Koiraihmiset apuja koiraa hankkivalle!

[uusi perheenjäsen]

Lapsiperheeseen olis ensimmäinen koira hakusessa. Loppukarsintoihin roduista on päässyt bichon frise ja kääpiö/keskikokoinen villakoira. Ihan perhekoiraksi tulee, mahdollisesta harrastettais agilityä tai tottista. Eli tarttis olla aika helppo kouluttaa kun tosiaan ekan koira tulossa. Ja onko sillä merkitystä onko uros vai narttu?

 

[koiraimmeinen]

Hmm, riippuu tuossa kohtaa varmaan ihan yksilöstä onko "helppo" kouluttaa ja onko uros vai narttu helpompi.

 

[chef]

Ehdottomasti villakoira...ne on pirun hyviä agilitykoiria!

 

[ap]

Hmm, riippuu tuossa kohtaa varmaan ihan yksilöstä onko "helppo" kouluttaa ja onko uros vai narttu helpompi.

Niin, ovat kuitenkin käsittääkseni melko samantyyppisiä rotuja, sen takia onkin niin vaikea päättää. Mitenhän turkin kanssa, onkohan niissä eroja?

 

[yksi]

Uros bichon voi olla halutessaan melko hankala. Mutta toki voi narttukin. Molemmat tosi älykkäitä rotuja, joita täytyy koosta huolimatta koulutta ja kohdella koirana, ettei nouse neste päähän. Omien koirien perusteella suosittelen teille keskaria, hyvähermoista narttua tai pehmeää urosta. Kiinnittäkää huomiota yksilön valintaan ja jos vaan mahdollista, antakaa kasvattajan valita teille sopiva pentu. Keskikokoinen villakoira on usein motivoituneempi harrastamaan, kääpiö ja bichon menee mieluusti siitä missä aita on matalin. Näille saa helposti käyttäytymishäiriöitä väärillä kasvatusmetodeilla, joten perehdy pennun kouluttamiseen.

 

[vieras]

Hmm, riippuu tuossa kohtaa varmaan ihan yksilöstä onko "helppo" kouluttaa ja onko uros vai narttu helpompi.

Niin, ovat kuitenkin käsittääkseni melko samantyyppisiä rotuja, sen takia onkin niin vaikea päättää. Mitenhän turkin kanssa, onkohan niissä eroja?

Molempien turkit vaatii kyllä säännöllistä hoitoa/trimmausta.

 

[ap]

Hmm, riippuu tuossa kohtaa varmaan ihan yksilöstä onko "helppo" kouluttaa ja onko uros vai narttu helpompi.

Niin, ovat kuitenkin käsittääkseni melko samantyyppisiä rotuja, sen takia onkin niin vaikea päättää. Mitenhän turkin kanssa, onkohan niissä eroja?

Molempien turkit vaatii kyllä säännöllistä hoitoa/trimmausta.

Juu tämän kyllä tiedän ja siihen olen valmistautunutkin

 

[yksi]

Turkin puolesta helpompi on villis. Föönataan vaan karstan kanssa suoraksi joka toinen viikko pesun jälkeen, niin ei edes takkuunnu. Kuonon ja tassut voi ajella itsekin ja turkkia lyhentää saksilla.

 

[ap]

Jaa-a, olisko se kuitenkin sitten se villis... Kyllä on vaikeeta!!!

 

[H3idi]

ei kumpikaan. Turkinhoito vie aikaa kummallakin, eikä kumpikaan rotu ole mitenkään ihmistä auliisti "palveleva" tai muuten "miellyttämisenhaluinen" rotu. Kunnon koulutuksella niistä saa kivoja perustottelevaisia koiria, mutta valitettavasti lapsiperheessä aika on aina rajallista, ja pieni koira joka kaipaa sääntöjä ja virikkeitä, menee helposti "pilalle"..

Itse palveluskoiraperheessä kasvaneena sekä kasvatusta ja koulutusta koko ikäni seuranneena omasta mielestäni jokatapauksessa ensimmäiseksi koiraksi "turvallisin" on perus labbis, kultainen noutaja tms. Mikään koira ei suoriltaan ole lapsiperheen koira, vaan siitä tulee sellainen, mikäli lapsiakin ohjeistetaan oikein ja koiran koulutukseen ja rakastamiseen riittää aikaa.

Varsinkaan jos kokemusta ei koirista ole, en lähtisi mitään pikkuterävää koiraa hankkimaan. En tiedä minkä ikäisiä teillä lapset on, mutta se mitä on nähnyt miten osalla on käynyt, ei ainakaan laita minua suosittelemaan koiranhankintaa ennenkuin lapset osaavat itse kävellä ja pukea ja olla mukana jos tarve vaatii..asumismuotokin vaikuttaa. onko kerrostalo,rivari vai omakotitalo? miettikää kuinka usein pennun pitää päästä ulos, ehditkö pukemaan tai ehtiikö lapset pukemaan siinä ajassa kun pennun pitäisi olla jo pihalla? voitko jättää lapset siksi aikaa kotiin, valvooko niitä joku kun käyt pihalla? kaikki tällaiset tulisi miettiä jottei tule ikäviä yllätyksiä. sisäsiisteys on yksi tärkeimmistä ja n. 4-6kk iässä pentu vasta oivaltaa asian.

joten plussat ja miinukset listaan ja miettimään samaten soittoja kasvattajille ja kysymyksiä lapsiperheeseen soveltuvuudesta jne.

koirakin elää parhaassa tapauksessa sen 15vuotta, miten käy kun lapset kasvavat? jääkö koira vanhemmille kun teinivuodet koittaa lapsilla , sitä ei tiedä kuin kokeilemalla, mutta yleisesti ottaen ns. lapsille kaveriksi hankittu koira on jonkun ajan päästä ihan vaan äitin koira eikä lapsilla into enää riitä.

 

[yksi]

Mä en kyllä automaattisesti suositteleisi labbista tai kultaistanoutajaa lapsiperheen ekaksi koiraksi. Ensiksikin kultsilla on nykyään jonkin verrankin käutöshäiriöitä ja labbis on ekat kolme vuotta usein melkosen mahdoton, tuhoaa tavaroita jne. Ystäväni kasvattaa ko rotuja ja heidän koirat on tuhonneet mm. useita sohvia, runkopatjoja ym kallista, jopa yhden 40 tuumaisen taulutelkkarin olivat pudottaneet ja sitten syöneet kulmat pyöreiksi. Ja heillä koirien kanssa vieläpä harrastetaan ja niille on seuraa toisistaan, pääsevät joka päivä metsään pitkälle lenkille jne..

Itse olen ekan keskarini saanut 13 vuotiaana ikiomaksi ja ihan itse sen koulutin. Valitsin pennun huolella, halusin aktiivisen, en liian pehmeää mutten liian kovaa pentua. Valinta osui täydelliseen, Santtu-poika oli maailman aulein koira. Se oppi 8 viikkoisena temppuja 5 minuutin harjoittelulla ja otti täydellisesti kontaktia. Oikein motivoitu hyväluonteinen villakoira on ilo silmälle, vaikka sitä ei varsinaisesti palveluskoiraksi lasketakaan. Kaikki se samat oppii minkä palveluskoiratkin, mutta sillä on vaan omakin älli mukana touhussa. Ei villakoira tee mitään vaan siksi että omistaja pyytää, vaan siksi että villakoira on havainnut että kontaktin ottaminen emäntään on hyödyllistä ja kivaa. Sittemmin minulla on ollut hyvinkin eriluonteisia villakoiria (kääpiö&keskari) sekä bichoneita 35 vuoden ajan. Ahkerasti ollaan harrastettu ja palveluskoiraan en vaihtaisi ikinä. Keskarin kanssa voi harrastaa mitä vaan raunioista vesipelastukseen.

Jos koiran ottamista on harkinnut, on punninnut plussat ja miinukset, pohtinut omat voimavaransa ja perehtynyt rotuun sekä etsinyt tietoutta ja taitoa koiran kanssa toimia, niin mikään ei estä "pikkuterävän" koiran ottamista ensimmäiseksi koiraksi. Nollakokemuksella ja yhtäkkisestä päähänpistosta hankittuna mikään koira ei ole edukseen.

 

[ap]

ei kumpikaan. Turkinhoito vie aikaa kummallakin, eikä kumpikaan rotu ole mitenkään ihmistä auliisti "palveleva" tai muuten "miellyttämisenhaluinen" rotu. Kunnon koulutuksella niistä saa kivoja perustottelevaisia koiria, mutta valitettavasti lapsiperheessä aika on aina rajallista, ja pieni koira joka kaipaa sääntöjä ja virikkeitä, menee helposti "pilalle"..

Itse palveluskoiraperheessä kasvaneena sekä kasvatusta ja koulutusta koko ikäni seuranneena omasta mielestäni jokatapauksessa ensimmäiseksi koiraksi "turvallisin" on perus labbis, kultainen noutaja tms. Mikään koira ei suoriltaan ole lapsiperheen koira, vaan siitä tulee sellainen, mikäli lapsiakin ohjeistetaan oikein ja koiran koulutukseen ja rakastamiseen riittää aikaa.

Varsinkaan jos kokemusta ei koirista ole, en lähtisi mitään pikkuterävää koiraa hankkimaan. En tiedä minkä ikäisiä teillä lapset on, mutta se mitä on nähnyt miten osalla on käynyt, ei ainakaan laita minua suosittelemaan koiranhankintaa ennenkuin lapset osaavat itse kävellä ja pukea ja olla mukana jos tarve vaatii..asumismuotokin vaikuttaa. onko kerrostalo,rivari vai omakotitalo? miettikää kuinka usein pennun pitää päästä ulos, ehditkö pukemaan tai ehtiikö lapset pukemaan siinä ajassa kun pennun pitäisi olla jo pihalla? voitko jättää lapset siksi aikaa kotiin, valvooko niitä joku kun käyt pihalla? kaikki tällaiset tulisi miettiä jottei tule ikäviä yllätyksiä. sisäsiisteys on yksi tärkeimmistä ja n. 4-6kk iässä pentu vasta oivaltaa asian.

joten plussat ja miinukset listaan ja miettimään samaten soittoja kasvattajille ja kysymyksiä lapsiperheeseen soveltuvuudesta jne.

koirakin elää parhaassa tapauksessa sen 15vuotta, miten käy kun lapset kasvavat? jääkö koira vanhemmille kun teinivuodet koittaa lapsilla , sitä ei tiedä kuin kokeilemalla, mutta yleisesti ottaen ns. lapsille kaveriksi hankittu koira on jonkun ajan päästä ihan vaan äitin koira eikä lapsilla into enää riitä.

Hmm. Mistähän mä nyt aloittaisin.

Roduista ollaan otettu selvää, ja kuten jo alussa sanoin, niin nuo rodut ovat loppusuoralla, ja osaltaan nimenomaan turkkinsa vuoksi. Mies on lievästi allerginen, ja kestää vain näitä pohjavillattomia rotuja. Yksi vaihtoehto vielä olis vehnis, mutta sen koen meille liian suureksi.

Koira ei siis missään nimessä ole tulossa lapsille, vaan minulle harrastuskoiraksi ja lenkkikaveriksi. Toki olis toivottavaa että lapsetkin sitä ulkoiluttaisivat jossain vaiheessa

Omakotitalossa asutaan, pissatuksen suhteen ei ole mitään ongelmaa.

Ja tuosta koulutuksesta vielä, tarkoitus olis mennä koiran kanssa esim. pentukurssille tai vastaavaan. Tätä koiranhankkimista on siis kyllä mietitty, ja punnittu eri vaihtoehtoja ja otettu selvää asioista jo vuoden verran.

 

[heissan]

Oletko käynyt näyttelyssä katsomassa miten kyseisen rodun edustajat käyttäytyvät kehässä ja tuomarin käsittelyssä? Sieltä saa hyvin vinkkejä onko monessa rodun edustajassa arkuutta tms. Vuosia sitten tarkkailin keskikokoista villistä ja jonkin väriset niistä olivat selvästi arempia tuomarin käsittelyssä (en vain muista mikä väri se oli, värilläkin voi olla roduissa nimittäin eroja).

Suosittelen narttua, vaikka sillä on menkat ja kiima, niin se on kuitenkin vain n. kerran vuodessa se muutama viikko kun taas jotkut urokset on ihan sekaisin nartuista vaikkei niillä ole edes kiimaa saati jos nartulla on kiima. Kuitenkin kiimaisia narttuja on aina liikenteessä. Kyllä nartut yleensä on jonkin verran muutenkin helpompia.

Tärkeintä on tietysti käydä pentu katsomassa jo siinä pentuvaiheessa ennen luovutusta ja paras jos pääsee itse valitsemaan. Pennun on oltava rohkea ja kiinnostunut asioista eikä kannata ottaa, jos yhtään tulee pennusta epävarma olo ettei kaikki ole kunnossa. Arkaa koiraa ei ikinä lapsiperheeseen!

Vehnikset on aika räyhiä. Kultsia eikä labbista lapsiperheeseen, sen verran niissä on luonneongelmia kuitenkin. Ja isoja koiria. Mun mielestä nuo sun valinnat on ihan hyviä, kunhan tosiaan valitsee yksilön hyvin ja pitää rajat heti alusta saakka ja kouluttaa.

Oletko katsonut noiden rotuyhdistyksien sivuilta onko keskustelupalstaa? Sieltä varmasti saa myös tietoa.

 

[bichonisti]

Itse kyllä liputan bichonin puolesta. Minulla on ensimmäisenä koirana itsellä uros bichoni, eikä nyt voi sanoa, että olisi mitään suurempaa ongelmaa ollut. Sisällemerkkailu on sellainen yksi, jonka kanssa teetätti aavistuksen töitä, mutta aika nopeasti sekin saatiin hallintaan. Nartuilla on taas juoksut ja valeraskaudet jne.. joten uroksen kanssa pääsee tässä suhteessa helpommalla.

Ja turhaan yleistää, että vain bichonit menis koulutuksessa sieltä, mistä aita on matalin - höpöhöpö! Tämä rotu on niin miellyttämisen haluinen, että tekee hyvinkin mielellään sitä, mitä omistaja pyytää tekemään

Ja tuossa joku sanoi, että villiksellä helpompi turkki, kun pesun yhteydessä tarvii vaan föönata ja karstata - ihan sama rituaali se on bichonillakin!!

Paljon perheystävällisempänä ja lapsiin tykästyneenä pitäisin itse enemmän bichonia. Ja paljonhan se on siitä omasta koulutuksesta kiinni, miten koiran haluaa kouluttaa ja mihin sen totuttaa

Bichoni on kyllä mitä mainioin lenkkikaveri - aina lähdössä mukaan oli sää mikä hyvänsä!

Itse olen koirani kanssa pentuagilityä harrastanut, ja koira viihtyisi siellä paljon pidempään kuin mitä tunti antaa myöten! ja kotioloissa tykkää kanssa harjoitella kovasti tassun antoa, maahan menoa ja muuta yleishyödyllistä koulutusta kanssa..

Itse en kyllä ko. rodusta keksi yhtä ainoaa miinuspuolta, vaikka vuoden olen tässä jo kohta puoliin ukkelia katsellut! Aivan ihana ja valloittava rotu!! Suosittelen kyllä todella paljon.

Ja meillä tosiaan astmaatikko vielä perheessä, eikä mitään oireita ole ikinä tullut

Olisiko teillä mahdollisuutta käydä katsastamassa jolla kulla ko. rodut? Mistä päin olet ap?

 

[vieras]

UPP!!

 

[Amos]

Narttu villakoira olisi mun suositus teille. Kasvatusohjeita kurkkaisin osoitteesta www.koiraneuvola.fi

 

[H3idi]

Hienoa jos koira on tulossa oikeasti ihan harrastuskaveriksi! Niin monesti tulee pentukyselyitä sellaisista paikoista, missä koira on tulossa lapsille, ja vain koska lapsi/lapset niin kovasti sitä haluavat. Ymmärtänet kasvattajan huolen tässä asiassa

Jos aletaan eri rotujen käytöshäiriöitä miettimään, niin suurin osa johtuu ihmisen virheistä, on toki sairauksia jotka muuttavat koiran luonteen mm. aggressiiviseksi, mutta suurin syy näihin löytyy ihan peiliin katsomalla.

Myöskin tuhoamisvimmat yms. ovat hyvin usein peräisin yksinkertaisesti tekemisenpuutteesta, monesti kuvitellaan että kun tämä nyt on tämän rotuinen niin eihän tämä virikkeitä tarvitse. Osa ei myöskään ymmärrä, tarvitseeko koira liikunnallisia virikkeitä enemmän kuin älyllisiä.. Oli kyseessä Tanskandoggi tai Chihuahua, kyllä koiralla tekemistä pitää olla ja myös omistajalla aikaa ja halua liikkua ja touhuta koiran kanssa.

Itse taas voisin sanoa, etten tiedä yhtäkään tuhoamisvimmaista labbista, taikka muuten käytöshäiriöistä kultaista noutajaa. Eli toisille sattuu ja tapahtuu, toiset pääsevät "helpommalla", johtuneeko tämä siitä ihmisen omasta koulutustaidosta sitten vai mistä? Vai Kasvattajan ajattelemattomuudesta jalostaa luonnevikaisia koiria polvesta toiseen?

Kuten sanoin "Mikään koira ei suoriltaan ole lapsiperheen koira, vaan siitä tulee sellainen, mikäli lapsiakin ohjeistetaan oikein ja koiran koulutukseen ja rakastamiseen riittää aikaa."
että se siitä automaattisesta.

Toivon että löydätte itsellenne sen oikean rodun ja pääsette koiran kanssa harrastamaan. Kasvattajille vain soittelemaan ja kyselemään myös heidän mielipiteitään siitä, sopiiko rotu mahdollisesti siihen harrastukseen, mitä olet ajatellut jne.
:flower:

 

[suurperheen äiti]

Narttukoirat on kyllä huomattavasti helpompia (yleensä) kuin urokset.

Ja jos noista roduista meinaatte valita, niin helpomalla pääsee todennäköisesti villiksen kanssa. Turkkirotuja on molemmat, eli niissä on oma hommansa. Ja aika herkkiä ja pitkälle jalostettuja rotuja molemmat. Tutustukaa huolellisesti eri kasvattajiin ja hankkikaa pohjatietoa terveystilanteesta. Pelkillä näyttelytuloksilla ei tee loppupeleissä mitään. Koiran emoon kannattaa tutustua ja ihastua jo ennen pentujen syntymää, niin näettte mitä se elo sellaisen koiran kanssa on livenä. Ja pennuthan luonnostaan ottavat emältään mallia vrt. esim. arkuus jne.

Täydellistä koiraa ei ole olemassa, joten sellaisesta ei kannata haaveilla.

 

[;)]

Narttukoira. Helpompi. Juoksut ei haittaa, menee nopsaan ohi, vinkkinä käyttäkää sisällä pampers/libero yms vaippoja. Urokset ikäviä kun ne aina nylkyttää ja merkkailee. Nartut pehmeämpiä luonteeltaan.

Meillä metsästyslinjainen spanieli jota yritin agilityynkin. Koira oli tosi tylsistyneen näköinen radalla; hyppäsi radalla muutaman jutun ja juoksi autoon (hyppäs avoimesta ikkunasta etupenkille). Ei siinä sitte auttanut kun lähteä kotiin