ei kumpikaan. Turkinhoito vie aikaa kummallakin, eikä kumpikaan rotu ole mitenkään ihmistä auliisti "palveleva" tai muuten "miellyttämisenhaluinen" rotu. Kunnon koulutuksella niistä saa kivoja perustottelevaisia koiria, mutta valitettavasti lapsiperheessä aika on aina rajallista, ja pieni koira joka kaipaa sääntöjä ja virikkeitä, menee helposti "pilalle"..
Itse palveluskoiraperheessä kasvaneena sekä kasvatusta ja koulutusta koko ikäni seuranneena omasta mielestäni jokatapauksessa ensimmäiseksi koiraksi "turvallisin" on perus labbis, kultainen noutaja tms. Mikään koira ei suoriltaan ole lapsiperheen koira, vaan siitä tulee sellainen, mikäli lapsiakin ohjeistetaan oikein ja koiran koulutukseen ja rakastamiseen riittää aikaa.
Varsinkaan jos kokemusta ei koirista ole, en lähtisi mitään pikkuterävää koiraa hankkimaan. En tiedä minkä ikäisiä teillä lapset on, mutta se mitä on nähnyt miten osalla on käynyt, ei ainakaan laita minua suosittelemaan koiranhankintaa ennenkuin lapset osaavat itse kävellä ja pukea ja olla mukana jos tarve vaatii..asumismuotokin vaikuttaa. onko kerrostalo,rivari vai omakotitalo? miettikää kuinka usein pennun pitää päästä ulos, ehditkö pukemaan tai ehtiikö lapset pukemaan siinä ajassa kun pennun pitäisi olla jo pihalla? voitko jättää lapset siksi aikaa kotiin, valvooko niitä joku kun käyt pihalla? kaikki tällaiset tulisi miettiä jottei tule ikäviä yllätyksiä. sisäsiisteys on yksi tärkeimmistä ja n. 4-6kk iässä pentu vasta oivaltaa asian.
joten plussat ja miinukset listaan ja miettimään

samaten soittoja kasvattajille ja kysymyksiä lapsiperheeseen soveltuvuudesta jne.
koirakin elää parhaassa tapauksessa sen 15vuotta, miten käy kun lapset kasvavat? jääkö koira vanhemmille kun teinivuodet koittaa lapsilla , sitä ei tiedä kuin kokeilemalla, mutta yleisesti ottaen ns. lapsille kaveriksi hankittu koira on jonkun ajan päästä ihan vaan äitin koira eikä lapsilla into enää riitä.