Koiran lopettamisesta

[Surullinen]

Nyt tarvisin tukea ja mielipiteitä tässä ikävässä asiassa. Eli koirani on jo 13-vuotias ja sillä on (rypälemäisiä) nisäkasvaimia.

Osa "oireista" on varmasti vanhuuteen liittyviä, esim. ei jaksa enää niin pitkiä lenkkejä tai kauaa kepin perässä juosta. Kotona nukkuu paljon ja ruokahalu vaihtelee kausittain. Ulkona ollessa on yleensä reipas ja silloin tällöin myös todella pirteä, mutta siis sisällä ollessa makaa usein kyljellään ja saattaa läähättää ilman merkittävää rasitusta. En siis oikein tiedä mikä kuuluu vanhuuteen ja mikä johtuisi noista kasvaimista, mutta särkylääkkeiden syönnistä en ole huomannut minkäänlaista vaikutusta käytökseen/ "oireisiin".

Lopettaminen on varmasti ajankohtaista lähiaikoina, mutta miten ihmeessä saan voimia siihen? Kun kuitenkin koiralla on noita tosi pirteitä ja hyviä hetkiä? Millon on oikea aika sanoa rakkaalle lemmikille hyvästit?

Lapsemme (1,5v) on myös kovin kiintynyt koiraan. Osaako noin pieni vielä surra/ihmetellä jos koira yhtäkkiä katoaa ja kannattaako hänelle kertoa koirasta mitä? Olen koittanut ajatella, että lapsen kannalta olisi varmasti helpompi lopettaa koira mahdollisimman pikaisesti, kuin esim. vuoden päästä jos koira sinne saakka jaksaisi. (eläinlääkärin arvion mukaan nuo kasvaimet vievät koiran 2kk-2v ja tuosta arviosta on nyt puolisen vuotta aikaa)

Mitä teksitte tässä tilanteessa? Siis veisittekö koiran lopetettavaksi mahdollisimman pian vai odottaisitteko että koira on oikeasti todella huonossa kunnossa?

 

[chef]

Eikö ole parempi päästää toinen pois pikkuisen etuaikaan, kuin sekunninkin liian myöhään?

Mun mielestä se hyvästien aika on nyt.

Oman 12 vuotiaan koirani (viikon päästä olisi täyttänyt 13v) lopetin kasvaimen vuoksi jota oltaisiin voitu yrittää poistaa, mutta en kyllä noin vanhalle koiralleni enää leikkausta anna tehdä. Koiralla oli muös muuta pientä vaivaa jotka liittyivät ikään, mutta mikään noista ei olisi vielä vaatinut lopettamista.

Eli veisin koiran piikille ensi viikolla...en koskaan voisi katsoa vierestä kun oma rakas koirani olisi jo niinkin huonona että se olisi "oikeasti todella huonossa kunnossa" kuten sinä asian ilmaisit.

http://www.youtube.com/watch?v=GEv1Ez4EloA

 

[meah]

Veisin jo tai hyvin pian.

Ajankohtaista sikäli, että vein itse tänään aamulla ponin pois. Rankkaa kyllä.

Mutta mä ajattelen niin päin, että rankempaa on katsoa kun eläin kärsii. Enkä mä halua, että meidän eläimillä kellään on ns. tosi kurjat viimeiset ajat, että väkisin pidetään vaikka olisi aika päästää irti.

Mieluummin niin, että vielä on satunnaisia hyviä hetkiä. Ponikin oli jo aika huonossa kunnossa, mutta kuitenkin se näytti vielä viimeiselläkin reissulla pilkahduksen "omasta itsestään".
Surkea olo tottakai, mutta varmasti olisi surkeampi jos olisin kitkuttanut pidemmälle.

 

[no]

Siis koira kärsii, onko järkeä pitkittää kärsimyksiä, eli nukuta pois toinen kärsimästä.
Mitä lapseen tulee, niin meillä aina ihan pienimmillekin lapsille selitetty niin ihmisten kuin eläintekin kuolemat niin kuin asia kulloinkin on ollut ja hyvin on ottanee.

 

[3:lle koiralle heipat]

Olen lopetuttanut kolme koiraani aikojen saatossa, jokaisen eri syistä ja vaivoista johtuen. Ensimmäisen kohdalla kyse oli jatkuvaa lääkitystä vaativasta vaivasta, kivuista ja muusta elämänlaadun heikkenemisestä. Lääketieteellisesti pakko ei päätöstä olis ollut tuolloin tehdä, mutta lopetuspäätös kypsyi vähitellen, kun koira ei enää ollut elänyt iloista koiranelämää aikoihin. On raskasta seurata koiran sairastamista vierestä, joten kyllä se päätös kypsyy omalla ajallaan ja oikea hetki löytyy. Apua saa toki päätökselle juttelemalla eläinlääkärin kanssa hoitomahdollisuuksista ja lopetuspäätöksen oikea-aikaisuudesta. Kaksi muuta lopetettua koiraani tulivat äkkiseltään niin sairaiksi, että vaihtoehtoja ei ollut ja lopetuspäätös piti tehdä nopeasti. Vaikea on päätöksesi, mutta kyllä sen tietää, kun päätös on tehtävä. Pienet lapset ottavat kuolemankin luonnollisesti ja vain hetken ovat murheissaan, kun saavat aikuisilta asialle tuen. Meillä uusi koira on aina melko pian jo otettu ja kotona on aina ollut pari koiraa ainakin.

 

[vieras]

Hommaat heti uuden koiran ja sairaasta koirasta luovut sitten kun sen kärsimykset ovat liikaa. Lapsi unohtaa nopeasti tuon vanhan koiran kun taloon jää se uusi koira.

 

[Blushing]

Me lopetettiin koiramme 3 viikkoa sitten. Eläinlääkäri tilattiin kotiin ja rakas pappa sai nukahtaa syliin ihan ilman arvaamatta mitä tapahtuu.
Jos mulla olisi lapsia, harkitsisin tämän kokemuksemme jälkeen sitä, että lapset saisivat mahdollisesti olla mukana lopetuksessa. Sillä koira todella vain nukahti, ei sen dramaattisempaa. Kuolema on osa elämää ja vähintäänkin siitä pitää voida lapselle kertoa, lapsen tasoisesti toki. Itse en usko mihinkään uskonnolliseen joten itse selittäisin jonkun oman version kuolemasta.

Lopetuksen syynä oli nopeasti huonoon kuntoon mennyt selkä ja tästä johtuvat kivut, liikkumisvaikeudet ja hengitysongelmat.

Mä päätin lopettaa koiran mahdollisimman pian heti kun huomasin mihin suuntaan tilanne menee.
Mun mielestä ei saa odottaa että eläin kärsii vaan se pitää lopettaa sitä ENNEN. Ei koira osaa arvostaa sitä, että sä annat sille pari päivää lisää elämää, mutta siitä se osaa kärsiä että sattuu!

 

[chef]

Hommaat heti uuden koiran ja sairaasta koirasta luovut sitten kun sen kärsimykset ovat liikaa. Lapsi unohtaa nopeasti tuon vanhan koiran kun taloon jää se uusi koira.

Tämä ei kyllä ole tämän ap:n koiran kannalta paras ratkaisu. Ei vanha ja sairas koira kaipaa siihen rinnalle mitään uutta pentua, tai edes aikusta riekkumaan.

Kyllä se lapsi sen menetyksen kestää, meilläkin on 7v kokenut jo 7 gerbiilin, 1 shawin jirdin, 1 kissan sekä 4 koiran menetyksen. Näistä hälle rakkain oli tuo kissa...olivat kuin paita ja peppu.

 

[vieras]

Miten nuo kasvaimet todetaan?
Verikokeella,röntgenillä?

 

[chef]

Miten nuo kasvaimet todetaan?
Verikokeella,röntgenillä?

Nisäkasvaimet näkee ihan silmällä.

 

[suzyco]

Kyllä mäkin jo veisin...Todennäkösesti koiralla on kipuja kun läähättää ilman rasitusta...Koirat on mestareita piilottamaan kipunsa ja pitkään jatkuneeseen kipuun myös tottuu...joten sillon kun koira sen kivun näyttää,sillon se on tosi kipee. Te ootte saanut vittää monenmonta rikasta vuotta yhdessä, mitä sä enään teet sillä muutamalla kuukaudella jolloin koira kärsii? Helppoa se ei ole, oma koirani lopetettiin vuosi sitten,tosi eri syistä mutta kuitenkin ja en vieläkään ole täysin siitä toipunut,tuskin ikinä toivunkaan mutta sisimmässäni tiedän että ratkaisu oli oikea ja nyt meillä onkin sitten jo toinen koira.

Se on tosi harmillista että eläinlääkärit harvoin suoraan sanoo että nyt ois aika...se vähentäis paljon turhaa kärsimystä. Meille sanottiin ja arvosytan tätä lääkäriä kyllä suuresti ja edelleen olemme hänen asiakkaita.

 

[Pesky Pixie]

Kyllä mä veisin lopetettavaksi. en odottaisi että koira menee oikeasti huonoon kuntoon ja alkaa kärsiä.

 

[Surullinen]

Eikö ole parempi päästää toinen pois pikkuisen etuaikaan, kuin sekunninkin liian myöhään?

Mun mielestä se hyvästien aika on nyt.

Oman 12 vuotiaan koirani (viikon päästä olisi täyttänyt 13v) lopetin kasvaimen vuoksi jota oltaisiin voitu yrittää poistaa, mutta en kyllä noin vanhalle koiralleni enää leikkausta anna tehdä. Koiralla oli muös muuta pientä vaivaa jotka liittyivät ikään, mutta mikään noista ei olisi vielä vaatinut lopettamista.

Eli veisin koiran piikille ensi viikolla...en koskaan voisi katsoa vierestä kun oma rakas koirani olisi jo niinkin huonona että se olisi "oikeasti todella huonossa kunnossa" kuten sinä asian ilmaisit.

http://www.youtube.com/watch?v=GEv1Ez4EloA

Minäkään en haluaisi noin vanhaa koiraa kiusata millään leikkauksilla, kuulemma täytyisi samalla poistaa kohtu ja munasarjat ja tuntuisi liian isolta operaatiolta siihen nähden, että kasvaimet voivat silti uusiutua. Sehän tässä pahinta on, kun noiden oireiden takia ei vielä välttämättä tarvisi lopettaa, mutta sitä kuitenkin päivittäin mietin. Huoh, miten voikin olla näin vaikeaa.

 

[Surullinen]

Ja "kiva" kuulla, että täällä ollaan tuon lopettamisen kannalla. Miehen mielestä koira on vielä ihan ok. Täytyy soittaa vielä eläinlääkärille ja kysyä hänen kantaansa (lähinnä toivon myönteistä kantaa, että tiedän päätöksen olevan oikea)

 

[Surullinen]

Miten nuo kasvaimet todetaan?
Verikokeella,röntgenillä?

Nisäkasvaimet näkee ihan silmällä.

Ja tuntee käsin koittamalla.

 

[ihmettelen]

Hommaat heti uuden koiran ja sairaasta koirasta luovut sitten kun sen kärsimykset ovat liikaa. Lapsi unohtaa nopeasti tuon vanhan koiran kun taloon jää se uusi koira.

Tämä ei kyllä ole tämän ap:n koiran kannalta paras ratkaisu. Ei vanha ja sairas koira kaipaa siihen rinnalle mitään uutta pentua, tai edes aikusta riekkumaan.

Kyllä se lapsi sen menetyksen kestää, meilläkin on 7v kokenut jo 7 gerbiilin, 1 shawin jirdin, 1 kissan sekä 4 koiran menetyksen. Näistä hälle rakkain oli tuo kissa...olivat kuin paita ja peppu.

kannattais varmaan opetella hoitamaan lemmikkejä,aikamoinen vaihtuvuus teillä 7v aikana

 

[chef]

Hommaat heti uuden koiran ja sairaasta koirasta luovut sitten kun sen kärsimykset ovat liikaa. Lapsi unohtaa nopeasti tuon vanhan koiran kun taloon jää se uusi koira.

Tämä ei kyllä ole tämän ap:n koiran kannalta paras ratkaisu. Ei vanha ja sairas koira kaipaa siihen rinnalle mitään uutta pentua, tai edes aikusta riekkumaan.

Kyllä se lapsi sen menetyksen kestää, meilläkin on 7v kokenut jo 7 gerbiilin, 1 shawin jirdin, 1 kissan sekä 4 koiran menetyksen. Näistä hälle rakkain oli tuo kissa...olivat kuin paita ja peppu.

kannattais varmaan opetella hoitamaan lemmikkejä,aikamoinen vaihtuvuus teillä 7v aikana

Kannattais varmaan ottaa selvää eläinten eliniästä sekä siitä milloin ja minkä ikäisinä meille on nuo eläimet tulleet ennen kun alkaa päätään aukomaan

Meillä on näiden lisäksi ollut vielä enempikin eläimiä, mutta ne ovat menneet uusiin koteihin

 

[The Urpoileva Helmi]

ite jouduin lopettaan oman koirani yhtäkkiä halvaantumisen vuoksi, lopettettiin kotona ja poikani ( reilu 2v) oli katsomassa ja muistaa edelleen koiran, ei poika sitä sen kummemmin ihmetellyt.Oli mukana kuoppaamassa pihaan.
Muutaman kerran kysyi että voiko mennä kaivamaan koiran taas leikkimään. :/
Mutt mielestäni ei jääny traumoja, juteltiin kuin koira on terveenä taivaassa ja kuinka se saattaa joskus pilven reunasta näkyä.

 

[nöppäri]

Niin kyllähän se läähättäminen kertoisi minun kokemuksella selkeästi kivuista, pyydä lääkäriltä vaikka Metacamia kipulääkkeeksi, loppuajalle, toisaalta voihan koira myös jostakin stressata ja siksi aloittaa läähättämisen.

Meillä nyt 11v koiruus, jonka elämässä suurta osaa näyttelee nukkuminen, lenkkejä ei enää jaksa, tai js vaikka kilsan vetäseekin, niin sitten kyllä tasan tarkkaan on niin väsynyt, että nukkuu koko päivän.
Kipuja meillä ei ole kuin joskus harvoin, onhan niitä meillä ihmisilläkin.
Välillä riehaantuu niin, ettei tavarat pysy paikoillaan, toisaalta nukkuu niin sikeästi, että välillä säpsähtää hereille kun muutman kerran olen vähän reilummin silittänyt, ei esim välitä vaikka läväyttää makkaran siivun läsähtäen sen kuonon eteen jos nukkuu, muutaman kerran olenkin jo säikähtänyt, että hitto nyt se on raatona tuolla sängyn päällä.

Just käytin lekurilla, ja ajattelion, ettäv antaa koiralle jonkun lopullisen tuomion, mitä vielä, sanoi että porskutta vielä hyvinkin parivuotta, ihmetteli oikein etää miten koiralla pumppukin tikittää noin hyvin.

Mutta jokainen tuntee oman koiransa parhaiten ja tietää milloin koiralla ei enää ole hyvä olla, ja sitten kun vielä muistaa, että ajattelee sen koiran parasta, ei omaa ikävää tai luopumisen tuskaa, niin sitten mennään oikeilla raiteilla

Tsemppiä päätöksen tekoon!

 

[vierailija]

En ymmärrä ihmisiä, jotka kovin kiihkeästi suosittelevat lemmikin lopettamista vanhuuden oireiden vuoksi. Haluaisivatko itsekin samaa kohtaloa, kun saavat kasvaimen eivät kuule tai näe? Omalta koiraltani poistettiin nisäkasvain 12-vuotiaana ja hän piristyi siitä kovin. Nyt 16,5 v. Vanhuuden oireet ovat läsnä: kuurous ja sokeus, mutta kävelee paljon. Nauttii ruoasta, rapsutuksesta ja köllöttelystä sekä unien katselusta.
Tullaan kysymykseen, miten arvotamme hyvän elämän? Tuleeko elämän säilyä aina samanlaisena? Emmekö me tai lemmikkimme saisi vanheta?
En voi sanoa, kuin hävetkää te, jotka luovutte eläimestä siksi, ettette jaksa katsoa vanhenemista. Ajattelette "lemmikkinne parasta", näinköhän? Kuolema voittaa siis elämän. Ymmärrän sen, jos eläin ei pääse enää ylös ja valittaa, muutoin en.

 

[Taikatuuli harmaana]

Meillä on 13 vuotias koira, jolle tuli epilepsia pentuajan pahoinpitelyn seurauksena. Koira tuli meille 11 kk ikäisenä, lopetuspiikiltä pelastin. Vuoden vanhana koiralla todettiin epilepsia ja siitä lähtien on syöny epilepsialääkkeitä.
Papparainen kuuroutui hiljattain, näkö sen sijaan on erinomainen (näkee mm. kärpäsen katossa, vaikka otsiskin on tiellä) ja ruokahalu valtava!
Papparainen rakastaa ulkoilua ja on menossa mukana. Nukkuu välillä todella sikeästi, johtuuko kuuroudesta, vanhuudesta vai lääkityksestä, mene ja tiedä. Maksa-arvo (Alat) papparaisella on huimissa lukemissa, se on seurannan alla ja ainut millä maksa-arvon saisi putoamaan, on epilepsialääkityksen lopettaminen. Maksa-arvon nousun ei kuitenkaan pitäisi millään lailla vaikuttaa koiran kuntoon.
Meillä ei ole käynyt mielessäkään viedä papparaista viimeiselle piikille. Vaikka se on vanha ja kuuro, ja muisti pätkii, niin se ei vaikuta kivuliaalta ja nauttii elämästä. Vanhuus ei merkitse elämänlaadun huonontumista, siitäkin me koiranomistajat voidaan pitää huoli. Hoivataan rakkaita ystäviämme rakkaudella ja nautitaan yhteisistä hetkistä

 

itse jouduin luopumaan omasta elämäni koirasta syksyllä levinneen syövän myötä.. päästin rakkaani ajoissa pois, en voinut odottaa että kärsisi enempää. LISÄ AIKA ON VAIN MEITÄ IHMISIÄ VARTEN, EI KOIRAA. Eli tiedät varmasti järjellä ajateltuna mikä on oikea ratkaisusi tilanteeseen vaikka se tuntuu pahalta.. todella pahalta. =( otan osaa suruunne.