Koiranpennun leikkimisestä ja puremisesta

[vierailija]

Meillä 13viikkoa vanha koiranpentu, joka haluaisi leikkiä ihmisten kanssa vaan repimisleikkejä. On yritetty opettaa muunlaistakin leikkimistä, mutta ei kelpaa pennulle. Repimisleikkejä leikkiessä, pennusta tulee aivan kauhea. Käy käsiin kiinni ja yrittää leikkiä repimisleikkiä kädellä.
Mitähän tässä kannattaisi kokeilla?
Ja mikä on toimiva ja hyvä tapa saada tuo pentu lopettamaan ihmisten pureminen?
Edellisen koiran kanssa ei tämmöisiä ongelmia ollut, niin jotenkin olen aivan hukassa

 

[vierailija]

Jos pentu on väsynyt, sen kanssa ei kannata leikkiä ollenkaan kiihdyttäviä leikkejä, kuten pallon heittämistä, painimista tai juoksemista. Ne menevät repimisleikeiksi helposti. Jostain syystä tuossa iässä moni pentu tuntuu mieluiten roikkuvan omistajan nilkassa ärisemässä. Samoin, jos pennulla on pissahätä, kakkahätä tai joku muu fyysinen tarve, voi pennun käytös lähteä lapasesta. Jos pentu on päivät yksin, ja käytös menee illalla överiksi, on pentu todennäköisesti fyysisesti ja psyykkisesti turhautunut liian passiivisesta päivästä, sekä aavituksen ahdistunutkin yksinolosta, ja silloin iltoihin pitää panostaa runsaalla ulkoilulla, fyysisesllä ja psyykkisellä rasituksella.

Tuo ikä menee ohi, sitä odotellessa voi pennun energian ohjata maailman tutkimiseen, asioiden etsimiseen nuuskimalla, toisten pentujen kanssa leikkimiseen ja vapaaseen ulkoiluun. Väsynyt, riehuva pentu rauhoitetaan esimerkiksi kytkemällä se hihnassa mukavan, pehmeän makuupaikan lähelle ja jäämällä itse siihen lähelle kiinnittämättä pentuun mitään huomiota. Hurjinkin rämäpää yleensä on vartissa unten mailla, jos riehumisen taustalla on yliväsymys.

Pentua rauhoittavia leikkejä ovat mm. makkarajäljen jäljestäminen (maastoon tiputellaan tasaisin väliajoin makkaranpaloja. Nenän käyttäminen väsyttää pennun.) tai vastaavasti makkaraa voi piilottaa ison pyyheliinan sisään, taitella sen ja antaa pennun riehua sen pyyhkeen kanssa makkaraa etsiessään. Pyyhe voi tässä leikissä kärsiä eli ei sitä parasta pyyhettä kannaa uhrata. Jos vain on mahdollista järjestää pennulle toisten pentujen seuraa, säästyy monelta harmilta. Samalla saa vertaistukea sen toisen räyhähengen omistajalta. Tekee hyvää yhdessä taivastella pentujen toilailuja, ja ihastella samalla, kuinka ihanalta ne näyttävät yhdessä leikkiessään. Sitten saakin kantaa kotiinsa väsyneen, rauhallisen ja hyväntuulisen pennun.

 

[vierailija]

Meillä 13viikkoa vanha koiranpentu, joka haluaisi leikkiä ihmisten kanssa vaan repimisleikkejä. On yritetty opettaa muunlaistakin leikkimistä, mutta ei kelpaa pennulle. Repimisleikkejä leikkiessä, pennusta tulee aivan kauhea. Käy käsiin kiinni ja yrittää leikkiä repimisleikkiä kädellä.
Mitähän tässä kannattaisi kokeilla?
Ja mikä on toimiva ja hyvä tapa saada tuo pentu lopettamaan ihmisten pureminen?
Edellisen koiran kanssa ei tämmöisiä ongelmia ollut, niin jotenkin olen aivan hukassa

Meillä toiminut tapa 5 koiran pentuaikana.
Harjoitelkaa ensin napakan "ei" sanan käyttöä. Pennun repiessä napakka ei ja samalla siirrät pennun kauemmas. Rauhoituessaan silityksiä ym. Palkkiota. Käsiin voi sipaista esim. sitruunaa.
Joskus matala murina on auttanut keskeyttämään pennun sekoilut.
Pienet näykkimiset on myös meidän kolmella koiralla jatkunut noin vuoden ikään asti, kuitenkin selkeästi vähentyen puolenvuoden ikäisenä. Siihen on auttanut napakka ei ja huomiotta jättäminen. Palkka rauhoittuessaan.
Repimisleikit voi vaihtaa piilotusleikkeihin, erilaiset kongot tms. Järsittävät. Jos välttämättä haluaa vetoleikkiä tms., Löytyy erilaisia köysiä tai kumisia välineitä niin ettei omat kädet ole vaarassa.

 

[vierailija]

Repimisleikeissä on sellainen ongelma että jos pentu "voittaa" niin se saattaa kuvitella olevansa ihmistä korkeammassa asemassa sitten muissakin asioissa. Ja jos taas ei voita niin sehän harmistuu ja alkaa käyttäytymään aina vaan ärhäkämmin.

Meillä ei ole koskaan leikitty repimisleikkejä yhdenkään koiran kanssa ja kovin tyytyväisiltä koiramme ovat silti vaikuttaneet. Olemme leikkineet "etsi XX" eli pentu on laitettu etsimään toista perheenjäsentä ja sitten kun ihminen on löydetty niin sekä etsittävä että etsimään pyytäjä on kehunut koiraa kovasti.

Noiden makupalojen etsintään opettamisessa olisin varovainen sillä tuohan opettaa pennu syömään ihan kaiken mitä se maastosta tai sisältä löytää. Voisihan sen opettaa etsimään esineitä ja sitten niiden löytämisestä tulisi kovat kehut.

Tasapainoharjoitukset ovat hyvästä, ne rasittavat sekä kroppaa että päätä sopivasti ja ovat sen verran rauhallisesti tehtäviä ettei pentu pääse ylikierroksille.

Purevan pennun kanssa on oltava napakka, murahdus ja pois kääntyminen yleensä hämmentää pentua sen verran että se lopettaa puremisen ainakin hetkeksi. Sitten voi taas olla niinkuin mitään ei olisikaan tapahtunut ja taas kun pentu puree niin sama "kylmä kohtelu". Äkkiä pentu oivaltaa että ihminen ei ole purulelu.

 

[vierailija]

Kiitos näistä!
Pelkäsin jo, että otettiin liian hankala rotu, rottweiler. Edellinen oli kultainennoutaja.
Otetaan päivä kerrallaan ja kokeillaan näitä muita leikkejä