Koiran lopetus...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surullinen ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surullinen ap

Vieras
Heippa!
Pitkään kypsynyt päätös on nyt tehty ja huomiselle varattu koiran viimeinen piikki. Ihan hirveeltä tuntuu, kun joutuu toisen kuolemasta päättämään, mutta ei kai tässä ole enää muuta vaihtoehtoa. Joku muu olisi varmaan jo luovuttanut aiemmin.
Koira kohta 10 vee, sydänvika, polven kasvain, lisäksi käyttäytyy tosi agressiivisesti. Purrut meidän lapsia, kun ovat yrittäneet silittää ja tänä aamuna puri mua jalkaan...onneksi vaan housut hajos ja kenkään tuli reikä. Siinä sitten paloi hihat ja soitin eläinlääkäriin lopetusta varten.

Mites teillä muilla on nämä asiat hoitunut? Miten olette selvinneet? Musta ainakin tuntuu, että jotenkin elämä varmasti helpottaa, kun ei tarvi stressata tuota koiraa enää. Silti hirvittää mitä huominen tuo tullessaan ja pystynjö pysymään päätöksessäni.
 
Toki kipeä koira käyttäytyy agressiivisesti.
Meillä, kun aika tuli, niin eläinlääkäri tuli kotiimme, ja nukutti koiran perheen ympäröimänä.
Näin lapsetkin sai hyvästellä koiran rauhassa, jonka jälkeen hautasimme koiran pihapiiriimme.
Vaikeaa oli 14 vuotta kanssamme olleesta rakkaasta lemmikistä luopua, mutta pakko oli, kun kunto romahti, eikä pystynyt enää liikkumaan. Sanoisin, että kovemmalle otti, kuin ero avopuolisosta
 
Jos lemmikistään välittää ja sille haluaa hyvän elämän, niin vastuuseen kuuluu myös armollinen loppu pahan sairauden haitatessa sen elämää. Rakkautta on sekin , että antaa toisen mennä.

Eläimen pitäminen väkisin hengissä on eläinrääkkäystä. Teet oikein ja voimia huomiseen.
 
Kiitos kaikille vastauksista. Meille jää onneksi vielä toinen koira, joten jotain siliteltävää onneksi on. Kohta pitäis kertoa lapsille, kun tulevat kotiin. Mitenkähän siitäkin selviää. Koira ollut meillä lasten elämässä "aina".
 
No, meillä oli vuosia sitten sama tilanne, että lasten elämään aina kuulunut koira oli pakko lopettaa. Kerroin, että koira on sairas eikä sitä voi parantaa. Kerroin myös, että kun ottaa lemmikin, on vastuussa sen hyvinvoinnista ja kun tilanne vaatii on pystyttävä tekemään päätös tuskien lopettamisesta. Keskustelimme asioista ja vastasin lasten kysymyksiin.

Se päivä oli helmikuussa ja koira lähti sitten tuhkattavaksi ja tuli muutaman viikon päästä postiennakolla kotiin. Kesällä hautasimme sen kesämökille, paikkaan, jossa se varmasti oli ollut onnellisin.
 

Yhteistyössä