorillan kädet! Kahvia ei myöskään ole kovin turvallista juoda kiemurteleva ja rähisevä lapsi sylissä, yli puolen vuoden ikäinen osaa jo vetäistä kupin kuuman sisällön päälleen. Kahvinjuonnin voi tietty lopettaa vauva-ajaksi, jos tahtoo olla täydellinen äiti, mutta syömistä, vessassa käymistä jne. ei voi lopettaa vuodeksi. Voi tietysti yrittää ajoittaa esim. vessareissut siksi hetkeksi, kun lapsi nukkuu, mutta varsinkaan isompi vauva ei nuku enää kovin pitkiä päiväunia. Eikä mielestäni ole tarpeenkaan ""opettaa"" vauvaa siihen, että joka hetki pitää olla ohjelmapalvelut käynnissä. Vauvakin tarvitsee rauhaa ja omaa aikaa välillä. Meillä usein vauva saattaa lattialla itsekseen rähistä hetken, ennenkuin keksii jonkun kivan leikin ja viihtyykin sitten hyvän tovin. Jos ei ihmisellä ole koskaan tylsää, ei opi myöskään itse keksimään tekemistä. No, tämä oli vaan mun mielipiteeni...
 
Toista lasta hoitelen, esikoinen 14v. Ehkä tulkitsin ongelman väärin, mutta luulin ainakin kyseessä olevan pienempi kitinä, kätinä, komentelu tmv. eikä kunnon itku tai parku.

Ekan kanssa toimin eri tavalla, kuin nyt. Ja vuosien mittaan tuli sellaisia ""seurauksia"" että alkoi ajatella, josko olisi sittenkin pitänyt toimia toisin. Samoin olin ennen tätä vauvaa adoptiovalmennuksessa ja siellä koko ajan korostettiin kuinka tärkeää on tässä vauvavaiheessa perusturvan luominen ja se että vauvan kaikki tarpeet huomioidaan. Siksi olen tämän vauvan kanssa päättänyt toimia tälla tavalla.

Voihan sen joku tulkita niinkin, että vauva se tuolta lattiasta tietoisesti ""komentelee"" että tänne ja heti viihdyttämään ja seurustelemaan. Mutta vaikka niin olisikin, olen ajatellut että se on minun tehtäväni tällä hetkellä - yrittää pitää pikku ukkelini onnellisena ja tyytyväisenä. Minulle kitinä/kätinä on merkki ettei vauva viihdy tai ole tyytyväinen ja siihen pyrin parhaani mukaan reagoimaan.

Toki vauvat ovat erilaisia - ja kitinän määräkin erilainen. Mutta olen vaan huomannut, että kun menen vauvan ehdoilla ja tahdissa, saan kyllä ne omatkin asiat hoidettua, tavalla tai toisella.

Joo, eipä sitä riehuvan lapsen kanssa kahvia juoda, sinä olette oikeassa.
 
niin siis ap:n vauva on vasta 5 kk. Siihen käsittääkseni täällä on kommentteja annettu. Kun pari kuukautta siitä menee, on vauva jo niin paljon kehittynyt, että alkaakin kitistä jo ihan muuten vaan, ei VAIN viestittääkseen jotain.

Sitten on eri asia, vastaako kitinään vai ei. Mun mielestä kuitenkin 5 kk vanha kitisee juuri siksi, että haluaa ""sanoa"" jotain ja siihen jos ei reagoi, niin mahtaa vauvasta tuntua huippu mukavalta. Mieti jos itse yrittät sanoa miehellesi jotain sinulle tärkeää ja hän ei siihen mitenkään reagoisi...Ja HUOM!!!!nyt puhutaan 5 kk vanhasta vauvasta, ei mistään vuoden ikäisestä. (nimimerkki, mun mielestä).
 
No tuotanoin... Jos äiti hyppää heti kun vauva äännähtää niin kyllä se pienikin oppii hyvin pian sen että yksin ei tarvi olla ku vähän vaa ynähtää niin mamma juoksee!! Meillä kyllä 2,5 kk vauva osaa olla hetken sitterissä jotta äiti saa syödä tms. Yrittää kyllä kitistä tai narista mutta kun ei äiti heti mene ottamaan syliin vaan juttelee vaan niin että vauva kuulee äänen niin kitinä loppuu!! Eikä se kyllä oo vauvalle pahaksi!!!!
 
Mulla 6.5kk vanha tyttö, hän on ainakin oppinut hyvinkin nopeasti, että kitinällä saa äidin/isän tulemaan heti ja ottamaan syliin... Loppupeleissä se käy aika rankaksi, jos vessassakaan ei saa rauhassa käydä! Itse ainakin olen joskus hyvinkin väsynyt! Meillä pienikokoinen vauva, mutta en silti jaksa kokoajan kantaa !! Nyt tuntuu siltä, että seuraava en opeta siihen, että heti syliin, ku vähänkin älähtää! Saas nähdä sitten, kun aika on...

Meidän vauva vaatii kyllä seuraa melkein jatkuvasti hereillä ollessaan... Isäkin eilen kysy; miten päivä meni, vastasin siihen, että hyvin, kun teki niinkuin typy halusi! Että näin meillä ;)

 
Täällä kirjoittelevat taitavat tarkoittaa fyysistä kontaktia vastaamisella! Jos kerran äidin aamupala keskeytyy vastaamalla kitinään niin silloin tuskin vaan vauvalle jutellaan!?
 
Hei,

ihan tuli huono omatunto tätä ketjua lukiessa ;)

Mulla on 3,5 kk ikäinen vauva, joka on kovin seurankipeä. Hän ei tosiaankaan siedä sitä, että joutuu istuskelemaan sitterissä keittiön lattialla/makoilemaan lelukaaressa sen aikaa, että äippä syö aamiaista tai lounasta. Siis puhutaan nyt jostain 10-15 min. ajasta. Mitään hätää hänellä ei todellakaan ole, eikä saa edes kunnon itkua väännetyksi, mutta kitinä ja komentelu on melkoinen. Itse olen kyllä ihan hyvällä omallatunnolla vedellyt aamiaiseni, aina välillä kommentoiden jotain rauhoittavaa pojalle. Meillä mennään ekoille kunnon päikkäreille ulos vasta klo 14 maissa, aamupäikkärit otetaan tisulla/sylissä. Itse en ainakaan ole sellainen superäiti, että jaksaisin olla koko päivän syömättä ja juomatta, tai edes tonne klo 14 asti...
 
Zizzi, kuten kirjoitin aikaisemminkin, joka kitinään ei tarvitse vastata, vauvan on todellakin hyvä oppia viihtymään myös itsekseen, sinun ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa ketjua lukiessasi olet täysin oikeilla linjoilla vauvasi kanssa :)
 
Hyviä kirjoituksia. Kyllä ainakin meidän vauvasta huomaa, että on jo oppinut (ja oli 5-kuisenakin), että kitinällä saa huomiota.

Mä lisään vielä, että yritin aina ensin esim jollain lelulla tms saada vauvan huomion muualle, ettei oppisi, että syliin pääsee joka kitinällä. Syliin toki pääsi ja pääsee yhä, jos on sen tarvetta.
 
En muuten ymmärrä mikä ap:n kirjoituksessa viittasi siihen että hän tarkoittaa kitinään vastaamisella syliin ottamista. Siitähän täällä on tappelu tullut. Omasta mielestäni kitinän vastaamista on mikä tahansa reagointi, jolla kitinän saa loppumaan ja vauvan tyytyväiseksi. Tämä tuskin on kenenkään mielestä liiallista huomioimista...
 
Vauvan kitinä...niin ja siihen vastaaminen/reagointi. Hyvät mammat, vauvamme ovat aikas lyhyen aikaa pieniä kitisijöitä. Isompia kitisijöitä heistä kyllä tulee aika nopeasti. Minä ainakin jaksan tämän ns. vauva-ajan kanniskella ja sylitellä ihan vaikka joka kitinästä... Eri asia on sitten kun kyseessä on ns. taaperoikäinen, jota voi jo ""kasvattaa"". Totta kai vauvan on hyvä olla myös itsekseen ja meillä vaavi on kiinnostunut leluistaan, joita jaksaa jo aika pitkään ihmetellä. Välillä menee monta hetkeä ihan vain omia ruuminosia ihmetellessä...pian lapsemme ovat jo niin isoja, että saa iltaisin kotiin odotella...
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Similar threads

2
Ongelmia 7kk vauvan kanssa
Viestiä
13
Luettu
9K
Vauvat ja taaperot
2lasta AP
2
Y
Lasteni suusta kuultua.
Viestiä
3
Luettu
2K
Aihe vapaa
Vieras
V
Y
Lasteni suusta kuultua eri ihmisten kertomina.
Viestiä
2
Luettu
4K
Aihe vapaa
Tiedän mitä onni on
Tiedän mitä onni on

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa