"Kiva" päivä lasten kanssa... huoh.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Poolo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Poolo

Aktiivinen jäsen
21.06.2005
1 975
0
36
Vapaapäivä töistä (vuorotyö) ja ajatus viettää mukava päivä lasten kans. Kotihommia välillä ja lapset leikkivät. Sovittiin että siivoavat leikkihuoneensa (=pommin jäljiltä...) ja sitten pelataan/luetaan tms. muuta kivaa. Yllättäen siivoamiseen menikin aikaa tolkuttomasti lun piti venkoilla vastaan ja 4v. tavoilleen uskollisena luisti taas hommasta, joten sovittiin, että ulkoilun jälkeen illansuussa siivoaa oman osuutensa. Sisälle tultua tää 4v. järjestikin kauhean sirkuksen; siivosi kyllä mutta kun samalla piti huutaa kurkku suorana, niin väsyi sitten niin, että loppujen lopuksi ei sitten jaksanu syödä ees iltapalaa vaan huusi huutamasta päästyään ja oli jo oksentaa... Jäi sitten lukemiset ja pelaamiset ja muut kivat ja eikun lapset nukkumaan. Nyt sitten äidillä tosi paska fiilis; olipa "kiva" päivä... Tuo 4v. on erittäin kovapäinen ja jos ei pidä tiukasti sovituista kiinni, niin jossain vaiheessa voi tulla oikeasti ongelmia. Lelujen siivoaminen on hänelle tervanjuontia, mutta onhan sitäkin tehtävä. Ärsyttävää vaan kun samasta asiasta taistellaan ylen yhtenään. Ja mimmi huutaa kuin päätä leikattais, ei mitään pikku vikinää...
 
Juu tutulta kuulostaa, meillä tuo neiti melkein 9v tahtoo kans luistaa siivoamisesta ja sit on yhtä huutoo. Tai sit kun itellä ois aikaa ja jaksamista esim pelata jotain peliä lasten kanssa niin alkaa kauhea tappelu ja huuto, huoh.
 
Niin, oon miettiny, et pitäiskö unohtaa koko juttu tuosta leikkihuoneen siisteydestä ja antaa muksujen sotkea ja pitää huoneensa siinä kunnossa kun haluavat. Heidän parastaanhan tässä ajattelen, kun haluaisin lelujen olevan siistissä järjestyksessä leikkien jälkeen; osia ei häviä ja on mukavampi aloittaa leikit taas kun on suht koht siistiä. Mutta kun en millään jaksais tätä ainaista taistelua aiheesta. Meillä ei auta jonkun lempilelun jemmaaminen eikä millään voi kiristää tai jättää jotain kivaa pois -silti taistellaan. Huoh.
 
Mulla on tuohon hyvä neuvo; leikkihuoneen ovi vaan kiinni niin sotku ei häiritse :)

Oikeasti, meilläkin lasten huoneet on melkein jatkuvasti sotkuisia, mutta en jaksa koko ajan sanoa asiasta. Itsepähän kärsivät jos tavaroita ei löydy. Silloin tällöin käsken siivoamaan ja siivoavatkin, muttei tulisi mitään jos melkein joka päivä käskisin. Ja 4-vuotias on kyllä aika pieni vielä, en pakottaisi siivoamaan. Mitä se sotku loppujen lopuksi haittaa, jos ei lasta itseään?
 
Tätä oon miettiny, vaadinko liikaa... 6v. esikoinen on ollu aina paljon tarkempi ja siivoaa kyllä kun käsketään. Harmittaa hänen puolestaan, kun tarvittaessa siivoaa kyllä yksinkin, mutta eihän toisten sotkuja tartteis siivoilla. 4v. on suurpiirteisempi; ei haittaa sotkut eikä kehtais millään siivota jälkiään vaikka osais kyllä. Inhottaa naputtaa asiasta, mutta ehkä alan katsoa läpi sormien; katotaan huomaavatko joskus oma-aloitteisesti korjata jälkensä...
 
No ite varmaan kyllä pitäisin pääni, että leluja pitää siivota. Mut tietysti sitten jos ajatuksena on viettää mukava päivä lasten kanssa, niin silloin vois siivouksen jättää väliin. Toki aina ei mee niin kuin olis ajatellut, ei edes kovin usein. Ainakaan meitin juurikin samantapaisen kovapäisen kanssa.
 
Jos yhtään lohduttaa niin ei ole ollut mikään unelmaviikonloppu täälläkään, hermot ollut koetuksella monen monta kertaa tuon 1v7kk ikäisen kanssa, 7v esikoinen on myös ollut "ei ihan niin ihana itsensä"..
Mitä noihin lelujen siivoamisiin tulee niin me ollaan sovittu aikoinaan pojan kanssa että jos joku leikki on jäänyt kesken niin ei tarvitse korjata mutta sellainen yleinen sotku ja sekamelska korjataan. Muuten ei pyydetä kavereita.. Ja se on toiminut tosi hyvin kyllä!
 
Minä vaadin siivoamaan omat sotkut. Aina. Voin kyllä olla apuna ja mukana, mutta siivoan kaverina, jos lapsetkin siivoaa. Se laiskinkin. Meillä se on 5-v.

Uskon, että toimin lasteni parhaaksi vaatimalla heiltä siisteyttä. Omat lelut pois, omat sotkut pois. En niuhota, ei tarvi nuohota ja särmätä, mutta suunnilleen lelut laatikoihin, kirjat hyllyyn, pelit pelikaappiin jne...

Minä en halua lasteni oppivan, että äiti kyllä kerää, ku hermostuu riittävästi. En. Tällä konstilla ei pääse helpolla. Ois helpompi siivota itse joka ilta, mutta en sorru siihen. Se ei kasvata lasta.
 
Mä olisin tehnyt niin, etten olisi antanut siivouksen jäädä "roikkumaan" tämän yhden lapsen kohdalla. Kyllähän sen nyt ymmärtää, että lapsesta siivoaminen tuntuu vielä tuplasti inhottavammalta kun joutuu yksin sen tekemään silloin kun muut jo puuhaavat jotain muuta. Ja vaikka kuinka olisi lapsi suostunut siivoamaan sitten myöhemmin, mutta kun ei se lapsen muisti aina riitä niin pitkälle. Eli kun jotain sovitaan yhdessä tehtäväksi, se tehdään yhdessä ja vasta sitten siirrytään niihin opäivän kivempiin ohjelmanumeroihin.
 
Mitä jos tekisitte ne kivat asiat ensin ja siivoaisitte sitten yhdessä, jos se 4v turhautuu odotellessa sitä kivaa tekemistä...
Minun kivaan päivään ei siivoaminen kuulu :)
 
Ajatus olis, että kun pidän kiinni siitä, että siivoavat ainakin illalla leikkinsä pois, niin oppivat, että jälkensä pitää korjata ja tietynlainen siisteys on oltava. Ei mitään ylihygieenisyyttä vaan perussiisteys. Rasittaa vaan ainainen jähinä asiasta. Tänäänkin oli ajatus, että reippaasti siivoavat, jotta ehitään tehdä vielä muutakin, mutta eipä sitten menny ihan niin... Harmittaa. No, uus päivä huomenna ja uudet kujeet.
 
Voi voi. Kamalaa. Niihän se on, että sitten kun lapset on isoja, muistellaan yhdessä sitä, kuinka ahkeria lapset oli siivoamaan ja pitämään lelunsa järjestyksessä, eikä niinkään sitä, kuinka vietettiin aikaa yhdessä.
 
esikoine yllätti tänään. He yhtäkkiä siivosivat askartelusilput ja muutenkin tuon pöydän jossa leikkivät ja askartelevat.

Ihmettelin kun se oli yhtäkkiä siisti. Ja esikoinen sanoi, että joo, hän halusi siivota että mahtuu tekemään jotain. Ja organisoi siihen pienemmän mukaan.

Ihana. On kylläkin jo 11v.
 

Yhteistyössä