Toggle sidebar

Koira+lapset=mahdotonta???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja koiraton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

koiraton

Vieras
Mä olen mielessäni miettinyt, että olisi kiva hankkia koira. Tykkäisin lenkkeillä ja harrastaa koiran kanssa muutenkin. Mutta, mutta...Mun päähäni ei mitenkään mene, että miten ihmeessä tähän lapsiperhekuvioon sellainen sopisi... Siis nyt jo on täyttä tuskaa pukea nuo lapset ulkoiluun ja sitten kun sitä koiraa pitäisi käyttää ulkona säännöllisesti useamman kerran päivässä. Leikkipuistoon koiraa ei voi viedä ja lapset taas eivät jaksa/tykkää pelkkää kävelylenkkiä vetää ulkona. meidän rivitalon pihaan koiraa ei voi laskea vapaaksikaan.

Juu, emme siis ole ottamassa koiraa vielä vuosiin, jos sittenkään. Mutta kertokaahan koiralliset, miten te ulkoilutatte koiraa päivisin ja harrastatte sen kanssa, jos vielä on perheessä pieniä lapsiakin. Ihan mielenkiinnosta kysyn.
 
Meillä ei onnistuisi, ellei olisi iso oma piha jossa koira saa olla irti aina silloin, kun olen muksun kanssa ulkona. Ja pikapissalle saa päästettyä ihan oven avaamalla. Jos joka kerran pitäisi oikein lähtemällä lähteä koko perheenä ulos, mä en jaksaisi. Sitten, kun mies on kotona, minä pääsen lenkittämään koiraa.
 
No meillä on suht helppoa kun koirat asustaa ulkona ympäri vuoden. Juoksutreenit on 4-5 päivänä viikossa, muina levätään. Viime talvena lapsi pääs jo mukaan kyytiin. Näin syksyllä se ei oo ollu mahdollista kun miulla on vaan treenikärri, jonka kyydissä seison, joten lapsi ei pysyis mukana. Mut kunhan saan mönkijä, ni pääsee lapsikin syystreeneihin mukaan.
 
Ei ole ihan helppoa, jos on pieniä lapsia useampia. Yhden lapsen kanssa vielä menettelisi... Sitten kun lapset ovat koululaisia, niin heistä on jo apuakin koiran hoidossa.
 
Kaksi lasta, kaksi koiraa, ei hullumpi yhtälö. En sin alkuun lapset rattaissa, talvisin pulkassa ja aina ensin lenkki sitten vasta leikkipuistot. Kesäsin muksut pyörien päälle ja lenkille mukaan. Kun isäntä on kotona niin käyn iltalenkin koirien kanssa yksin et saan hetken rauhaa ja isäntyä hoitaa aamulenkitykset. Asutaan omakotitalossa mutta nuorempaa koiraa ei voi pitää vapaana kun yksi naapureista pelkää hirveästi koiria enkä halua ottaa riskiä et menis vahingossa niiden tontille. Vanhempi koira pysyy pihassa mut mun mielestä koiria pitää lenkittää eikä lykätä pihaan jaloittelemaan, en ainakaan itse halua et piha on täynnä kakkaa.

Enkä mä koe et on ongelmaa, nimen omaan tulee harrastettua liikuntaa ja mentyä ulos jos muuten ei huvittas.
 
Jos koiran ottaa lapsiperheeseen, niin kannattaa valita tarkkaan rotua. Meillä oli pieni koira, jackrussellin terrieri, kun lapset olivat pieniä. Se oli jo ennen lapsia. Se ei tykännyt lapsista paljon, omia lapsia sieti, mutta ei vieraiden lapsia, joten sitä ei voinut pitää samassa tilassa kun oli vieraita lapsia kylässä.

Kannattaa tutustua tarkasti myös mahdollisen pennun vanhempiin. Koirat ovat yksilöitä, mutta luonteenpiirteet periytyvät kuten meillä ihmisillä..
 
No meillä koirat muutenkin pystyy pidättämään työpäivän ajan, joten pakko ei ole käyttää ennen kuin ukko tulee töistä kotia, oma piha löytyy et periaatteessa pihalle voi päästää, mut meillä koirat ei halua tehdä tarpeita omallle pihalle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei terrieriä;22394767:
Jos koiran ottaa lapsiperheeseen, niin kannattaa valita tarkkaan rotua. Meillä oli pieni koira, jackrussellin terrieri, kun lapset olivat pieniä. Se oli jo ennen lapsia. Se ei tykännyt lapsista paljon, omia lapsia sieti, mutta ei vieraiden lapsia, joten sitä ei voinut pitää samassa tilassa kun oli vieraita lapsia kylässä.

Kannattaa tutustua tarkasti myös mahdollisen pennun vanhempiin. Koirat ovat yksilöitä, mutta luonteenpiirteet periytyvät kuten meillä ihmisillä..
Click to expand...

Juu Jackrusselit eivät oo mitään helppoja koiria, vaatii paljon aktiviteettiä, vaikka ovat pieniä ja sieviä...
 
Jos on yh niin mie en ainakaan selviäisi siitä yhtälöstä että koira ja pienet lapset yksin vastuussa.

Mutta jos lapset isompia ( voi jättää yksin kotia ) tai kaksi vastuunsa tuntevaa aikuista niin ei mitään ongelmaa.

Meillä koira ( vielä kesällä oli kaksi ) ja kolme alle kouluikäistä lasta. Ukko käyttää koiran aamulenkillä ennen töihin lähtöä. Mie käytän sitten mahdollisuuksien mukaan lasten kanssa päivällä. Jos ollaan esim kipeitä niin koira pärjää kyllä hyvin siihen että isäntä kotiutuu töistä.

Iltalenkin tekee sitten se kummalla enemmän virtaa ja intoa. Ja rivarissa siis asutaan. Tohon takapihalle voi nyt laskee hätätapauksessa, pahimmille ripulipaskoille mutta muuten ei anneta tehdä siihen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei terrieriä;22394767:
Jos koiran ottaa lapsiperheeseen, niin kannattaa valita tarkkaan rotua. Meillä oli pieni koira, jackrussellin terrieri, kun lapset olivat pieniä. Se oli jo ennen lapsia. Se ei tykännyt lapsista paljon, omia lapsia sieti, mutta ei vieraiden lapsia, joten sitä ei voinut pitää samassa tilassa kun oli vieraita lapsia kylässä.

Kannattaa tutustua tarkasti myös mahdollisen pennun vanhempiin. Koirat ovat yksilöitä, mutta luonteenpiirteet periytyvät kuten meillä ihmisillä..
Click to expand...

Meillä taas vanhempieni luona on jackrusselinterrieri-vanhus, joka oli aina mukana lasten touhuissa. Toki asiaan saattoi vaikuttaa se, että koira tuli meille pentuna minun ja sisarusten ollessa jo olemassa ja tottui pennusta asti lasten kanssa olemaan. :)
Anopillani myös terrieri joka suhtautuu lapsiin samoin kuin aikuisiin(hyvin), toki vauvoja ja pieniä taaperoita vähän ihmettelee ja ihmeissään haistelee.
 
meillä kolme lasta ja koira, rivarissa asutaan. meillä yhtälö menee siten että aamulla pikkulenkki, mies käyttää ja minä hoidan tenavat, päivällä jos mahdollista pitkä lenkki jonka minä teen koiran ja vauvan kanssa ja jos ei onnistu niin töistä palatessa pikkulenkki (se käyttää joka ensin kotona) ja iltaisin pitkä lenkki, se käyttää joka ei ole nukutusvuorossa...käytössä ollut vaunut, tuplarattaat, kantoreppu, pulkka, pyörät lapsille jne. eli vaatii kekseliäisyyttä,viitseliäisyyttä ja hyviä hermoja...meillä 2 uhmaikäistä, pieni vauva joten se että saa KAIKKI samaansuuntaan on jo kova juttu. koiran kanssa tarkoitus käydä joka päivä vähintään 1-1,5 h lenkillä ja ainakin useamman kerran viikossa metsässä jolloin voi pitää irti. ns. harrastukset jääneet vähemmälle nyt kun on 3 alle 4-vuotiasta mutta verijälkeä tehdään edelleen viikonloppuisin kun mahdollista. perustottelevaisuus ehdittiin opettaa ennen lapsia.
 
Meillä oli ensiksi koirat (isoja) ja sitten tuli lapsi. Hankaloittaahan se jos aina täytyy lapsi pukea jotta pääsee ulos ja tosiaan koiria kun ei voi ottaa mukaan joka paikkaan. Pitää vähän vuorottaa kuka tekee mitäkin ja illalla pääsen pissattamaan koirat pihan toiselle puolelle metsään kun lapset nukkuu.
Nyt kun lapsia on kaksi niin jo pelkkä ulos pääseminen on koko porukan kanssa työn takana. Jos saisin nyt valita meillä ei koiria olisi! Mutta koska ne on olleet ennen lapsia ne on ja pysyy kun otettu on!!! Sitten itse ehkä välillä on aika tiukilla mutta luonne ei anna periksi niistä luopuakaan sillä perheenjäseniä ovat ja tosiaan eka he täällä oli! Onneksi on edes rivitalo sillä kerrostalossa ei päästäisi edes yhdellä hissireissulla uloskaan ;). Koirat ovat jo vanhoja ja uusia meille ei tule.
Sitä ei kuitenkaan voi kieltää etteikö ne olisi ne koirat jotka eniten ovat menettäneet... Sellaisia joka päiväisiä tunnin parin metsälenkkejä ei enää yksinkertaisesti kerkeä tehdä eli huomattavasti vähemmän saavat "omaa aikaa" entiseen :(. Vanhemmilla vuorotyöt, toisella 3-vuorossa, lapset 1v ja 2v.
 
Juu, ei ole mitenkään helppo yhtälö. Me on eletty näin nyt kohta 5 vuotta ja aina asuttu kerros- tai rivitalossa. Vaatii molempien aikuisten panoksen että saa lenkitykset hoidettua kunnolla kun ainakin 3 kertaa päivässä pitää olla menossa. Ja lomille tarvitaan tietysti hoitopaikka... Meidän koira on jo 10,5v. ja kun siitä aika jättää kokeillaan kyllä olla ilman ja katsoa miltä se tuntuu. Itse tykkään kyllä että saa omaa aikaa ja olen harrastanut aiemmin koiran kanssa agilityä, joka oli tosi kiva harrastus.

Nyt olen tämän viikonlopun yksin miehen ollessa matkalla, ja kohta taas pitää lapset pukea ja lähteä tonne pimeään sateeseen koiran kanssa- Kannattaa tosiaan miettiä nämä huonot puoletklin ennen kuin ratkaisun tekee.
 
no ei se nyt niin suuri ongelma ole, jos ei siitä tee sellaista.
aamulla ylennsä mies vie, ennen töihin lähtöä.
päivällä mä vien lasten kanssa, istuvat rattaissa sen aikaa (joskus kitisevät, mutta ei maha mitään). koira viedään siis yleensä joko ennen puistoon menoa tai sitten kun tullaan, ettei tarvitse erikseen pukea lapsille päälle. ei tehdä kovin pitki lenkkejä, koska ei noi lapset viihdy rattaissa.
kun mies tulee töistä, jompikumpi vie koiran ja illalla kun muksut nukkuu taas viedään ja tehdään yleensä pidempi lenkki.

eihän se aina mukavaa ole, noiden lasten kanssa lähteä, mutta toisaalta tuleepa ulkoiltua vaikka olisi huonokin ilma ja lapset myös oppivat että eläimistä pitää huolehtia ja kantaa vastuunsa.
 
Meillä nuorin lapsi oli 2v, kun koira hankittiin. Keväällä tuli meille ja ei enää pukemisrumbaa. Toisaalta miehen kanssa oltiin opiskelijoita molemmat ja todella väljät lukujärjestykset, joten helppoa oli koiran ulkoiluttaminen. Ainoa ikävä juttu oli kerrostalon 3. kerros ja koiraa kannettiin ensimmäiset viikot ylös ja alas.

Koira varmaankin kannattaa ottaa, kun toinen vanhemmista on kesälomalla. Ainakin se ensimmäinen kuukausi on melkoista pissaamista. Sitten tulee jo vähän rytmiäkin touhuun ja siellä pissalla ei ihan joka tunti tarvi rampata.
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="Solina";22394812]Jos on yh niin mie en ainakaan selviäisi siitä yhtälöstä että koira ja pienet lapset yksin vastuussa.

[/QUOTE]

Mie tunnen tällasen tapauksen. Tosin vaan yksi lapsi, mutta koira tuli taloon, kun lapsi oli taaperoikäinen ja kerrostalon kolmannessa asuvat, ei hissiä ;) Mut heillä on hyvät tukiverkot, koirakin pääsee hoitoon tarvittaessa.
 
[QUOTE="vieras";22397139]Mie tunnen tällasen tapauksen. Tosin vaan yksi lapsi, mutta koira tuli taloon, kun lapsi oli taaperoikäinen ja kerrostalon kolmannessa asuvat, ei hissiä ;) Mut heillä on hyvät tukiverkot, koirakin pääsee hoitoon tarvittaessa.[/QUOTE]

Meillä vähän sama tilanne. Siis yksi lapsi ja yksi koira, yh, kerrostalo eikä hissiä. Eikä se ole hankalaa, kun siitä ei tee hankalaa. Paljon enemmän tuo on antanut kuin ottanut, vaikka koiruus välillä vähän hermoja raastaakin. :) Toki on myös ihanat isovanhemmat ja täti, jotka vahtivat lasta silloin tällöin ja pääsen esim. koirapuistoon tai eläinlääkäriin.
 
Olen yh ja yksi lapsi ja kaksi isoa koiraa. Kyllä lapsi on joutunut joustamaan, koska lenkille on tultava mukaan, satoi tai paistoi. Myös monta menoa/rientoa joutuu jättämään väliin. Mutta lapsi on oppinut tässä myös joustavuutta, vastuunkantoa ja toisten hyväksyntää. Ei ole helppoa, mutta pärjää, jos haluaa!
Ja nyt koirat on äärimmäisen rakkaita jo kouluikään ehtineelle lapselle.
 
Ei se tietenkään helppoa ole mutta tosissaan jos on tahtoa ja olosuhteet vähän myötä niin eiköhän sitä voi selvitäkin. Meillä kohta kolme alle kouluikäistä lasta ja koira, asutaan kerrostalossa. Kyllähän tuo oman sumplimisensa vaatii, vuorotyöt ovat meidän kohdalla helpottaneet noita ulkoilutuksia ja sitä ettei koiralle jää kovin pitkiä yksinoloaikoja. Ollaan myös molemmat voitu ottaa koiraa mukaan töihin. Kun lapset olivat pienempiä ja viihtyivät rattaissa olivat ulkoilutukset helpompia (kuopuksen ollessa vauva meillä oli vielä edellinen koiravanhus, tämä nykyinen hankittiin kuopuksen ollessa 2v), myöhemmin on joutunut tekemään kompromisseja ja myös hyödyntämään lasten päiväkodissaoloaikaa koiran lenkitykseen. Tyyliin esim yövuorossa ollut herää sen verran aiemmin että kerkeää tekemään koiran kanssa kunnon lenkin ennen kuin paluumatkalla hakee lapset.

Tälläisenä sujuu mielestäni ihan hyvin, mutta yksihuoltajana meidän lasten kanssa tuo olisi tässä asumismallissa aika haastavaa.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa