Koira murisi vauvalle

["palma"]

Koiran pitää tajuta oma paikkansa! Aina, kun lapsi menee matolle, koira siirretään heti pois. Näytetään tällä käytöksellä, että se on koira, jonka pitää siirtyä ja lapsi on arvoasteikossa koiraa ylempänä. Vahtia koiran pienimpiäkin eleitä ja saada se häpeämään jok'ikistä yritystäkin tehdä ainuttakaan vihamielistä elettä lasta kohtaan. Koira kokeilee missä kohtaa sen paikka on laumahierarkiassa. Jos siirrätte vauvaa pois koiran luota ettekä toisinpäin, koira näkee sen niin, että vauva on alempiarvoinen ja koira johtaja, jota arvostetaan niin paljon, että väistetään.

Äh, ei elämä koiran kanssa ole mitään shakkia, jossa lasketaan siirtoja ja kytätään, kenen varvas koskettaa mattoa ja kuka viedään kenenkin luota pois. Koiralla olkoon oma lapselta rauhoitettu häkki tai peti, lapsella oma koiravapaa sänkynsä/huoneensa. Jokaiselle siis joku paikka, jossa saa aina olla rauhassa ja rentona. Muut tilat ovat sitten yhteisiä ja niissä opetellaan olemaan sovussa. Lapsi opetetaan olemaan repimättä koiraa ja koira opetetaan menemään omalle paikalle kun alkaa ärsyttää. Sohvat ja parisänky koiralta kielletyiksi turvallisuus- ja arvovaltasyistä.

Ai niin, ja pari faktaa: koira ei osaa hävetä eikä koira ei pidä vauvaa johtajanaan. Edes alakouluikäinen ei välttämättä ole koiran mielestä pomo, vaan pomon jälkeläinen. Se ei silti tarkoita, että koira pitäisi itseään ylempiarvoisena.

 

["aapee"]

Miten se nyt taas meni siihen että kuvitellaan asioita, kuten että meillä lapset saa tehdä koiralle mitä haluaa? Vauva toki joskus on ehtinyt mennä sormellakin tökkimään silmään mutta tietenkin tämä estetään jos ehditään. En muutenkaan täysin luota koiraan, joten lähellä olen aina enkä anna lasten kiusata koiraa tai koiran lapsia.

 

[eläimellinen perhe]

Ihan ensiksi opettaisin koiran olemaan murisematta ruokansa päältä; koiralla ei ole lupaa vahtia mitään, ei koskaan.

Sitten tekisin niin että kun se koira makoilee siinä lattialla niin menisin vauvan kanssa lähelle, silittäisin itse koiraa (vauva toisella puolellani, varmuuden vuoksi) ja kehuisin rauhallisella äänellä koiraa JOS se on hiljaa ja rento. Näin koira huomaisi että kun se pysyy tyynenä kosketettaessa se saa olla paikallaan.
Kun sitten koira aivan silminnähden ymmärtää tilanteen ja sen vaatiman käytöksen niin silittäisin koiraa "lapsella", siis vauvan kädellä, ja kehuisin taas. Mutta heti kun koira jäykistyisi tai äännähtäisi niin käskisin sen (rauhallisella äänellä mutta topakasti) väistämään. Ei kokonaan pois huoneesta mutta kuitenkin pois siitä kohdasta jota koira vahtii.

Meidän kissamme on jo vanha katti mutta jopa se tietää että jos se sallii vauvamme ja leikki-ikäisen lähestymiset ilman temppuiluja se saa olla läsnä.

Heti kun se kerrankin viuhkaisee hännällään (kissan tapa kertoa että nyt harmittaa) niin sille sanotaan "siirry" ja se tietää lähteä pois rauhoittumaan. Tulee kohta itse takaisin ja tunkee itseään lapsia kohti, todistaakseen itselleen ja meille että on aivan vaaraton.

Lapset saavat silitellä sitä mutta tietenkin vain valvonnan alla, en käännä edes selkääni kissa-vauva- kokoonpanolle koska pienet sormet ovat niin nopeat eikä kissakaan voi sille mitään että jos sitä vahingossa satutetaan se reagoi automaattisesti.

Koiramme ovat sen verran hyvin tietoisia omasta asemastaan että eivät koskaan sano yhtään mitään vaikka joskus vauva saattaakin salamannopeasti ottaa turkista kiinni turhan lujaa. Sellaisen sattuessa vauvan käsi irrotetaan turkista ja sitten kehutaan kaikkia osapuolia.

Ja todellakin; lapsia ja eläintä ei saa koskaan jättää keskenään, aikuisen tehtävä on katsoa että kaikilla on turvallista. Kuten aloittaja tekeekin.

Eläinmaailmassa yleensä toimii se, että "se on pomo joka liikuttaa toista paikasta toiseen", alempiarvoinen siis väistää, aina.

 

[meillä]

koiralle oma paikka, minne vauvaa en päästä ja jos lapsi on jossain matolla leikkimässä ja koira lapsen tiellä, siirrän koiran pois ja käsken petilleen. Koiralle on pitkin taloa omia paikkoja, että saa olla siellä missä mekin ja tarvittaessa rauhassa. Esim oma matto keittiössä, patja mitä siirrellään tarpeen mukaan ja yönsä nukkuu yhdessä kohtaa. Olen kokenut että on helpompi jos on tietyt paikat missä koira saa olla rauhassa, koska meillä on monta lasta, ja lapset tietää, et sillon ei mennä jos koira on omalla paikallaan.