K
Kätilö ov
Vieras
Kivuton synnytys.
”En tunne ainoatakaan maata, kansaa enkä kansaluokkaa, jossa synnytys
tuottaisi niin paljon kipua ja tuskaa kuin tässä maassa”. Näin vastasi
muuan vuosikausia vierailla mailla liikkunut matkustaja kysyessäni oliko
kulttuuri- vai luonnontilassa elävän lapsensynnytäjän kipuja kovenpana
pidettävä. Hänen toimensa ja myötätuntoisuutensa saattoivat hänet mitä
erillaisiten kansankerrosten pariin, jonka vuoksi hän oli täysin pätevä
puheenalaisesta kysymystä asiantuntevuudella ja luotettavasti
arvostelemaan. Tuskinpa missään maassa naiset raskautensa aikana ja
synnyttäessään kärsivät niin paljoa kuin Amerikassa. Euroopan
säätynaiset ovat kenties tässä poikkeuksena. Talonpoikassääty on
kaikkialla tässä suhteessa verrattain parempiosainen. Lähetyssaarnaajat
ja matkustavaiset tavallisesti väittävät idiaaninaisten miltei
vähintäkään tuskaa synnyttävän lapsensa ja ettei synnyttäminen
pitemmäksi aikaa estä äitejä jokapäiväisiä askareita ja huvejansa
hoitamasta. Olen itse nähnyt erään Ottawa-heimoon kuuluvan matkalla
olevan indiaanivaimon neljäkolmatta tuntia synnytyksen jälkeen jatkavan
kävelyänsä
melkoinen kantamus selässään. Mrs. Armstrong, eräs Sandwichs-saarten
ensimmäistä lähetyssaarnaajista, sanoo: ”Täällä synnyttäneet naiset
eivät tarvitse kärsiä paljon eikä kauvan synnyttäessään: äiti ei jää
vuoteeseen, vaan nousee ylös, kylpee kylmässä vedessä ja liikkuu niin
kuin tavallisesti”. Tohtori Store sanoo: ”Tuskin lienee mitään
lapsivuoteen kipuihin ja tuskiin verrattavaa kärsimystä, jos otetaan
huomioon aika, jonka ne kestävät”. Tohtori Meigs sanoo: ”Miehet eivät
kestä semmoisia tuskia kuin naiset. Kuka voipi kuvata synnytyskipuja?
Niillä ei ole muuta nimeä kuin kuolemantuskat”. Valitettavasti siinä on
perää, että naiset ovat kuoleman kielissä synnyttäessään lapsensa.
Tuhannet naiset pitävät synnytyksen aiheuttamia kipuja luonnollisina ja
aivan välttämättöminä. ”Tuskalla sinä olet lapsesi synnyttävä”, sitä
pidetään kirouksena, joka kerran kaikkiaan on naista kohdannut. Jos nyt
nämä tuskalliset kärsimykset ovat ruumiillisen toiminnan luonnollisia
seurauksia, jos ne todella ovat pidettävät naista kohdanneena
kirouksena, miksi nuo kohtalon suosimat onnenmyyrät, rikkaat ja
sivistyneet naiset, kärsivät siitä enemmän kuin yhtenäisen kansan
naiset, villit, raakalaiset, pakanat, joiksi heitä sanomme. T:ri J. King
kertoo lapsenpäästöoppia käsittelevässä teoksessaan tapauksista, joissa
ei mitään kipuja ollut. Laskiessaan kätensä vatsanaluselle tunsi hän
selvästi lihasten supistumista, sillä välin kun sairas paitsi
vaikeutunutta hengitystä pysyi säännöllisessä tilassa. Olen itse nähnyt
muutamia kivuttomia synnytyksiäm jotka todistavat sen mahdolliseksi.
Minut kutsuttiin erään naapurin rouvan luo neljään eri synnytykseen. En
kertaakaan ehtinyt paikalle ennen kuin synnytyksen tapahduttua, vaikka
asuin häntä vastapäätä kadun poikki ja hänen pyynnöstään olin
varuillani. Hän haetutti minut heti kun ensimmäinen oire ilmaantui.
Tämän jälkeen oli ainostaan yksi ponnistus vielä ja lapsi oli syntynyt.
Lasten päät olivat alussa vähän väännyksissä, osoittaen luunrakennuksen
noreutta. Toisella sairaallani oli kaksi synnytystä ilman mitään kipua.
Ensimmäisessä hän oli yksin hoitajattarensa kanssa. Illalla hän tunsi
itsensä väsyneeksi ja pani levolle. Kahtakymmentä minuuttia ei ollut
kulunut, ennen kuin hän huusi: ”Tuntuu niin omituiselta! Katso varmuuden
vuoksi, mikä siellä on”! Molempain hämmästykseksi oli pienokainen
syntynyt. Kaksi vuotta myöhemmin kutsuttiin minut eräänä iltana k:lo 10
saman rouvan luo. Kelmu oli katkennut- muuten ei mitään
lapsensynnytystuskain merkkiä. Tutkittaessa huomattiin cervix
suurentuneeksi, ja vaikka hän kohta sen jälkeen vaipui levolliseen
uneen, huomasin kuitenkin säännöllistä ja selvää lihasten supistumista.
Lapsi syntyi k:lo 2 vaiheilla aamulla vähäisittäkään kivuitta. En epäile
samojen lihasliikuntojen tapahtuneen edellisissäkin synnytyksisä, samoin
niissä muissa luonnollisissa toiminnoissa tunnetaan. Tässä mainut
henkilöt olivat erittäin terveitä ja ruumiinsa rakenteelta harvinaisen
vahvoja ja kauniita. T:ri Holdrook sanoo kirjassaan ”Kivuton synnytys”:
”Nämä raakalaiskansain naiset, jotka synnyttävät lapsensa ilman kipuja,
elävät paljon ulkoilmassa, ovat ahkerassa liikkeessä ja ovat paljon
terveempiä kuin heidän sivistyneet sisarensa. Semmoiset esimerkiksi
osoittavat selvästi, että synnytys käypi kivuttomaksi, sikäli kuin on
ruummiillisesti täydellinen ja terve. Ne todistavat kaikissa
tapauksissa, ettei kipu välttämättä tarvitse olla synnytykseen
yhdistynyt”.
”En tunne ainoatakaan maata, kansaa enkä kansaluokkaa, jossa synnytys
tuottaisi niin paljon kipua ja tuskaa kuin tässä maassa”. Näin vastasi
muuan vuosikausia vierailla mailla liikkunut matkustaja kysyessäni oliko
kulttuuri- vai luonnontilassa elävän lapsensynnytäjän kipuja kovenpana
pidettävä. Hänen toimensa ja myötätuntoisuutensa saattoivat hänet mitä
erillaisiten kansankerrosten pariin, jonka vuoksi hän oli täysin pätevä
puheenalaisesta kysymystä asiantuntevuudella ja luotettavasti
arvostelemaan. Tuskinpa missään maassa naiset raskautensa aikana ja
synnyttäessään kärsivät niin paljoa kuin Amerikassa. Euroopan
säätynaiset ovat kenties tässä poikkeuksena. Talonpoikassääty on
kaikkialla tässä suhteessa verrattain parempiosainen. Lähetyssaarnaajat
ja matkustavaiset tavallisesti väittävät idiaaninaisten miltei
vähintäkään tuskaa synnyttävän lapsensa ja ettei synnyttäminen
pitemmäksi aikaa estä äitejä jokapäiväisiä askareita ja huvejansa
hoitamasta. Olen itse nähnyt erään Ottawa-heimoon kuuluvan matkalla
olevan indiaanivaimon neljäkolmatta tuntia synnytyksen jälkeen jatkavan
kävelyänsä
melkoinen kantamus selässään. Mrs. Armstrong, eräs Sandwichs-saarten
ensimmäistä lähetyssaarnaajista, sanoo: ”Täällä synnyttäneet naiset
eivät tarvitse kärsiä paljon eikä kauvan synnyttäessään: äiti ei jää
vuoteeseen, vaan nousee ylös, kylpee kylmässä vedessä ja liikkuu niin
kuin tavallisesti”. Tohtori Store sanoo: ”Tuskin lienee mitään
lapsivuoteen kipuihin ja tuskiin verrattavaa kärsimystä, jos otetaan
huomioon aika, jonka ne kestävät”. Tohtori Meigs sanoo: ”Miehet eivät
kestä semmoisia tuskia kuin naiset. Kuka voipi kuvata synnytyskipuja?
Niillä ei ole muuta nimeä kuin kuolemantuskat”. Valitettavasti siinä on
perää, että naiset ovat kuoleman kielissä synnyttäessään lapsensa.
Tuhannet naiset pitävät synnytyksen aiheuttamia kipuja luonnollisina ja
aivan välttämättöminä. ”Tuskalla sinä olet lapsesi synnyttävä”, sitä
pidetään kirouksena, joka kerran kaikkiaan on naista kohdannut. Jos nyt
nämä tuskalliset kärsimykset ovat ruumiillisen toiminnan luonnollisia
seurauksia, jos ne todella ovat pidettävät naista kohdanneena
kirouksena, miksi nuo kohtalon suosimat onnenmyyrät, rikkaat ja
sivistyneet naiset, kärsivät siitä enemmän kuin yhtenäisen kansan
naiset, villit, raakalaiset, pakanat, joiksi heitä sanomme. T:ri J. King
kertoo lapsenpäästöoppia käsittelevässä teoksessaan tapauksista, joissa
ei mitään kipuja ollut. Laskiessaan kätensä vatsanaluselle tunsi hän
selvästi lihasten supistumista, sillä välin kun sairas paitsi
vaikeutunutta hengitystä pysyi säännöllisessä tilassa. Olen itse nähnyt
muutamia kivuttomia synnytyksiäm jotka todistavat sen mahdolliseksi.
Minut kutsuttiin erään naapurin rouvan luo neljään eri synnytykseen. En
kertaakaan ehtinyt paikalle ennen kuin synnytyksen tapahduttua, vaikka
asuin häntä vastapäätä kadun poikki ja hänen pyynnöstään olin
varuillani. Hän haetutti minut heti kun ensimmäinen oire ilmaantui.
Tämän jälkeen oli ainostaan yksi ponnistus vielä ja lapsi oli syntynyt.
Lasten päät olivat alussa vähän väännyksissä, osoittaen luunrakennuksen
noreutta. Toisella sairaallani oli kaksi synnytystä ilman mitään kipua.
Ensimmäisessä hän oli yksin hoitajattarensa kanssa. Illalla hän tunsi
itsensä väsyneeksi ja pani levolle. Kahtakymmentä minuuttia ei ollut
kulunut, ennen kuin hän huusi: ”Tuntuu niin omituiselta! Katso varmuuden
vuoksi, mikä siellä on”! Molempain hämmästykseksi oli pienokainen
syntynyt. Kaksi vuotta myöhemmin kutsuttiin minut eräänä iltana k:lo 10
saman rouvan luo. Kelmu oli katkennut- muuten ei mitään
lapsensynnytystuskain merkkiä. Tutkittaessa huomattiin cervix
suurentuneeksi, ja vaikka hän kohta sen jälkeen vaipui levolliseen
uneen, huomasin kuitenkin säännöllistä ja selvää lihasten supistumista.
Lapsi syntyi k:lo 2 vaiheilla aamulla vähäisittäkään kivuitta. En epäile
samojen lihasliikuntojen tapahtuneen edellisissäkin synnytyksisä, samoin
niissä muissa luonnollisissa toiminnoissa tunnetaan. Tässä mainut
henkilöt olivat erittäin terveitä ja ruumiinsa rakenteelta harvinaisen
vahvoja ja kauniita. T:ri Holdrook sanoo kirjassaan ”Kivuton synnytys”:
”Nämä raakalaiskansain naiset, jotka synnyttävät lapsensa ilman kipuja,
elävät paljon ulkoilmassa, ovat ahkerassa liikkeessä ja ovat paljon
terveempiä kuin heidän sivistyneet sisarensa. Semmoiset esimerkiksi
osoittavat selvästi, että synnytys käypi kivuttomaksi, sikäli kuin on
ruummiillisesti täydellinen ja terve. Ne todistavat kaikissa
tapauksissa, ettei kipu välttämättä tarvitse olla synnytykseen
yhdistynyt”.
