P
"pinni"
Vieras
Tämä tarina on tosi.
Vuonna 1996 Leena (nimi muutettu) suunnitteli perustavansa kotieläinpihan. Siellä voisivat ihmiset ihailla eri rotuisia koiria maksua vastaan. Leenalla oli kennelnimikin ja paperillisia pentuja syntyi tiuhaan tahtiin. Rotupentu kuitenkin maksaa paljon ja Leenan jalona ajatuksena oli mahdollistaa pennun osto myös varattomille sekä sellaisille, joilla oli vaikeuksia löytää pentua muualta. Loppuviimein Rantasalmella lopetettiin noin 16 koiraa niille sijoilleen.
Leena muutti paikkakunnalta ja vaihtoi nimeään. Helmikuussa 2002 Kajaanin käräjäoikeus määräsi Leenalle pysyvän, kaikkia eläinlajeja koskevan eläintenpitokiellon. Leena tietenkin valitti tuomiosta, jonka seurauksena Itä-Suomen hovioikeus lievensi saman vuoden lokakuussa eläintenpitokieltoa niin, että Leenalla säilyi oikeus pitää kahta samaa sukupuolta olevaa koiraa. Leena otti käyttöön uuden nimen.
Vuonna 2007 Leena asui Lopella, pitäen useita koiria ja undulaattia. Eläintenpitokiellon rikkomus tuli ilmi, kun vuokraisäntä pääsi käymään Leenan asumassa talossa ja näki siellä paljon koiria ja totesi paikat hyvin siivottomiksi ja vahingoittuneiksi. Vuokraisäntä kutsui paikalle poliisit, jotka myös totesivat siivottomuuden ja koirien likaisuuden. Koirien ulosteita ja virtsaa oli pitkin lattioita ja koiria oli kytkettyinä sisätiloissa, leikkimökissä ja autotallissa. Paria kuukautta myöhemmin Leena kärähti 19 koiran ja yhdeksän papukaijan pitämisestä Hauholla. Hän jäi kiinni koirien myynti-ilmoituksen perusteella.
Saastaisissa oloissa kytkettyinä pidetyistä koirista eläinlääkäri lopetti heti kaksi. Papukaijat olivat ahtaissa häkeissä.
Lopen tapauksessa Leena häipyi vuokraamastaan asunnosta heti poliisien käytyä ja vei eläimet mukanaan. Eläinlääkärin piti tulla tarkastamaan eläinten vointi seuraavana päivänä. Oikeudessa Leena väitti, että kahta koiraa lukuun ottamatta eläimet olivat hänen ystäviensä ja ne oli vain tuotu väliaikaisesti hoidettaviksi. Papukaijoilla oli tilaa alle neljäsosa vaaditusta. Yksi iso koira oli autossa, toinen kuljetuslaatikossa ja kolmas kylmässä liiterissä. Sisältä löytyi kolme tanskandoggia kytkettyinä metrin ketjulla lattiaan tai seinään. Yli kymmenen pentua käyskenteli vapaana tilassa, josta ei siivottu edes koirien jätöksiä. Suljetusta huoneesta löytyi kävelykyvytön pentu.
Leena väitti ulkoiluttaneensa koiria, mutta ulkona ei näkynyt liikkumisen jälkiä. Nainen kertoi pitäneensä koiria yksinäisyyttään ja myyntiin. Papukaijat hän oli hyvyyttään ottanut hoitoonsa. Mainittujen rikosten johdosta, huhtikuussa 2008 Leena tuomittiin 50 pvän ehdolliseen vankeuteen ja pysyvä eläintenpitokielto uusittiin. Väitteet sopivan ruoan ja juoman puutteesta oikeus hylkäsi. Kokonaan nurin menivät koirakauppoja koskeneet petos- ja kavallussyytteet. Riihimäen käräjäoikeuden päätöksen mukaan Leena ei saisi pitää enää edes mainittuja kahta koiraa. Tuomiosta tietenkin valitettiin. Kouvolan hovioikeus jätti pysyvän, täydellisen eläintenpitokiellon voimaan tammikuussa 2009.
Leena muutti ja vaihtoi nimeään. Marraskuussa 2009 keskustelupalstoille ilmaantui avunpyyntö; sijaiskoteja tarvittiin suurelle määrälle erirotuisia koiria, kissoja ja lintuja. Huostaanotettuina Eläinkoti Eskoon oli myös useita koiranpentuja, mukaan lukien viisi seitsenviikkoista malinoisia, joiden emä oli löytynyt tallinperältä kiinninaulatun oven takaa seinään kytkettynä. Kasvattajana koko laumalle oli jälleen kerran Leena. Belginpentujen isän, ulos kytketyn tervuerenuroksen, olivat poliisit syystä tai toisesta lopettaneet löytöpaikalle. Saksanseisoja Rane ei osannut kävellä, koska oli joutunut seisomaan koko elämänsä paikalleen kytkettynä, ranteillaan. Kaikki eläimet Leena oli hankkinut omistajilta, jotka eivät enää kyenneet hoitamaan eläimiään ja halusivat luopua niistä.
Malinoispennut haettiin luokseni sijaiskotiin Mouhijärven kunnaneläinlääkärin vastaanotolta. Ne olivat selvästi nälkiintyneitä ja arkoja mutta olosuhteisiin nähden reippaita. Ne tulivat namin toivossa ja himossa luokse, mutta käden lähestyessä väistivät, selvästi ja kauas. Osa tästä arkuudesta oli ihmetystä; niitä ei oltu pidetty sylissä tai muuten kosketeltu. Samana iltana tuotiin lahjoituksena kotiini puolikas peura, toistakymmentä kiloa riisiä ja kananmunia. Pelotti aloittaa pentujen ruokinta; ne kun olivat saaneet evääkseen tähän asti vain kaurapuuroa ja emänsä maitoa. Tulevan muonan tulisi olla tasapainoista, ensiluokkaista laadultaan sekä sulavuudeltaan. Lisäksi ruokaa piti saada riittävästi ja säännöllisesti kuitenkin yliruokintaa välttäen. Jälkimmäisenä mainittu osoittautui hankalimmaksi toteuttaa; itseään sai todella pidätellä pentujen ollessa niin aliravittuja. Itku tuli aina, kun pentulauma päivä toisensa jälkeen hyökkäsi muonakupin kimppuun tyhjentäen sen lähes sekunneissa. Ilman tätä nälkämoottoria pennuista tuskin olisi yhteiskuntakelpoisia enää saatu.
Meillä viettämänsä kuukauden aikana pennut saivat mahdollisimman paljon sekä aikuis- että lapsiterapiaa höystettynä aikuisten koirien opettavaisella seuralla mutta ihmisten kanssa seurustelu ei ilman suunnatonta ravinnonhankintaviettiä olisi onnistunut. Kaikkea jo menetettyä ei voinut korvata; samalla kun pennut piti saada mahdollisimman nopeasti uusiin koteihinsa leimautumaan ja sosiaalistumaan, oli niiden luottamusta ihmiseen ylipäätään vahvistettava mahdollisimman pitkään. Iso oppimisen paikka itselleni oli se, kun sain tilaisuuden seurata pentuja niiden ollessa aidoimmillaan; kun niiden selviytyminen riippui vain siitä, mitä luontaisia viettejä niille oli siunaantunut ja mitä emo niille oli seinään kytkettynä kyennyt opettamaan.
Pentujen sijaishoito oli erittäin raskasta mutta myös hyvin palkitsevaa. Kymmenet ihmiset tarjosivat apuaan ja pennuille uusia koteja. Sain lahjoituksena leluja, ruokaa ja paljon muuta hoidossa tarpeellista. Liedon kunnaneläinlääkäri kantoi kortensa kekoon mikrosirujen, rokotusten ja loishäätöjen muodossa. Yhteishenkeä löytyy, kun sitä oikeasti kaivataan. Kiitos siitä kaikille! Tara, Hippi, Paavo, Eemeli ja Alpo ovat nyt onnellisesti yli puolivuotiaina uusissa, rakastavissa kodeissaan. Ne tulevat toimeen lasten ja muiden koirien kanssa eikä mitään suurempia ongelmia ole tullut eteen. Tico-pentu, joka oli myyty uuteen kotiin jo ennen huostaanottoa, on sekin erittäin komea poika.
Kaksi päivää täystakavarikon jälkeen Leena ilmoitti ilmaisilmoituslehdessä tarjoavansa hyvän maalaiskodin kaikennäköisille pitovaikeuseläimille. Narttukoiran tulisi olla leikkaamaton...
Vuonna 1996 Leena (nimi muutettu) suunnitteli perustavansa kotieläinpihan. Siellä voisivat ihmiset ihailla eri rotuisia koiria maksua vastaan. Leenalla oli kennelnimikin ja paperillisia pentuja syntyi tiuhaan tahtiin. Rotupentu kuitenkin maksaa paljon ja Leenan jalona ajatuksena oli mahdollistaa pennun osto myös varattomille sekä sellaisille, joilla oli vaikeuksia löytää pentua muualta. Loppuviimein Rantasalmella lopetettiin noin 16 koiraa niille sijoilleen.
Leena muutti paikkakunnalta ja vaihtoi nimeään. Helmikuussa 2002 Kajaanin käräjäoikeus määräsi Leenalle pysyvän, kaikkia eläinlajeja koskevan eläintenpitokiellon. Leena tietenkin valitti tuomiosta, jonka seurauksena Itä-Suomen hovioikeus lievensi saman vuoden lokakuussa eläintenpitokieltoa niin, että Leenalla säilyi oikeus pitää kahta samaa sukupuolta olevaa koiraa. Leena otti käyttöön uuden nimen.
Vuonna 2007 Leena asui Lopella, pitäen useita koiria ja undulaattia. Eläintenpitokiellon rikkomus tuli ilmi, kun vuokraisäntä pääsi käymään Leenan asumassa talossa ja näki siellä paljon koiria ja totesi paikat hyvin siivottomiksi ja vahingoittuneiksi. Vuokraisäntä kutsui paikalle poliisit, jotka myös totesivat siivottomuuden ja koirien likaisuuden. Koirien ulosteita ja virtsaa oli pitkin lattioita ja koiria oli kytkettyinä sisätiloissa, leikkimökissä ja autotallissa. Paria kuukautta myöhemmin Leena kärähti 19 koiran ja yhdeksän papukaijan pitämisestä Hauholla. Hän jäi kiinni koirien myynti-ilmoituksen perusteella.
Saastaisissa oloissa kytkettyinä pidetyistä koirista eläinlääkäri lopetti heti kaksi. Papukaijat olivat ahtaissa häkeissä.
Lopen tapauksessa Leena häipyi vuokraamastaan asunnosta heti poliisien käytyä ja vei eläimet mukanaan. Eläinlääkärin piti tulla tarkastamaan eläinten vointi seuraavana päivänä. Oikeudessa Leena väitti, että kahta koiraa lukuun ottamatta eläimet olivat hänen ystäviensä ja ne oli vain tuotu väliaikaisesti hoidettaviksi. Papukaijoilla oli tilaa alle neljäsosa vaaditusta. Yksi iso koira oli autossa, toinen kuljetuslaatikossa ja kolmas kylmässä liiterissä. Sisältä löytyi kolme tanskandoggia kytkettyinä metrin ketjulla lattiaan tai seinään. Yli kymmenen pentua käyskenteli vapaana tilassa, josta ei siivottu edes koirien jätöksiä. Suljetusta huoneesta löytyi kävelykyvytön pentu.
Leena väitti ulkoiluttaneensa koiria, mutta ulkona ei näkynyt liikkumisen jälkiä. Nainen kertoi pitäneensä koiria yksinäisyyttään ja myyntiin. Papukaijat hän oli hyvyyttään ottanut hoitoonsa. Mainittujen rikosten johdosta, huhtikuussa 2008 Leena tuomittiin 50 pvän ehdolliseen vankeuteen ja pysyvä eläintenpitokielto uusittiin. Väitteet sopivan ruoan ja juoman puutteesta oikeus hylkäsi. Kokonaan nurin menivät koirakauppoja koskeneet petos- ja kavallussyytteet. Riihimäen käräjäoikeuden päätöksen mukaan Leena ei saisi pitää enää edes mainittuja kahta koiraa. Tuomiosta tietenkin valitettiin. Kouvolan hovioikeus jätti pysyvän, täydellisen eläintenpitokiellon voimaan tammikuussa 2009.
Leena muutti ja vaihtoi nimeään. Marraskuussa 2009 keskustelupalstoille ilmaantui avunpyyntö; sijaiskoteja tarvittiin suurelle määrälle erirotuisia koiria, kissoja ja lintuja. Huostaanotettuina Eläinkoti Eskoon oli myös useita koiranpentuja, mukaan lukien viisi seitsenviikkoista malinoisia, joiden emä oli löytynyt tallinperältä kiinninaulatun oven takaa seinään kytkettynä. Kasvattajana koko laumalle oli jälleen kerran Leena. Belginpentujen isän, ulos kytketyn tervuerenuroksen, olivat poliisit syystä tai toisesta lopettaneet löytöpaikalle. Saksanseisoja Rane ei osannut kävellä, koska oli joutunut seisomaan koko elämänsä paikalleen kytkettynä, ranteillaan. Kaikki eläimet Leena oli hankkinut omistajilta, jotka eivät enää kyenneet hoitamaan eläimiään ja halusivat luopua niistä.
Malinoispennut haettiin luokseni sijaiskotiin Mouhijärven kunnaneläinlääkärin vastaanotolta. Ne olivat selvästi nälkiintyneitä ja arkoja mutta olosuhteisiin nähden reippaita. Ne tulivat namin toivossa ja himossa luokse, mutta käden lähestyessä väistivät, selvästi ja kauas. Osa tästä arkuudesta oli ihmetystä; niitä ei oltu pidetty sylissä tai muuten kosketeltu. Samana iltana tuotiin lahjoituksena kotiini puolikas peura, toistakymmentä kiloa riisiä ja kananmunia. Pelotti aloittaa pentujen ruokinta; ne kun olivat saaneet evääkseen tähän asti vain kaurapuuroa ja emänsä maitoa. Tulevan muonan tulisi olla tasapainoista, ensiluokkaista laadultaan sekä sulavuudeltaan. Lisäksi ruokaa piti saada riittävästi ja säännöllisesti kuitenkin yliruokintaa välttäen. Jälkimmäisenä mainittu osoittautui hankalimmaksi toteuttaa; itseään sai todella pidätellä pentujen ollessa niin aliravittuja. Itku tuli aina, kun pentulauma päivä toisensa jälkeen hyökkäsi muonakupin kimppuun tyhjentäen sen lähes sekunneissa. Ilman tätä nälkämoottoria pennuista tuskin olisi yhteiskuntakelpoisia enää saatu.
Meillä viettämänsä kuukauden aikana pennut saivat mahdollisimman paljon sekä aikuis- että lapsiterapiaa höystettynä aikuisten koirien opettavaisella seuralla mutta ihmisten kanssa seurustelu ei ilman suunnatonta ravinnonhankintaviettiä olisi onnistunut. Kaikkea jo menetettyä ei voinut korvata; samalla kun pennut piti saada mahdollisimman nopeasti uusiin koteihinsa leimautumaan ja sosiaalistumaan, oli niiden luottamusta ihmiseen ylipäätään vahvistettava mahdollisimman pitkään. Iso oppimisen paikka itselleni oli se, kun sain tilaisuuden seurata pentuja niiden ollessa aidoimmillaan; kun niiden selviytyminen riippui vain siitä, mitä luontaisia viettejä niille oli siunaantunut ja mitä emo niille oli seinään kytkettynä kyennyt opettamaan.
Pentujen sijaishoito oli erittäin raskasta mutta myös hyvin palkitsevaa. Kymmenet ihmiset tarjosivat apuaan ja pennuille uusia koteja. Sain lahjoituksena leluja, ruokaa ja paljon muuta hoidossa tarpeellista. Liedon kunnaneläinlääkäri kantoi kortensa kekoon mikrosirujen, rokotusten ja loishäätöjen muodossa. Yhteishenkeä löytyy, kun sitä oikeasti kaivataan. Kiitos siitä kaikille! Tara, Hippi, Paavo, Eemeli ja Alpo ovat nyt onnellisesti yli puolivuotiaina uusissa, rakastavissa kodeissaan. Ne tulevat toimeen lasten ja muiden koirien kanssa eikä mitään suurempia ongelmia ole tullut eteen. Tico-pentu, joka oli myyty uuteen kotiin jo ennen huostaanottoa, on sekin erittäin komea poika.
Kaksi päivää täystakavarikon jälkeen Leena ilmoitti ilmaisilmoituslehdessä tarjoavansa hyvän maalaiskodin kaikennäköisille pitovaikeuseläimille. Narttukoiran tulisi olla leikkaamaton...
