Alkuperäinen kirjoittaja Alexia:
En kyllä usko, että sinulta löytyi riittävästi auktoriteettiä ollaksesi juuri tuon koiran omistaja, eikä se ole mikään häpeällinen asia. Silloin on paikallaan, että myöntää rodun olevan väärä tai väärin perustein hankittu.
Koiria ja rotuja on ollut enemmän kuin yksi. Puhut kovin tietävästi, vaikka et tiedä asiasta oikeastaan mitään. Tällaiseen virheeseen ei todellinen asiantuntija sortuisi!
Alkuperäinen kirjoittaja Alexia:
Jos ajattelet noin yksinkertaisesti, että koirilla olisi miellyttämisenhalu, niin olet väärässä. Se on ihmisten keksimä jttu jolla tarkoitetaan oikeastaan sitä, että koiran kanssa yhteistyö sujuu kohtalaisesti ja olet saanut koiraasi kontaktin. Koira ei siis tunne sanaa eikä käsitystä.
Oletko, Alexia, koskaan tutustunut metsästyslinjaisiin lintukoiriin? Kyllä miellyttämisominaisuus on tosiasia, ei keksitty juttu.
Alkuperäinen kirjoittaja Alexia:
Jos oletat, että koirasi perimä oisi vaikuttanut asiaan, olisi silloin muillakin saman pentueen, sekä saman perimän omaavilla samanlaiset ongelmat.
Kyse ei yksistään ole perimästä. Vaan myös sinusta itsestäsi.
Syntyvätkö kaikki pennut esim. samanvärisinä? Luonteelliset ominaisuudet vaihtelevat vähintään yhtä paljon saman pentueen sisällä. Tämän pitäisi olla aivan selvä juttu. Jalostustyöllä tosin tavoitellaan yksilöiden välistä samanlaisuutta, mutta tämä on vain ihanne, jota ei koskaan saavuteta. Varsinkin kun nykyinen koirien jalostustoiminta tähtää suurelta osin ulkomuodon, ei luonteen, kehittämiseen.
Nykyään yritetään nousta takapuoli edellä puuhun. Koiranjalostustoiminta tuottaa kohtuuttoman paljon ongelmakoiria. Sen sijaan, että tämä ongelma tunnistettaisiin ja tunnustettaisiin, apuun kutsutaan ongelmakoiraspesialisti, joka yrittää ratkaista ongelman. Tällainen on pahimmillaan ongelmien lakaisemista maton alle. Kun ongelma on jotenkin saatu hallintaan, saatetaan samaa koiraa käyttää hyvillä mielin jalostukseen. Vaan kuka maksaa laskun? Hyväuskoinen pennunostaja, joka ei tiedä hankkineensa geneettisen aikapommin. Ennen työtehtävään tai elinympäristöönsä soveltumaton koira lopetettiin vähin äärin. Jos ihmishenki on vaarassa, en poissulkisi tuota vaihtoehtoa.
Alkuperäinen kirjoittaja Alexia:
Kun lähdet koirasi kanssa ulos ja tiedät, että koirasi on ns remmirähjääjä.
Olenko puhunut jotain remmirähjäämisestä? Eikö nyt puhuttu ihmisiin, erityisesti lapsiin, kohdistuvasta agressiivisuudesta?
Alkuperäinen kirjoittaja Alexia:
Myöskään sinun kokosi ei vaikuta koiran koulutukseen millään tavalla. Olen itse 167cm ja painan 63kg ja koirani ovat pysyneet hallinnassani täysin. Jos koiraa koulutetaan voiman kanssa, olet taas ihan hukassa.
Selvennykseksi todettakoon, että en usko väkivaltaan enkä fyysiseen alistamiseen koirankoulutuksessa. Positiivinen motivaatio on aina voimakkaampi, mutta kyllä johdonmukaisia pakotteitakin vaaditaan, jotta laumanjohtajanpaikasta ei olisi epäselvyyttä. Minulla on ollut koiria, koska pidän koirista. En tarvitse edellä mainittuja "jatkeita"
Alkuperäinen kirjoittaja Alexia:
Täällä on leimattu, kuten sinäkin leimasit, dogot huonoiksi koiriksi. Syyllistyit siis yleistämiseen. Olit sitä mieltä, että mikään vahti yms koira ei sovellu mihinkään. Suuret koirat soveltuvat tähän yhteiskuntaan ihan samalla tavalla.
Enpä ole dogoa "huonoksi" leimannut. Päinvastoin, kehuin sitä hienoksi metsästykoiraksi. Voisin jopa harkita sellaisen hankkimista, jos asuisin Argentiinassa ja minulla olisi käytössä metsästysmaat. Hombre, eso me gustaría mucho! Mielestäni kuitenkin dogo ei ole hyvä valinta perhekoiraksi, eikä se sovellu suomalaiseen metsästyskulttuuriin.
Alkuperäinen kirjoittaja Alexia:
Metsästyskoira soveltuu ihan kotikoiraksikin. Vai onko valtaosa nyt suuressa suosiossa olevat metsästysrodut kaikki metsästyskäytössä? Tuskin.
Sillä, onko koira metsästysrotuinen, ei ole välttämättä mitään tekemistä agressiivisuuden kanssa. Asia riippuu ennen kaikkea metsästysmuodosta ja riistasta, jota varten rotu on kehitetty. Esimerkiksi lintukoirat eivät yleensä ole agressiivisia. (Poikkeuksena tosin esim. saksanseisojat, joita on käytetty mm. villisian metsästykseen.) Karhukoirat taas voivat olla hyvinkin agressiivisia. Jotkut metsästyskoirat ovat hyviä kotikoiria, jotkut ei.