kk minipillereitä ja mietin eroa

[Mitä nyt...]

Olen 25vuotias nainen. Nuorempana käytin e-pillereitä, söin montaa erimerkkiä ja kokeilin laastariakin. Ei ne käyneet, koska minusta tuli vähän äkäinen ja päänsärky vaivasi. Olen ollut nyt noin 5vuotta ilman hormonaalista ehkäisyä ja on käytetty ehkäisynä patentex oval ehkäisypuikkoa. Se on toiminut hyvin, ollut varma.

Kuitenkin raskauspelkoni oli niin voimakas, että en täysin uskoltanut luottaa siihen ja olihan se vähän typerää odotella se 10minuuttia aina ennenkuin pääsi hommiin kunnolla. Nyt sitten kuukauden olen testannut minipilleireitä. Crazetta tjs..

Fyysisesti on sopinut ihan hyvin. Ei arista rintoja, ei turvota, eikä päätä säre. Mutta olen yhtäkkiä alkanut miettimään sellaisia asioita, että pitäisikö erota. En voi käsittää mistä nämä ajatukset yhtäkkiä tulevat. Mieliala vaihtelee kokoajan. Välillä rakastan kuten ennenkin, välillä ei tunnu miltään ja koko pitkä suhteemme on ihan yksi ja sama. Johtuuko tämä näistä pillereistä? Aiemmin ei tällaista ole ollut, sillä olen aika jalat maassa seisova ihminen. Nyt oikein pelkään, että teen äkkinäisen päätöksen ja lähde livohkaan. Meneekö tämä ohi? Luin jostain, että alussa voi olla erilaisia sivuvaikutuksia, mutta kannattaisi jatkaa syömistä 3kk ajan, sillä ne voivat tasoittua ja hävitä. Tuntuu kyllä aika hurjalta vielä 2kk testata, menee pian koko suhde...

En millään haluaisi hormonaalista ehkäisyä, mutta en voi harrastaa seksiä lainkaan enää, luottaen kumiin tai patentexiin. Sillä joka kuukausi sitten jännittää, onko ihan varmasti olleet varmoja.

Kävin gynellä, sillä halusin kierukan. Gyne sanoi, että tekee tutkimuksen ja ei se synnyttämättömyys ole sillälailla este sen laitolle. No tutkimuksen jälkeen sanoi, ettei kyllä alkaisi sitä minulla laittamaan, sillä omaan kuulemma pienen kohdun ja kohdunsuuni on todella pieni. Sekö siitä sitten?

Olen epätoivoinen Lisäksi minulla todettiin keltarauhashormonin puutos ja senkn takia gynen mielestä olisi hyvä syödä näitä minipillereitä nyt ainakin 4-6kk.

Lisäksi olen alkanut hermostumaan siihen, että miksi naisen täytyy pumpata itseensä tällaisia hormoneita ja mies senkun paneskelee sitten. Ja sitten miehet tuolla aina jauhavat, kuinka naiset ovat äkkipikaisia ja mieli vaihtelee kokoajan..No onko se ihme, jos hormonia vedetään?

Kun mietin oikein naisen elämää ja sitä kuinka paljon hormonit vaikuttaa naisen elämään (PMS, raskas jne jne) Niin onko se ihan hyvä homma sitten vielä mennä syömään näitä lisää? Vai olenko nyt täysin lapsellinen..Huoh en tiedä enää itsekään.

Mitä ehkäisykeinoa voin ajatella? Jos kumiin en luota, e-pillerit eivät käy, minipilleritkään ilmeisesti ei, kierrukkaa YKSI gyne ei suositellut...Mitä jää jäljelle enää?

On tämä vaikeaa Pitkä valitusvirsi, pahoittelut siitä.

 

[nalle22 ei kirj]

siis kyllä sen kierukan aina voi laittaa, mutta toisaalta, haluatko maksaa sen 160e, kun jos sulle on sanottu että sulla on pieni kohtu ja pieni kohdunsuu, että se tulee sitten itestään ulos, ja sitten on ihan turhaan mennyt rahaa siihen...tai sitten että käy niin harvinaisesti, että se puhkaisee kohdun ja menee vatsaonteloon.

mulle se laitettiin endoepäilyn takia, ei siis edes ehkäisyksi. en ole synnyttänyt, saati seksiä harrastanut, ja silti minua pidettiin sopivana sen käyttäjäksi. ainoa asia sen laittamisessa oli, että se piti laittaa nukutuksessa, kun minulla ei noi sisätutkimukset ole ikinä onnistuneet kipujen ja jännityksen takia.
no, se meni hienosti paikoilleen...ei vain oikein palvellut minua, kun kivut vain pahenivat ja lisääntyivät päivittäisiksi, ja aiheutti minulle yhden todella kivuliaan kystankin. no, pari viikkoa sitten menin jälleen lääkäriin pahojen kipujen takia, niin ultrassa selvisi että se oli itsestään mennyt kohdunkaulakanavaan, eli oli tulossa pois päin. eikun nukutukseen ja kierukka pois. missään vaiheessa tosin ei sanottu että mulla olis pieni kohtu tai olisin muuten epäsopiva käyttäjä, näin nyt vain sattui käymään. tosin, voi olla että se ois muutenkin jonkun ajan kuluttua otettu pois kun olo oli niin kauhea...
mutta siis yritän tässä vaan sanoa, että jos sulle on varta vasten sanottu että kohtu on pieni, niin sitten kannattaa kyllä useamman kerran miettiä haluaako ottaa sen riskin. toki kun luin sun jutun ja olisin samassa tilanteessa, eli aika epätoivoinen, niin voi olla että pyytäisin toisen mielipiteen. eri asia on, haluatko tuhlata siihen käyntiin lisää rahaa.

se on ihan käsittämätöntä, että meidän naisten täytyy kärsiä näiden asioiden takia, ja miehet vaan voi olla...hormonit ihan auttamatta vaikuttaa mielialaan tms...on tietysti muutamia niitä onnekkaita joilla kaikki noi hormonit käy, mutta aika harvassa tuntuu nykyään olevan.

mä kokeilin noita cerazetteja n.5kk, ja lopetin ihan sen takia, että mun aiemmin säännöllinen kierto muuttu tosi epäsäännölliseksi, ja vuosin aina 3 viikkoa putkeen. mutta yleensä on niin kai, että jos tav. pillerit ei käy, niin minipillerit voi hyvinkin käydä.
toi sun gynen ehdotus syödä nyt noita minipillereitä 4-6kk, kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta. yleensä noi mielialajutut tasaantuu ajan myötä. mulla mirenasta tuli aivan kauheet itkukohtaukset ja muut tällaset jutut, jotka myös rupes helpottaa.

ehdottaisin ehkä, että otat sen toisen puoliskon kanssa puheeksi nämä sun tuntemukset, kerrot ihan rehellisesti että mielialat vaihtelee ja välillä tulee outoja ajatuksia.
ja kaikki noi asiat mitä mietit, on ihan täysin normaaleja, et ole yhtään lapsellinen..
jos jostain syystä joku gyne sulle päätyy kierukkaa suosittelemaan, niin ainahan on myös se kuparikierukka, jossa ei siis hormonia ole ollenkaan.

toivottavasti mieli kirkastuu pian, tiedän miltä tollaset ajatukset tuntuu, se on tosi pelottavaakin välillä. mutta koita vielä syödä noita pillereitä jonkin aikaa!

tsemppiä!

 

[viratontoosa]

Hyvä "mitä nyt",
arvostan ajatuksiasi, vaikka olet vielä noin nuori! Itse olen jo 4-kymppinen ja nyt vasta viimevuosina herännyt miettimään, miksi ihmeessä naisten pitää pumpata koko ikänsä itseensä hormoneita. Itsekin niitä olen syönyt teini-iästä asti, synnytysten jälkeen sitten hormonikierukkaa kokeillut ja viimeisenä ehkäisyrenkaita. Pillerit kai sopi silloin nuorempana (tosin aina ne on kai vaikuttanut mielialaan ja haluihin), silloin vain ei tajunnut, että harmitukset ja kiukut ja seksihalujen vähyys saattoi johtua vain pillereistä. Avioerokin tuli, liekö sekin olisi jäänyt kokematta jos olisin ollut "luomu". Mene ja tiedä...
Ihmettelenkin, miksi naiset hyväksyvät tämän hormonien pumppaamisen (varsinkin he joille tulee ei toivottuja sivuvaikutuksia) ja vain miellyttävät miehiään oman terveytensä kustannuksella. Toki ymmärrän käytön silloin, jos vaikutukset ovat pelkästään positiivisia.
Ehkäisyasiassa en osaa kyllä sinua neuvoa.. se on kinkkinen. Itselläni oli juuri pieni kohtu (vaikka 2 synnytystä takana), mutta sinne kumminkin nippanappa kierukka mahtui. Hormoni-sellainen aiheutti järkyttävän akneongelman sekä masennusta (puhumattakaan järjettömästä mielialojen heittelystä ja raivokohtauksista...) ja kuparikierukka viimein märkäisen kohtutulehduksen... Itse olen sterilisaatiojonossa, mutta sehän ei sinun kohdalla tule kyseeseen nuoren ikäsi vuoksi.
Tsemppiä! Toivottavasti löydät itsellesi sopivan ehkäisymenetelmän!

 

[Selloilija]

Lukeekohan tätä enää kukaan... No eipä sillä väliä! Vuoden avoliiton ja kumeilla leikkimisen jälkeen päätimme avomieheni kanssa kokeilla pillereitä 3 vuotta sitten. Päätös oli raskas, sillä kuvittelin nuoruudenhöperöissäni sen mahdollisesti vaikuttavan hedelmällisyyteen jne. No, pelko pois ja lääkäriin! Söin Cerazettea kuukauden ja lopetin samantien. Syy: koko muutenkin helvetillisen kuukauden kestävät menkat. Ajattelin että jos haluan ehkäisypillerit niin en ainakaan välttääkseni seksiä menkkojen takia. Toki toimiihan se ehkäisyvaikutus niinkin... (Yhdistelmäpillereitä ei kirjoitettu aurallisen migreenin takia, vaikuttaa ilmeisesti kohottavasti veritulppariskiin tai jotain. )

Luovuimme samantien "paljaalla paras" -toiveista ja palasimme kumiin. En vielä tähän mennessä (7 vuoden sukupuolielämän jälkeen) ole tullut raskaaksi, joten luotamme siihen edelleen. Jos ei luota yhteen kumiin niin voihan niitä laittaa kaksi, sekin lisää ymmärtääkseni kondomin ehkäisyvarmuutta. Toisaalta, eihän mikään ole 100% varma ehkäisykeino paitsi pidättäytyminen.

Toivottavasti parisuhteenne ei ole kaatunut ainakaan vielä! Kannattaa jutella puolison kanssa asiasta, ehkä myös lääkärin. (Yleensä miehet ymmärtää jos kyseessä on näinkin vakava asia. Ja jos ei ymmärrä tai arvomaailmanne ei kohtaa, niin kannattaa miettiä onko suhde sen arvoinen.) Jos terveytesi vaatii keltarauhashormonin lisäystä, luulisin ainakin, että siihen löytyy muukin vaihtoehto kuin Cerazette tai pillerit ylipäänsä.

Nämä ovat monimutkaisia asioita, mutta onneksi saamme (tai joudumme) päättää omasta kehostamme itse! Itse vain haaveilen ehkäisystä, joka veisi kuukautiskivut ja PMS-oireet pois, eikä veisi haluja tai tunnelmaa ja olisi muuta kuin hormonaalinen! =D Sitä odotellessa voimia ja pitkää pinnaa meille kaikille...

 

[på]

Cerazetteä itse käyttäneenä haluaisin sanoa ap:lle että malta vielä odottaa, se 3-4kk ainakin. Itsekin aikoinaan siirryin hormonittomasta ehkäisystä Cerazetteen ja alkuun mielialanvaihtelut oli tosi suuria, tajusin itsekin ettei tämä ole se "normaali" minä. Onneksi poikakaverikin tajusi mistä on kysymys kun räjähtelin milloin mistäkin. No, se kuitenkin meni itselläni n. 1-2kk ohi, ja se jälkeen Cerazettet on sopinut ihan kivasti. Eli malttia vaan, älä laita (mahdollisesti) hormonien takia koko suhdetta katkolle. Tsemppiä!