Toggle sidebar

Kodin ja vanhempien vaikutus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mummeliisa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
1. Vanhempiesi koulutus - ja omasi?
- kansakoulut, korkeakoulu

2. Lapsuudenperheen lapsiluku - ja omien lapsiesi (jo olemassaolevien ja suunniteltujen) määrä?
-isällä 1 eli minä, äidillä 4, (3 myöh.avioista) joista kaikki huostaanotettuja, patsi minä ensimmänen jäin isälle.
Minulla 2 (3) lasta

3. Lapsuusperheen asumismuoto ja nykyinen (tai pyritty) asumismuoto?
-vuokra, oma

4. Onko äitisi ollut kotona /pitänyt äitiyslomia? Entä sinä itse?
äiti lähti kun olin 2v, 6v kotona lasten kanssa

5. Ovatko vanhempasi yhteiskunnallisesti aktiivisia? Entä sinä itse?
eivät, semisti
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;27392961:
Mä en näe vanhempien vaikutusta suoraan niin, että lapset tekisivät samoja valintoja kuin vanhempansakin. Minusta se vanhempien vaikutus on jotain vähemmän konkreettista, enemmänkin kyse on asenteista ja arvomaailmasta kuin valinnoista. Mun lapsuudenkodissani oli hyvin pitkälle asenne, että lähes kaikki on mahdollista, kun vain tarpeeksi kovasti haluaa ja yrittää, mutta mikään ei tipahda nokan eteen kuin Manulle illallinen vaan haaveidensa täyttämisen eteen pitää tehdä töitä. Eikä kaikkien haaveiden ole tarkoituskaan täyttyä heti vaan pitää olla kärsivällisyyttä.
Click to expand...

Kyllä sillä varmasti vaikutusta on. Itseäni harmittaa, kun oppini kotoa on se, että velvollisuudet pitää hoitaa ja olla ns. kunnon kansalainen, mutta kunnianhimo on turhaa. Aina voi mennä siitä mistä aita on matalin ja luovuttaminen on ihan ok, ehkä parempikin vaihtoehto, kuin riskien ottaminen ja mahdollinen epäonnistuminen ja itsensä nolaaminen.
Kova työ on kouluttaa itsensä pois tuollaisesta ajattelusta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja viisikymppinen isoäiti;27393052:
kyllä lasten kokemuksella perheessä ja perheen työssä on lapseen iso vaikutus. esim. meillä kun on maatila, niin yksikään poika ei halua jatkaa, kun onhan ne nähneet koko tämän touhun kirjon tässä kotona asuessaan. ja sen, että sitä rahaa ei koskaan ole. eikä isännällä vapaa aikaa. ja isompana joutuneet itsekin töihin osallistumaan paljon. huomanneet, että kun on vieraan töissä, niin vapaa-aikaakin on, ja kun elämänsä oikein suunnittelee niin sitä rahaakin on.
Click to expand...
Jep. Mä olin vielä yli nelikymppisenä ehdottomasti sitä mieltä, että en ikinä ryhdy yrittäjäksi. Noh, ryhdyin kuitenkin, mutta vasta sitten, kun esikoinen oli jo täysi-ikäinen ja kuopuskin yläasteella.
 
[QUOTE="vieras";27393092]Kyllä sillä varmasti vaikutusta on. Itseäni harmittaa, kun oppini kotoa on se, että velvollisuudet pitää hoitaa ja olla ns. kunnon kansalainen, mutta kunnianhimo on turhaa. Aina voi mennä siitä mistä aita on matalin ja luovuttaminen on ihan ok, ehkä parempikin vaihtoehto, kuin riskien ottaminen ja mahdollinen epäonnistuminen ja itsensä nolaaminen.
Kova työ on kouluttaa itsensä pois tuollaisesta ajattelusta.[/QUOTE]
Lapsuudenkodin asenne- ja arvomaailma voi tosiaan olla lapsen kannalta myös negatiivinen. Mulla on ollut se onni, että lapsuudenkodissani se oli positiivinen. Kannustettiin, mutta itse sai elämänsä suunnitella ja tehdä omat valintansa. Koskaan ei kehotettu menemään sieltä, missä aita on matalin, mutta ei sitä kiellettykään. Jos itse koin jonkin asian omalla kohdallani vähemmän tärkeäksi, niin ihan vapaasti sain hoitaa sellaisen asian vähän löysemmin rantein. Tästä oli suuresti apua esim ammattikorkeassa, jossa tietyistä kursseista mulle riitti, että pääsin niistä läpi, ja tietyistä kursseista halusin saada kiitettävän.
 
1. Vanhempiesi koulutus - ja omasi?
Äiti ylempi korkeakoulu, isä ammattikoulutaso(?), hänenkin ammattiinsa valmistutaan nykyään korkeakoulusta.
Minulla on ylempi korkeakoulututkinto.

2. Lapsuudenperheen lapsiluku - ja omien lapsiesi (jo olemassaolevien ja suunniteltujen) määrä?
Lapsuudenperhe oli uusioperhe, lapsia 2-4, laskutavasta riippuen.
Omia kaksi, lisää ei tule.


3. Lapsuusperheen asumismuoto ja nykyinen (tai pyritty) asumismuoto?
Vanha kerrostalo.
Vanha kerrostalo.


4. Onko äitisi ollut kotona /pitänyt äitiyslomia? Entä sinä itse?
Oli kotona pari vuotta kun synnyin, vaihtoi silloin ammattinsa kotoa tehtävään työhön, joten en osaa sanoa.
Olen ollut itse kotona n. 2v/lapsi.


5. Ovatko vanhempasi yhteiskunnallisesti aktiivisia? Entä sinä itse?
Ovat hyvinkin.
Olen kovinkin.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Mummeliisa:
1. Vanhempiesi koulutus - ja omasi?
2. Lapsuudenperheen lapsiluku - ja omien lapsiesi (jo olemassaolevien ja suunniteltujen) määrä?
3. Lapsuusperheen asumismuoto ja nykyinen (tai pyritty) asumismuoto?
4. Onko äitisi ollut kotona /pitänyt äitiyslomia? Entä sinä itse?
5. Ovatko vanhempasi yhteiskunnallisesti aktiivisia? Entä sinä itse?

QUOTE]

1. Äidin koulutus peruskoulu ja isä kävi kokkikoulun ja kouluttautui vielä aikuisiällä toiseenkin ammattiin, itsellä pelkkä peruskoulu takana, koska lapset päättivätkin tulla ennen kun kouluja ehdin käymään.

2. Lapsuuden kodissa meitä oli kaksi. Itsellä kaksi lasta, kolmas tulossa ja neljäs haaveissa joskus myöhemmin.

3. Omistusasunto kerrostalossa lapsuudenkotina ja nyt asumme itse vuokralla rivitalossa, mutta haaveena omakotitalo.

4. Äiti oli kotona, itse myöskin olen kotona ja tulen olemaan siihen asti että jokainen lapseni on kolme.

5. Eivät ole, enkä ole itsekkään!
Click to expand...
 
1. Vanhempiesi koulutus - ja omasi? isä kävi tekun, äiti vain kansakoulun ja itsellä korkeakoulututkinto

2. Lapsuudenperheen lapsiluku - ja omien lapsiesi (jo olemassaolevien ja suunniteltujen) määrä? 4 ja 4

3. Lapsuusperheen asumismuoto ja nykyinen (tai pyritty) asumismuoto? kummpikin oma

4. Onko äitisi ollut kotona /pitänyt äitiyslomia? Entä sinä itse? äiti semisti, mun vaimo piti normi äippälomat

5. Ovatko vanhempasi yhteiskunnallisesti aktiivisia? Entä sinä itse? ei ja ei
 
Olen joskus ennenkin täällä herätellyt kysymystä siitä, mikä/millaiset seikat saavat lapsen seuraamaan vanhempiensa jälkiä vs. alkamaan kapinalliseksi?

Monilla tuntuu olevan niin, että lähes kaikessa se kotoa saatu malli katsotaan niin hyväksi, että eletään "samalla kaavalla" - toisaalta on heitä, jotka laittavat koko kuvion uusiksi: siirtyvät aivan eri alalle, yhteiskunnallisesti aivan eri luokkaan ja poliittisesti aivan eri siipeen.
 
  • Tykkää
Reactions: Mummeliisa
Kokeillaanpa siis pientä galluppia:

1. Vanhempiesi koulutus - ja omasi?
2. Lapsuudenperheen lapsiluku - ja omien lapsiesi (jo olemassaolevien ja suunniteltujen) määrä?
3. Lapsuusperheen asumismuoto ja nykyinen (tai pyritty) asumismuoto?
4. Onko äitisi ollut kotona /pitänyt äitiyslomia? Entä sinä itse?
5. Ovatko vanhempasi yhteiskunnallisesti aktiivisia? Entä sinä itse?

Lisää vastaavia kysymyksiä saa mielellään keksiä muutkin.[/QUOTE]

1. äidillä lukio+amk, isä on insinööri, mulla yliopisto-opinnot kesken enkä tiedä jatkanko niitä ikinä vai menenkö esim. amikseen.
2. lapsuudenperheessä 3, minä odotan toista lasta. Haluaisin ehkä 4, mutta voi hyvin jäädä kahteenkin, sen näkee sitten :)
3. pitkään vuokralla aina vähän entistä isommassa asunnossa ja lopulta omakotitalo, ei isoa lainaa. minä menin naimisiin miehen kanssa, jolla on "oma" talo, mutta jossa asuu myös hänen vanhempansa.
4. On, kuten minäkin. Eri syistä tosin.
5. Ei ja ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön;27393178:
Olen joskus ennenkin täällä herätellyt kysymystä siitä, mikä/millaiset seikat saavat lapsen seuraamaan vanhempiensa jälkiä vs. alkamaan kapinalliseksi?

Monilla tuntuu olevan niin, että lähes kaikessa se kotoa saatu malli katsotaan niin hyväksi, että eletään "samalla kaavalla" - toisaalta on heitä, jotka laittavat koko kuvion uusiksi: siirtyvät aivan eri alalle, yhteiskunnallisesti aivan eri luokkaan ja poliittisesti aivan eri siipeen.
Click to expand...
Voisiko tähän vaikuttaa vanhempien lisäksi myös muu suku? Jos perheessä isä on jo kolmannen polven lääkäri, niin oletetaan, että pojastakin tulee lääkäri? Jos taas isä on vasta ensimmäisen polven lääkäri, pojalle ei aseteta samoja odotuksia? Mun molemmat vanhempani ovat työläisperheistä lähtöisin ja mietin, että ehkä juuri siksi mä sain ihan vapaasti valita oman elämäni suunnan.
 
1. Vanhempiesi koulutus - ja omasi? Sijoitusneuvoja ja myyntiedustaja. Olen lähihoitaja mutta haluan laborantiksi.
2. Lapsuudenperheen lapsiluku - ja omien lapsiesi (jo olemassaolevien ja suunniteltujen) määrä? Neljä, itse haluaisin kaksi (yksi löytyy)
3. Lapsuusperheen asumismuoto ja nykyinen (tai pyritty) asumismuoto? Omakotitalo, itse haluaisin rivitalopätkän tulevaisuudessa. Omistukseen tietysti.
4. Onko äitisi ollut kotona /pitänyt äitiyslomia? Entä sinä itse? Äitini oli kaksi vuotta kotona per lapsi.
5. Ovatko vanhempasi yhteiskunnallisesti aktiivisia? Entä sinä itse? Uskoisin molempien olevan suht aktiivisia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;27393256:
Voisiko tähän vaikuttaa vanhempien lisäksi myös muu suku? Jos perheessä isä on jo kolmannen polven lääkäri, niin oletetaan, että pojastakin tulee lääkäri? Jos taas isä on vasta ensimmäisen polven lääkäri, pojalle ei aseteta samoja odotuksia? Mun molemmat vanhempani ovat työläisperheistä lähtöisin ja mietin, että ehkä juuri siksi mä sain ihan vapaasti valita oman elämäni suunnan.
Click to expand...

Sinua ei painostettu esim. ryhtymään duunariksi/vähätelty korkeakoulua? Vai? Koska siitäkin saa palstalla joksus lukea.

Minulle oli aina ihan selvää, että lähden yliopistoon ja vielä tietylle alallekin (ala sitten muuttui, kun koin hetkellisen minikapinan 19-vuotiaana). Äitini yhä jaksaa pahoitella, että veljeni (45v) ei saanut yliopistosta papereita ulos, vaan työelämä vei mennessään kesken opintojen. Eli hyvin vahvasti tuo päämäärä on meillä ollut mukana. Ja minusta hyvä niin, olen iloinen että alusta asti on kannateltu kohti opiskelua.
 
1. Vanhempiesi koulutus - ja omasi? Kansakoulu ja keskikoulu - opistoasteen tutkinto
2. Lapsuudenperheen lapsiluku - ja omien lapsiesi (jo olemassaolevien ja suunniteltujen) määrä? 3 - ja 2
3. Lapsuusperheen asumismuoto ja nykyinen (tai pyritty) asumismuoto? omakotitalo/maatila, asun lapsuudenkodissani.
4. Onko äitisi ollut kotona /pitänyt äitiyslomia? Entä sinä itse? Äiti on ollut kotona, omat lapset on hoidettu kotona lähes siihen asti kun nuorempi täytti kolme.
5. Ovatko vanhempasi yhteiskunnallisesti aktiivisia? Entä sinä itse? Sekä että - en ole aktiivisimmasta päästä, mutta en passiivinenkaan.
 
1. Vanhempiesi koulutus - ja omasi?
äiti kauppakoulun käynyt, isä yrittäjä, itse olen maisteri
2. Lapsuudenperheen lapsiluku - ja omien lapsiesi (jo olemassaolevien ja suunniteltujen) määrä?
meitä on yhteensä neljä sisarusta, itsellä enemmän lapsia
3. Lapsuusperheen asumismuoto ja nykyinen (tai pyritty) asumismuoto?
okt asuin lapsena, samoin nyt
4. Onko äitisi ollut kotona /pitänyt äitiyslomia? Entä sinä itse?
olen mennyt hoitoon muistaakseni 10 kkn iässä, omani menneet 11k-reilu 2v tilanteen mukaan
5. Ovatko vanhempasi yhteiskunnallisesti aktiivisia? Entä sinä itse?
eivät, itse olen enempi mukana yhdistyksissä
 
1. Vanhempiesi koulutus - ja omasi?

Dippainssejä, itse menossa samaan suuntaan.

2. Lapsuudenperheen lapsiluku - ja omien lapsiesi (jo olemassaolevien ja suunniteltujen) määrä?

Kolme täyssisarta lapsuudenperheessä. Ihan kiva luku, 3-4 sopis mulle.

3. Lapsuusperheen asumismuoto ja nykyinen (tai pyritty) asumismuoto?

Asuttiin omistusrivarissa ja omakotitalossa, taajamassa. Itse en omakotitaloa kaipaa lainkaan, rivari vois olla kiva. Tällä hetkellä asumme luhtitalossa.

4. Onko äitisi ollut kotona /pitänyt äitiyslomia? Entä sinä itse?

Äiti oli aika vähän kotona, menimme hoitoon vähän alle 1-vuotiaina. Itse pidän lapseni kotihoidossa vähintään 3-vuotiaiksi asti.

5. Ovatko vanhempasi yhteiskunnallisesti aktiivisia? Entä sinä itse?

Etenkin äitini on todella aktiivinen. Mä meen aikaa samaa reittiä siinäkin.

Mun lisäkysymys:

6. Tupakoivatko vanhempasi - entä sinä?

Äiti polttaa, isä ei, itse en.
 
Mulla ei näy kaikissa. Ja osaan en ole voinut vaikuttaa itse.

1. Vanhempiesi koulutus - ja omasi?

Äiti myyjä erikoisliikeessä, isä sähkömies. Tosin isä oli paperitehtaalla töissä ja erittäin hyväpalkkainen duunari.

Oma koulutus: korkeakoulututkinto. Meitä on 4 sisarusta ja lapsilla on 1 korkeakoulututkinto, 2 amk-tutkintoa (eli tavallaan korkeakoulututkinto) ja yksi toisen asteen tutkinnon suorittanut. 2 on ylioppilasta (mm. minä). Kaikki ollaan toimistoissa siisteissä sisätöissä.

2. Lapsuudenperheen lapsiluku - ja omien lapsiesi (jo olemassaolevien ja suunniteltujen) määrä?

Meitä oli 4. Itse en saanut kuin yhden. Olisi haluttu enemmän, mutta parempi yksikin kuin 0. Halusin 2-4 lasta.

3. Lapsuusperheen asumismuoto ja nykyinen (tai pyritty) asumismuoto?

Lapsuudessa asuimme 9-vuotiaaksi asti kerrostyalossa, sitten omakotitalossa.

Meillä on kerrostaloasunto. En välttämättä edes halua asua omakotitalossa. Mökki riittää mulle siihen puuhasteluun.

4. Onko äitisi ollut kotona /pitänyt äitiyslomia? Entä sinä itse?

On ollut poikkeuksellisen paljon siihen maailman aikaan. Eli olin kotona 3-vuotiaaksi,. sitten satunnaisesti perhepäivähoitajalla (äöiti teki aika paljon iltatöitä silloin).

5-6-v olin tarhassa.

Itse olin kotona kunnes lapsi oli 3.

5. Ovatko vanhempasi yhteiskunnallisesti aktiivisia? Entä sinä itse?

Olivat poikkeuksellisen aktiivisia. Ja niin minäkin.
 
1. Vanhempiesi koulutus - ja omasi? Vanhemmat korkeasti koulutettuja molemmat - itsellä ei korkeakoulututkintoa, vaikka olen yliopistossa(kin) opiskellut
2. Lapsuudenperheen lapsiluku - ja omien lapsiesi (jo olemassaolevien ja suunniteltujen) määrä? Vähän - paljon.
3. Lapsuusperheen asumismuoto ja nykyinen (tai pyritty) asumismuoto? Kerros-, rivi- ja omakotitalo - omakotitalo.
4. Onko äitisi ollut kotona /pitänyt äitiyslomia? Entä sinä itse? Äiti ollut pitkään kotirouvana - itse opiskellut ja tehnyt töitä kaiken aikaa, osittain myös äitiyslomilla.
5. Ovatko vanhempasi yhteiskunnallisesti aktiivisia? Entä sinä itse? Ei juurikaan -en.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mummeliisa:
Minulla on vähän kaksijakoinen näkemys kodin ja vanhempien vaikutuksesta lasten tuleviin valintoihin. Moni euraa vanhempiensa jalanjälkiä tärkeissä valinnoissaan. Moni tuntuu tekevän juuri toisin. Ja sitten lie useimmille vanhempien vakitus näkyy osassa valinnoista mutta ei kaikissa.

Kokeillaanpa siis pientä galluppia:

1. Vanhempiesi koulutus - ja omasi?
2. Lapsuudenperheen lapsiluku - ja omien lapsiesi (jo olemassaolevien ja suunniteltujen) määrä?
3. Lapsuusperheen asumismuoto ja nykyinen (tai pyritty) asumismuoto?
4. Onko äitisi ollut kotona /pitänyt äitiyslomia? Entä sinä itse?
5. Ovatko vanhempasi yhteiskunnallisesti aktiivisia? Entä sinä itse?

Lisää vastaavia kysymyksiä saa mielellään keksiä muutkin.
Click to expand...


1. Isä rakennusmestari, äiti kouluttamaton. Itse suurtalouskokki
2. 4 lasta, itsellä 1 enkä tiedä vie tuleeko lisää
3. omakotitalo (oma), omakotitalo (vuokra) pyritään ostamaan oma.
4. äiti kotona 10 vuotta, 4 lasta 3 vuoden välein. oma äitiysloma loppu just, työtön työnhakija.
5. ei ja en
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön;27393310:
Sinua ei painostettu esim. ryhtymään duunariksi/vähätelty korkeakoulua? Vai? Koska siitäkin saa palstalla joksus lukea.

Minulle oli aina ihan selvää, että lähden yliopistoon ja vielä tietylle alallekin (ala sitten muuttui, kun koin hetkellisen minikapinan 19-vuotiaana). Äitini yhä jaksaa pahoitella, että veljeni (45v) ei saanut yliopistosta papereita ulos, vaan työelämä vei mennessään kesken opintojen. Eli hyvin vahvasti tuo päämäärä on meillä ollut mukana. Ja minusta hyvä niin, olen iloinen että alusta asti on kannateltu kohti opiskelua.
Click to expand...

No mun vanhemmat on myös molemmat duunareita, mutta eivät koskaan ole painostaneet meitä mihinkään duunariksi. Eivät toisaalta ole pakottaneet myöskään mihinkään korkeakouluun, ennen lukiota vaan sanoivat että jos emme tiedä mitä haluamme, niin lukiossa on aikaa miettiä. Ja lukiossa mietittyämme jokainen lapsi meni yliopistoon :) Mutta edelleenkään ei painostettu yhtään mihinkään, kannustettiin vaan kun olimme kertoneet valintamme, oli se valinta sitten amis tai yo (itse nimittäin ensin meinasin mennä amikseen, onnekseni muutin mieleni :)).

Todella surullista on, jos vanhemmat itse ovat duunareita ja vähättelevät korkeakouluja ja vastaavasti päinvastoin; jos vanhemmat on tohtereita ja vähättelevät duunareita. Lapsella ei ole kovin kivat oltavat, jos valitseekin sitten toisin :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön;27393310:
Sinua ei painostettu esim. ryhtymään duunariksi/vähätelty korkeakoulua? Vai? Koska siitäkin saa palstalla joksus lukea.

Minulle oli aina ihan selvää, että lähden yliopistoon ja vielä tietylle alallekin (ala sitten muuttui, kun koin hetkellisen minikapinan 19-vuotiaana). Äitini yhä jaksaa pahoitella, että veljeni (45v) ei saanut yliopistosta papereita ulos, vaan työelämä vei mennessään kesken opintojen. Eli hyvin vahvasti tuo päämäärä on meillä ollut mukana. Ja minusta hyvä niin, olen iloinen että alusta asti on kannateltu kohti opiskelua.
Click to expand...
Ei painostettu ja ehkä juuri siksi, että vanhempani olivat työläisperheistä lähtöisin. Vaikka isäni hankkikin akateemisen koulutuksen, ei hän silti nostanut itseään duunareiden yläpuolelle tai alkanut halveksimaan duunareita, koska silloinhan hän olisi nostanut itsensä omien vanhempiensakin yläpuolelle ja alkanut halveksimaan omia vanhempiaan. Toisaalta taas hän oli työläistaustastaan huolimatta itse kouluttautunut, joten miksi hän ei sallisi samaa omille lapsilleenkin? Me lapset saimme siis itse valita alamme ja koulutustasomme. Ainoa, mihin äitini painosti, oli lukio. Siihen maailman aikaan kun lukio oli ainoa tie yliopistoihin ja lukio antoi siis nuorelle paremmat valinnanmahdollisuudet. Sairaanhoitajaksi olisin voinut opiskella ilman yo-tutkintoakin eivätkä vanhempani millään tavalla harmitelleet, että päätin mennä sairaanhoito-opistoon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mummeliisa:
Yksi asia tuon lisäksi, mihin uskon kodin mallin meillä vaikuttaneen on sukuyhteys. Vanhempani ovat hoitaneet omat vanhempansa ihan loppuun asti itse (siis suvun ja perheen yhteisin voimin) ja luulen että se malli siirtyy eteenkinpäin eli omat vanhemmat tuskin koskaan joutuvat laitoshoitoon enkä ehkä minäkään.
Sama pätee erityistarpeisiin nuorempiin sukulaisiin.
Click to expand...
Meillä päin vastoin, mummoni eli pitkään vanhainkodissa ja samaa toivon aikanani itselleni (muut isovanhempani kuolivat ennen kuin synnyin, jo melko nuorina siis). En missään nimessä halua vanhana olla omien lasteni hoidettavana, kunhan vain olemme muuten läheisiä. En myöskään aio olla omien vanhempieni omaishoitaja, vaan pitää huolen muutoin.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa