S
surullinenniin
Vieras
Kumppanini petti minua muutaman kuukausi sitten ex vaimonsa kanssa. Asiaa epäilin usein ja asiasta keskusteltiinkin suoraan, mutta joka kerta kumppanini väitti, että suutelua kummempaa ei ollut tapahtunut.
Kunnes sitten tämä ex-rouva soitti ja kertoi, että olivat paneskelleet useammankin kuukauden keskenänsä. Puhelun saatuani kumppaninikin oli pakko myöntää ja tunnustaa, että näin oli käynyt.
Tiedän, olisi pitänyt ottaa jalat alle ja lujaa heti silloin, mutta rakastuneena ihminen on valmis antamaan anteeksi mitä kurjimpiakin asioita ja antamaan uuden mahdollisuuden.
Nyt kuitenkin tilanne on se, että vaikka asioista kuinka on keskusteltu ja olen lukemattomia, jopa satoja kertoja pyytänyt, että ei viettäisi aikaa exänsä kanssa, exänsä asunnolla ja tekisi nyt selkeän pesäeron ex-vaimoonsa, niin homma ei toimi.
Kumppanillani ja hänen exällään on yhteisiä , jo täysi-ikäisiä lapsia, joten kumppani vetoaa "lapsiin" joka käänteessä. On mentävä exän kämpille milloin läksyjä tekemään lasten kanssa, milloin exän asuntoa remontoimaan, harrastamaan jne. Ex laittaa kumppanilleni samalla sitten ruoat ja iltapalat jne.
Olemme asiasta keskustelleet ja riidelleet, lukemattomia kertoja. Kumppanini on loistava isä lapsillensa, mutta mielestäni täysi-ikäisiä lapsia voi todellakin tavata missä tahansa muualla kuin ex-rouvan asunnossa. Etenkin kun isän ja lasten kodin välimatka on alle pari kilometriä.
Kumppanini mielestä olen epänormaali, epäinhimillinen ja kohtuuton, koska voin huonosti ja loukkaannun, että hän ei voi pyynnöistäni huolimatta pysyä poissa exänsä asunnolta.
Ja minun mielestä hän on kohtuuton, koska hän ei voi tätä ainokaista pyyntöäni kunnioittaa, vaikka olen vasta muutama kuukausi sitten tullut petetyksi näiden ihmisten toimesta, enkä todellakaan näe mitään syytä miksi lapsia, TÄYSI-IKÄISIÄ LAPSIA, ei mukamas voida tavata muualla kuin ex-puolison asunnolla.
Enkä oikein ymmärrä tätä omaa roolianikaan tässä suhteessa, kun ex-rouva on se joka huolehtii ruoasta lähtien kaiken eteen kumppanillenikin. Asiasta kun huomautan, niin minä olen vain sairas päästäni, kun taas ex-rouva on kovin inhimillinen ja jalo toimiessaan näin.
Huomaan joo, että kyllähän tässä pikkuhiljaa mieli alkaa järkkymään itselläni tällaisessa tilanteessa. . eikä tässä ole kait muuta mahdollisuutta kuin väistyä takavasemmalle, jotta pääsee kumppani jatkamaan perheleikkejään exänsä kanssa.
Nyt siis galluppia kehiin. Kummalla tässä nyt tosiaan on ne kohtuuttomat odotukset ja vaatimukset? Minulla vai kumppanillani?
T. mielenterveyttään epäilevä
Kunnes sitten tämä ex-rouva soitti ja kertoi, että olivat paneskelleet useammankin kuukauden keskenänsä. Puhelun saatuani kumppaninikin oli pakko myöntää ja tunnustaa, että näin oli käynyt.
Tiedän, olisi pitänyt ottaa jalat alle ja lujaa heti silloin, mutta rakastuneena ihminen on valmis antamaan anteeksi mitä kurjimpiakin asioita ja antamaan uuden mahdollisuuden.
Nyt kuitenkin tilanne on se, että vaikka asioista kuinka on keskusteltu ja olen lukemattomia, jopa satoja kertoja pyytänyt, että ei viettäisi aikaa exänsä kanssa, exänsä asunnolla ja tekisi nyt selkeän pesäeron ex-vaimoonsa, niin homma ei toimi.
Kumppanillani ja hänen exällään on yhteisiä , jo täysi-ikäisiä lapsia, joten kumppani vetoaa "lapsiin" joka käänteessä. On mentävä exän kämpille milloin läksyjä tekemään lasten kanssa, milloin exän asuntoa remontoimaan, harrastamaan jne. Ex laittaa kumppanilleni samalla sitten ruoat ja iltapalat jne.
Olemme asiasta keskustelleet ja riidelleet, lukemattomia kertoja. Kumppanini on loistava isä lapsillensa, mutta mielestäni täysi-ikäisiä lapsia voi todellakin tavata missä tahansa muualla kuin ex-rouvan asunnossa. Etenkin kun isän ja lasten kodin välimatka on alle pari kilometriä.
Kumppanini mielestä olen epänormaali, epäinhimillinen ja kohtuuton, koska voin huonosti ja loukkaannun, että hän ei voi pyynnöistäni huolimatta pysyä poissa exänsä asunnolta.
Ja minun mielestä hän on kohtuuton, koska hän ei voi tätä ainokaista pyyntöäni kunnioittaa, vaikka olen vasta muutama kuukausi sitten tullut petetyksi näiden ihmisten toimesta, enkä todellakaan näe mitään syytä miksi lapsia, TÄYSI-IKÄISIÄ LAPSIA, ei mukamas voida tavata muualla kuin ex-puolison asunnolla.
Enkä oikein ymmärrä tätä omaa roolianikaan tässä suhteessa, kun ex-rouva on se joka huolehtii ruoasta lähtien kaiken eteen kumppanillenikin. Asiasta kun huomautan, niin minä olen vain sairas päästäni, kun taas ex-rouva on kovin inhimillinen ja jalo toimiessaan näin.
Huomaan joo, että kyllähän tässä pikkuhiljaa mieli alkaa järkkymään itselläni tällaisessa tilanteessa. . eikä tässä ole kait muuta mahdollisuutta kuin väistyä takavasemmalle, jotta pääsee kumppani jatkamaan perheleikkejään exänsä kanssa.
Nyt siis galluppia kehiin. Kummalla tässä nyt tosiaan on ne kohtuuttomat odotukset ja vaatimukset? Minulla vai kumppanillani?
T. mielenterveyttään epäilevä