J
"jep"
Vieras
Joskus tuntuu, että virallisesti kotiäidin pitäisi voivotella arkensa raskautta ja vedota siihen, että on töissä 24/7, aina ja jatkuvasti, oli joulu tai juhannus.
Itse en kuitenkaan koe niin. Kuopus herää vielä pari kertaa yössä, ja esikoinen joskus satunnaisesti kerran, mutta mielestäni yöt ovat kuitenkin nukkumista varten, ja toisaalta ennen lapsia töissä käydessäkin saatoin joskus herätä yöllä, enkä heti saanut unta.
Olen myös siitä onnellisessa asemassa, että alle 3-v esikoinen nukkuu vielä pitkät päiväunet, ja jos vauva on suht iisisti silloin, se on täysin omaa aikaani.
Toki noita kakaroita kannattelee mielessä koko ajan, mutta he nyt ovat osa elämääni. Toisaalta taidan moneen muuhun verrattuna ottaa aika rennosti. Jos saan lapset yhtä aikaa nukkumaan, en todellakaan ryntää siivoushommiin, ja meillä on usein enempivähempi sekaista, vaikka melkein joka päivä jotain siivoilenkin. En liioin hyppää heti, jos lapsi haluaa jotain, vaan voin hyvin sanoa leipää kärttävälle esikoiselle, että äiti syö ensin ja tekee sitten. Jos siis lapsikin on jo saanut ruoan eteensä.
Kyllä kotiäitiys on välillä tosi raskasta, ja ehdottomasti arvostettavaa, mutta tuo 24/7 -argumentti jotenkin syö pohjaa kaikelta. Ei kai lapseton kahdeksan tunnin työpäivää tekeväkään sano olevansa töissä 16 tuntia päivässä, kun pitää matkustaa töihin ja kotiin, laittaa ruokaa, tiskata, pestä pyykkiä ja lenkittää koiraakin? Ja että on oikeastaan yötöissäkin, koska koiralla on joskus maha sekaisin, ja se saattaa pyytää ulos silloin yölläkin.
Itse en kuitenkaan koe niin. Kuopus herää vielä pari kertaa yössä, ja esikoinen joskus satunnaisesti kerran, mutta mielestäni yöt ovat kuitenkin nukkumista varten, ja toisaalta ennen lapsia töissä käydessäkin saatoin joskus herätä yöllä, enkä heti saanut unta.
Olen myös siitä onnellisessa asemassa, että alle 3-v esikoinen nukkuu vielä pitkät päiväunet, ja jos vauva on suht iisisti silloin, se on täysin omaa aikaani.
Toki noita kakaroita kannattelee mielessä koko ajan, mutta he nyt ovat osa elämääni. Toisaalta taidan moneen muuhun verrattuna ottaa aika rennosti. Jos saan lapset yhtä aikaa nukkumaan, en todellakaan ryntää siivoushommiin, ja meillä on usein enempivähempi sekaista, vaikka melkein joka päivä jotain siivoilenkin. En liioin hyppää heti, jos lapsi haluaa jotain, vaan voin hyvin sanoa leipää kärttävälle esikoiselle, että äiti syö ensin ja tekee sitten. Jos siis lapsikin on jo saanut ruoan eteensä.
Kyllä kotiäitiys on välillä tosi raskasta, ja ehdottomasti arvostettavaa, mutta tuo 24/7 -argumentti jotenkin syö pohjaa kaikelta. Ei kai lapseton kahdeksan tunnin työpäivää tekeväkään sano olevansa töissä 16 tuntia päivässä, kun pitää matkustaa töihin ja kotiin, laittaa ruokaa, tiskata, pestä pyykkiä ja lenkittää koiraakin? Ja että on oikeastaan yötöissäkin, koska koiralla on joskus maha sekaisin, ja se saattaa pyytää ulos silloin yölläkin.
syömisen kanssa taistelua. ja kun ollaan illalla simahdettu niin jo tunnin päästä kuuluu parkuminen 
