Kohta menee hermot

[Äiti-73]

Tai oikeastaan on jo mennyt moneen kertaan. Kertokaa mitä ihmettä
teen lapseni kanssa, joka on nyt kahden. Ongelmana on yöunille meno.
Mitä teen kun lapsi ei suostu nukahtamaan vaan huutaa huutamistaan eikä pysy sängyssään vaikka kuinka komentaisin. Hän vaan huutaa ja tulee pois. Saatan maata tunninkin hänen vierellään jotta hän nukahtaa mutta herää aina kun olen lähdössä pois, hän ei anna itsensä vaipua uneen vaan torkkuu ja on kärppänä pystyssä heti kun lähden pois. Ei auta isä ei äiti, syliin nukahtaa mutta kun viedään sänkyyn, huuto alkaa.
Olen itkenyt ja huutanut ja silitellyt ja laulellut ja tehnyt kaikkeni mielestäni eikä mikään auta :'( Alan olla väsynyt ja surullinen kun joka ilta on yhtä taistelua ja hermojen menettämistä. Omaa aikaa ei iltaan jää yhtään. Olen loppujen lopuksi luovuttanut ja ottanut hänet viereeni ja mennyt samalla itse nukkumaan. Kello saattaa tuolloin olla jo lähellä puolta yötä. Aamulla pitää herätä päiväkotiin ja töihin ja väkisin saan hänet aamulla repiä ylös. Nukkumaan pyritään menemään 20.30 aikoihin.
Miten saan hänet edes tottelemaan, että sängyssä pysytään eikä pois tulla. Lapsemme on erittäin temperamenttinen ja voimakasluontoinen.
En ole mielestäni lepsuillut kasvatuksessa eikä hän tosiaan saa kaikkea tahtoaan läpi. Onko muilla vastaavia kokemuksia ja miten niistä selvitään?
Mikä hänellä oikein on kun ei anna itsensä nukahtaa??? Olen yrittänyt kysyä mutta eihän hän osaa noin pienenä mitään kertoa.

 

[taustalla]

Meillä oli vanhemman lapsen kanssa samoja ongelmia nukahtamisen kanssa, vaikakkaan ei yhtä pahoja. Niistä päästiin eroon, kun lauloin unilaulun ja sitten selitin rauhallisesti lapselle, että åiti ja isi ovat viereisessä huoneessa ja tullaan jonkin ajan kuluttua nukkumaan (nukuttiinkaikki samassa huoneessa). Lasta ilmiselvästi rauhoitti tieto siitä, missä me olimme. Väliin itki ennen nukahtamistaan, mutta silloin jompikumpi meistä vanhemmista kävi taas kertomassa samat asiat ja silitteli hetken aikaa.

Myös pieni yövalo paloi aina yöaikaan, ettei ollut aivan pilkkopimeää.

Voihan lasta opettaa jäämään omaan sänkyynsä alkuun siten, että otat vaikka lehden/kirjan ja luet sitä sängyn vieressä, jolloin lapsi näkee, että et ole karkaamassa mihinkään hänen mentyä sänkyyn.

Voimia!

 

[hanne]

Eli se että lapsi on saanut lopulta tahtonsa läpi, olet mennyt itse myös nukkumaan, saa aikaan sen että lapsi ilta illan jälkeen tietää että kyllä se äiti tulee nukkumaan kun vaan jaksan tarpeeksi kauan huutaa.

Käyttäisin itse mukailtua tassukoulua, eli noin isolla ei varmaankaan ihan perinteinen pelaa vaan juuri tolla puhesysteemillä yms. mitä tämä edellinen kirjottaja kirjoitti.

Koeta googlettaa akuutti ja tassukoulu tms. niin varmaan löytyy. En muista sitä osotetta. Sieltä saat vähän vinkkejä ja tietoa.

 

[hanne]

http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2004/231104_b.htm

Yritän laittaa ton linkin sinne tassujuttuun jos kiinnostaa, katotaan onnistuuko

 

[Äiti-73]

\

Eli se että lapsi on saanut lopulta tahtonsa läpi, olet mennyt itse myös nukkumaan, saa aikaan sen että lapsi ilta illan jälkeen tietää että kyllä se äiti tulee nukkumaan kun vaan jaksan tarpeeksi kauan huutaa.

Käyttäisin itse mukailtua tassukoulua, eli noin isolla ei varmaankaan ihan perinteinen pelaa vaan juuri tolla puhesysteemillä yms. mitä tämä edellinen kirjottaja kirjoitti.

Koeta googlettaa akuutti ja tassukoulu tms. niin varmaan löytyy. En muista sitä osotetta. Sieltä saat vähän vinkkejä ja tietoa.

Tiedän mitä tarkoitat, mutta kun sänkystä ylöspomppimista ja huutoa alkaa olla kolmatta tuntia illassa, sitä ei jaksa enää. Enkä kertakaikkiaan tiedä miten saisin hänet pysymään sängyssään. Yhtään hän ei kuuntele vaikka yritän painokkaasti sanoa että sängystä ei tulla pois. Samantien jalat on yli laidan. Kun vaan pysyisi siellä, niin siellä saisi huutaa ja voisin koittaa tassuttelua tms, vaikka kaikki keinot on koitettu. Olen lukenut, laulanut ja vaikka mitä, ollut vieressä niin kauan että nukahtaa, pitänyt sylissä ja hyvänä, ei, hän pitää itsensä väkisin hereillä ja huuto alkaa heti kun poistun vierestä. Ymmärtänette varmaan, että työssäkäyvänä on pakko päästä itsekin nukkumaan enkä raski lastakaan huudattaa koko yötä kun aamulla pitää kuitenkin herätä aikaisin.
Pikkuisen oli jo toisen lapsen kuumetta, nyt suorastaan pelottaa jos raskaustesti näyttää positiivista. Jospa sieltä tuleekin toinen yhtä vaikea tapaus (ollut siis aina huono nukkumaan)

 

[jansku]

Meillä tehosi tuohon 2v alkaneeseen uhmaan parhaiten uhkailu,kiristys tai lahjonta. Tapauskohtaisesti käytettiin. (ja yhä vieläkin joskus, nyt 3v). Nukkumisessa meillä pistetään edelleenkin hanttiin. On otettu joku mieluisa lelu pois talteen joka kerta kun tuli pois sängystä. Pikkuhiljaa oppi ettei kannata nousta... Takaisin sai lelun kerrallaan kun oli joku ilta nukahtanut "kiltisti" itsenäisesti sänkyynsä, iltasatujen ja laulujen jälkeen.
Joskus tehoaa sekin että lapselle luvataan että hän saa yöllä herätessään kiputtaa vanhempien viereen. Tällöin hermoja illalla säästyy ja unta saa myös enemmän... Tuo on vanhempien pompottelua ja siihen on tempperamenttisen lapsen kanssa vaikea keksiä oikeen mitään ratkaisua. Yhdellä ystävällä tehosi se että äiti ei ollutkaan iltapuuhien aikaan kotona vaan isä hoiti ne ja laittoi lapsen maate. Ei muuten pompottanut lapsi enää... Joskus ei sitten tehoa muu kuin tiukka huudatuskoulu... Valitettavasti. Eli lapsen annetaan huutaa ja viedään vaikka se 150 kertaa takaisin sänkyyn, mitään juttelematta. Ilta illan jälkeen kuulemma takaisinkannot vähenee, en ole huomannut kyllä meillä tehoavan... On helppo sanoa ja neuvoa sitä ja tätä, mutta kun lapsi on vaativa ja tempperamenttinen, ei se niin helppoa olekaan aina toteuttaa niitä neuvoja. Lapset ovat yksilöitä, mikä tehoaa toisen kanssa ei vaikuta toiseen lainkaan. On mahdollista myös saada oman alueen neuvolasta perheneuvoja kotiin katsomaan juuri se teidän tilanne ja hän sitten keksii teille ne parhaat temput mitä yrittää lapsen ruotuun saamiseksi. Kokeilemisen arvoinen juttu jos alkaa hermot ja unet mennä vähiin.... Tuossa nukuttamispuuhassa tiedän huutamisen olevan sen kaikkein pahimman, lapsi hermostuu niin ettei osaa lainkaan rauhoittua. Parasta olisi uhmaikäisen kanssa kun itse osaisi(??!!)pysyä tyynenä ja rauhallisena... joopajoo, tiedän, ei helppoa... Voimia sinne, ajan kanssa helpottaa, toivon mä.

 

[ElliNoora]

Kuinka paljon lapsesi nukkuu päiväunia? Meillä ainakin päiväunien kanssa oli niin,että ne alkoivat tehdä juuri tuota iltapomppimista. Lapsi ei kartakaikkiaan ollu tarpeeksi väsynyt, avikk aikuiset ajattelivat että kyllä lasten täytyy olla yhdeksältä petissä. Meillä auttoi (jonkun verran) että illalla tehtiin jotain tosi "rasittavaa" eli juostiin ulkona yms niin että lapsi oli fyysisesti ihan poikki. Ulkoilma myös rentouttaa, sitten napa täyteen puuroa, kylpyyn ja lopulta nukkumaan. Meillä on niin, etä jos lapsen ei ole tarpeeeksi väsy, niin sänkyyn laittaminen vaan viivästyttää nukahtamista. Täytyy vaan malttaa odottaa, että löytyy se oikea nukkumaanmenoaika lapselle.

Itse ainakin huokasin helpotuksesta kun päiävunet loppuivat, sillä vast silloin lapsi alkoi olla illalll niin väsynyt että nukahtaminen sujuu ongelmitta. jotkut lapset eivät vaan tarvitse niin paljon unta kuin luulisi.

 

[pipsa]

Oletteko kokeilleet aikaistaa nukkumaanmenoa?2v:lle toi 20.30 kuulostaa aika myöhäiseltä,varsinkin jos ottaa huomioon,kauanko temppuilu kestää.

Mulla on myös tyttö,joka ei nukahda yksin,vaan vaatii vähintään samassa huoneessa olemista.Tyttö on vajaa 17kk ja nukkuu pinniksessä,joten ihan vastaavassa tilanteessa ei olla.

Meilläkin siis tuo nukahtaminen on ollut vaikeaa ja suurimmat onnistumiset ollaankin saatu,kun aletaan jo klo 18.30 aikoihin mennä kylpyyn.Sitten iltapala ja sänkyyn.Tiedän,että kuulostaa todella aikaiselta toi puol seiska ja rajoittaa "iltamenemisiä",eli siis ulkoulua yms.,mutta mä olen tässä vaiheessa valmis hyvinkin orjallisesti pitämään ajankohdasta kiinni,koska itse en myöskään ole silloin ihan loppu.Kun sitten joskus päästään "normitilaan" ja nukahtaminen helpottuu,voidaan ajankohtaa siirtää myöhemmäksi.Toki nyt joskus olemme myöhempään jossakin,mutta pääsääntöisesti pyrimme pitämään kiinni aikaisista iltatoimista.

Jos pääsemme sänkyyn ennen kuin tyttö on ihan tööt,annamme yleensä leikkiä sängyssä vähän aikaa,jotta "kotiutuu" sänkyyn.Iltasatu meillä ei toimi,koska tyttö haluaa kirjan itselleen ja silloinhan rauhoittuminen ei todellakaan toteudu.Unilauluja kuunnellaan joskus cd:ltä ennen kuin ollaan varsinaisesti valmiita nukkumaan.Joskus toimii,joskus ei.

Niin,ja meillä otetaan ainakin pikainen ulkoilu ennen iltapesuja,koska hyvin suuri osa energiasta purkautuu ulkona tehokkaammin.Jos tuntuu,että neiti alkaa olla ihan tasaraha,lyhennämme iltakylpyä,jottei yliväsymys iske ja vesitä kaikkea.

Toivottavasti näistä olis jotain apua,jos et ole jo kokeillut näitäkin.Kannattaa olla aika tiukkana.Jos ei kestä lapsen itkua,kuten minä,kannattaa kokeilla itselle sopivinta muuta keinoa.Viis sitä,mitä muiden lapset tekee ja miten kirjojen mukaan tulee toimia.Kaikki ei toimi kaikilla ja kyllä vanhempikin tarvitsee vain olemista,joko yksin tai miehen kanssa.Mua ainakin jossakin vaiheessa suorastaan kauhistutti,kun oli aika tytön mennä nukkumaan.Ja sehän ei tyttöä auta yhtään.Tsempit!

 

[Äiti-73]

Kiitos vastauksista ja neuvoista!
Olen alkanut itsekin miettiä sitä päikkäreiden poisjättöä. Itse asiassa
sanoin tänään päiväkodissa, että lapsi pitää herättää niiltä viimeistään tunnin nukkumisen jälkeen. Pikku torkut hän selvästi vielä tarvii, se ollaan huomattu mutta ei varmasti enää kahta tuntia.
Ulkoillaankin usein vielä iltaisin, sitten iltapala ja kylpy ja hammaspesun kautta maate. Peruspäivärytmi on melko säännöllinen, toki kesälomat hieman niitä sekoitti. Öisin on aina saanut tulla viereen halutessaan eikä se haittaa meitä yhtään. Siitä ollaan koitettu pitää kiinni, että iltaisin nukahdetaan kuitenkin omaan sänkyyn.

 

[Maire]

Kuulostaapa niin kovin tutulta kirjoitus.Meillä sama juttu.Tyttö kohta 2 v.
Tassuttelu ei pelitä silloin jos toista ei saa edes vaaka-asentoon.
Tosiaan kuhan edes pysyisi sängyssä...ja huuto on meilläkin välillä tosi kova.Hirvittävä vastustelu nukkumaan menossa vaikka kyllä väsynyt on.
Ja meillä kans tuntuu että pitää itsensä hereillä vaikka väkisin,siksi ei anna silittää kun tietää että siitä rauhoittuu.

Tarhassa nukkuu päiväunet,kotona ei enää saada nukkumaan vaikka näkee että ihan väsynyt. Päiväunien puute kotona taitaa minua rassata enemmän kun iltanukutus. Meinaan olen raskaana ja kaipaisin itsekkin hetken lepoa,saati sitten kun vauva valvottaa.

Nyt mennyt muutama ilta tunnin nukutuksella. Istutaan vaan sängyn vieressä eikä päästetä sieltä pois. Kerran ollaan kokeiltu että jätetään sänkyyn ja lähdetään pois.Ei päästy edes kynnyksen yli kun jo oli pois sängystä.JA loppujen lopuksi näytti ottavan leikin kannalta...kävi kuikkimassa ovelta virne naamalla ja äkkiä juoksi sänkyyn.

 

[ätä75]

Meillä vajaa 2-vuotias yrittää kyllä temppuilla aina nukkumaan mennessä,mut kax asiaa oon huomannu,periksi ei saa antaa ja ei kannata hermostua eli ainaki yrittää ite olla rauhallinen.Auttasko pimennysverho,kun ei oo huone liian valoisa?Minä meen sängylle myös makaamaan viereen kun pojan sänky on kiinni meiän sängyssä ,laulan unilaulun ja tarvittaessa pidän kättä selän päällä ja sit oon ite nukkuvinani.Lähen vasta kun huomaan pojan olevan kunnolla unessa.Onhan se kyllä rasittavaa joskus ja helppoa olis jos ei tarttis aina makoilla vieressä.
Oon yrittäny jättää minimiin silittelyt yms.ylimääräset kun aikonaan tyttöä piti silitellä ja pitää kädestä.Äkkiä ne oppii sit siihenki,mut jos ei muu auta niin silittely on kyl yx hyvä keino..voimia sulle! :wave:

 

[kata]

Meillä myös erittäin voimakastahtoinen 2-vuotias, joka ei suostu menemään nukkumaan. Päiväunille häntä ei ole saatu pariin kolmeen kuukauteen (ikää nyt 2 v 3 kk) ja siltikin iltaunille meno aiheuttaa kauhean raivokohtauksen ja huudon. Kaikkea on myös kokeiltu, välillä isi nukuttaa, välillä äiti, luetaan satu, lauletaan laulu, on istuttu vieressä sängyssä ja on kokeiltu jättää huutamaan. Myös iltarutiinit yritetään pitää samoina. Siltikin unille meno on yhtä vaikeaa. Ja vaikka poika ei nuku päiväunia, nukahtaa yleensä illalla vasta 21-22. Tarvitsisi kyllä päiväunet, mutta häntä ei saa millään rauhoittumaan unille. Olen huomannut, että tehokkain keino on ottaa pois kaikkein tärkein tai tärkeimmät pehmolelut, jos tulee pois sängystä ja antaa sitten takaisin ne vähitellen. Tosin tämäkään ei välttämättä tehoa. Lohdullista on se, että tuntuu, että poika vähitellen menisi jo vähän helpommin ja nopeammin iltaunille. Tosin, meilä on nyt myös 1 kk:n ikäinen vauva, joka sitten vaatii iltaisin myös oman aikansa.

 

[kaatinka]

Hei,

Ensinnäkin, VOIMIA sinulle! Voin vain kuvitella miten tuollainen rasittaa sua ja perhettänne!!

Itsellä tosi tempperamenttinen 2 vuotias tyttö, kova uhmaikä menossa ja kaikessa muussa tapellaan vastaan, mutta ei vielä nukkumaan menossa..(koputan puuta)

Ainoa poikkeustapaus sattui kesälomalla, jolloin huomasin kuinka tosi tiukkana joudun olemaan sen nukkumisen kanssa, yhtään en voi antaa periksi..

Mökillä nukkui matkasängyssä, josta pääsi könyämään itse pois, eka iltana tappeli n. 2 tuntia vastaan, ettei hän nuku täällä, yritin lempeällä tavalla ja hellästi saada nukkumaan, mutta ei mitää apua. Joten, multapa meni totaalisesti pinna, siitä tyttö tajusi, että äiti on ihan toissaan, että täällä nukutaan..Meni sänkyyn ja pienen itkun kanssa nukahti,

Seuraavana päivänä, päivän kuluessa hieman kerroin ja ns. "valmensin" , että illalla mennään ihan kiltisti täällä mökilläkin nukkumaan, ja välillä käytiin katsomassa sänkyä ja asiasta juteltiin. Kun ilta sitten tuli, tyttö menikin melko hienosti sänkyyn, pikku itkun kanssa, nukahti omaan sänkyyn.

Kotona nukahtaa itsekseen kun sänkyyn viedään, huoneesta vain mennään nopeesti pois, koska iltasadut ja halit on ollut jo aikaisemmin.

Mökkireissulla hämmästuin miten tiukkana jouduin olemaan sen nukkumisasian kanssa, yritti kovasti, että äiti nuku täs mun vieressä ja kaikkea muuta, huuto oli kova ja kova oli tytön tahto, mutta mä päätin ja sanoin miehellekin, että kyllä nyt vain on niin ettei 2-vuotias päätä missä ja miten nukutaan. Yritti nimittäin kovasti ensin karjumalla saada meitä lähtemään mökiltä kotiin (lauantai-iltana n. klo 21) kun hän ei tääl nuku. Mies meinasi jo luovuttaa, mutta mä sanoin tiukan ei:n. Loppuloma menikin hienosti kun vain ei luovutettu..

Mutta kamala olo oli hetken äitinä, kun niin tiukkana olin, mutta onneksi tyttö ei sitä muistellut kun niitä haleja ja helliä hetiäkin on elämässä niin paljon vastavuoroisesti..

 

[taustalla]

Meillä 1,5v ja 3v nukkuvat samassa huoneessa. Odotan jo pienellä kauhulla aina nukkumaanmenoja. Olen huoneessa niin kauan että ainakin toinen nukahtaa, muuten alkaa kauhea riehuminen. Pienempi nukkuu vielä päiväunet, tarvitsee ne todella. Välillä olen huoneessa kaksikin tuntia, tuntuu että mikään ei auta, ei itkut naurut ja huudot. Tarkat rutiinit on nukkumaanmenon kanssa. Iltapala, potalle, pesut, iltasadut, laulut ja peittelemiset. Alkaa vähän ottaa päähän kun koko ilta menee aina näihin nukkumistouhuihin.